Pyhä Botvid

Pyhä Botvid on ruotsalainen pyhimys ja 1100-luvulla Pyhän Eskilin ohella Södermanlannin suojeluspyhimys. Hänen muistopäivänsä on 28. heinäkuuta.

Botvid oli ruotsalainen talonpoika. Hänen kotitilansa oli nykyisen Botkyrkan kunnan alueella sijaitseva Hammarby. Hänestä kertovaa pyhimyslegenda on vanhin ruotsalainen pyhimyslegenda. ^[1] Legenda on säilynyt käsikirjoituksissa 1200-luvun jälkipuoliskolta mutta se lienee vanhempi. Botvid on mainittu jo 1100-luvun käsikirjoituksissa ja hänen muistopäivänsä, heinäkuun 28. on mainittu 1198 kirjoitetussa kirjassa ^[2].Legendan mukaan hän kääntyi kristinuskoon matkallaan Englantiin. Palattuaan kotiin hän alkoi julistaa kristinuskoa.

Legenda kertoo hänen verkolla saamastaan suuresta kalansaaliista ja hänen kalaonnensa vakuutti muita kalastajia myös kääntymään kristinuskoon. Botvid sai menestyksensä palkaksi orjan, joka oli slaavilaista sukua. Botvid osti hänet vapaaksi ja halusi auttaa häntä palaamaan kotimaahansa. He lähtivät yhdessä matkalle kohti Gotlantia, josta Botvidin orjan olisi helpompaa jatkaa matkaa kotiseudulleen. Matkalla he tulivat Rågön saarelle, Södertörnissä, entisen Tysbergan kunnan alueella, nykyisen Nyköpingin lähistölle, ja siellä Botvidin nukkuessa hänen orjansa surmasi hänet kirveellä. Botvidin ruumis löydettiin ihmeen avulla, kun etsijöitä johti paikalle valkoinen lintu. Hänen ruumiinsa haudattiin ensin Säbyn (Salemin) kirkkoon lähelle hänen kotitilaansa, ja myöhemmin, 1129 Botkyrkan kirkkoon (Botwidiia Kirkia) jonka hänen veljensä Björn oli rakennuttanut kotitilalleen. Legenda kertoo myös monista hänen ruumiinsa löytöpaikalla ja hänen haudallaan Salemin kirkossa tapahtuneista parantumisihmeistä. Legenda kertoo myös, miten Botvidin reliikit siirrettiin vastavalmistuneeseen Botkyrkan kirkkoon. Matkalla Salemin kirkolta Botkyrkan kirkolle kantajat tulivat Botvidin kotitilan lähellä olevan Brornsjön järven lähelle. He pitivät taukoa ja laskivat reliikit maahan. Tälle paikalle puhkesi lähde, joka pulppusi hyvää, kirkasta vettä. ^[2] Lähde on edelleen olemassa ja se tunnetaan Sːt Botvidin lähteenä.^[3][4]

Pyhä Birgitta mainitsee Botvidin näyissään. Botvidin hauta, Botkyrkan kirkossa oli keskiajalla suosittu pyhiinvaelluskohde, jonne tultiin pitkienkin matkojen takaa ja hänen kulttinsa levisi laajalle niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Hänen merkityksensä alkoi vähetä vasta reformaation myötä 1520-luvulla, joskin kirkko säilytti vetovoimansa siten, että vielä 1600-luvullakin kirkossa kävijöiltä perittiin pientä maksua^[5].

Botkyrkan kivikirkko, joka rakennettiin hänen kotitilalleen on vihitty 1176 ja se on Bromman kirkon ohella nykyisen Tukholman hiippakunnan alueen vanhin kirkko.^[2][6]. Nykyinen Botkyrkan kunta on saanut nimensä Botvidin mukaan. Myös Oxelösundin kirkko, Nyköpingin lähellä, on saanut nimensä hänen mukaansa.^[7]. Salemin ja Botkyrkan kirkkojen välille on viitoitettu n 7.5 km pitkä pyhiinvaellusreitti^[8].

Botvidin tunnuksina ovat kala ja kirves, ja ne ovat edelleen kuvattuna Botkyrkan kunnan vaakunassa. Botkyrkan katolinen seurakunta on nimetty Botvidin mukaan ja kirkko on pyhitetty hänen muistolleen.^[9]

Suomessa Pyhä Botvid on ollut harvoin kuvattu pyhimys. Lohjan kirkossa on yksi maalaus hänestä^[10],^[11] ja Laihialla on ollut hänelle omistettu kirkko, joka on rakennettu 1508, mutta tuhoutunut 1642.^[12]

(lyhennelmä alkuperäisestä legendasta)^[2][5]

Pyhä Botvid syntyi Ruotsissa, hänen vanhempansa olivat pakanoita. Kun hän kasvoi ja tuli aikuiseksi, halusi hän itse ansaita elantonsa ja lähti kauppamatkalle Englantiin. Siellä hän vuokrasi huoneen erään papin luona. Pappi ymmärsi, että Botvid ei tuntenut kristinuskoa ja opetti hänelle kristillistä uskoa.

Pappi teki suuren vaikutuksen Botvidiin, samoin se, mitä tämä kertoi hänelle. Botvid jäi Englantiin noin puoleksi vuodeksi. Sillä aikaa hän otti vastaan kasteen ja palasi sitten kotiseudulleen. Kotiin palattuaan alkoi Botvid itse opettaa ja sai monet kääntymään kristinuskoon

Eräänä kevätpäivänä kalojen kutuaikaan tapahtui, että pyhä Botvid lähti palvelijoineen ja muiden kyläläisten kanssa pieneen saareen, joka oli kalapaikka. Siellä heidän oli tarkoitus laskea verkot, kuten he tapasivat tehdä. Mutta paikan omistaja, Bovinus nimeltään, yllätti heidät ja sanoi: ”Jos te laskette verkkonne tänne, on teidän annettava minulle neljäsosa koko kalansaaliista. Jos ette suostu tähän, lähtekää pois täältä samantien.”

Kun pyhä Botvid kuuli tämän, vastasi hän laupiaasti:”Älä tee noin, veli! Se mitä Jumala on antanut sinulle ilmaiseksi, on sinun annettava muille samaan hintaan.” Bovinus sanoi hänelle:”Mene tiehesi, Botvid! Sinä voit antaa vapaasti pois sen, mitä sinulla on, kenelle sinä tahdot”

Pyhä mies Botvid lähti sieltä pois ja koko kalaparvi seurasi häntä.

Kyläläiset, jotka tahtoivat noudattaa Bovinuksen tahtoa, tekivät työtä koko yön, mutta turhaan. Pyhä Botvid palasi takaisin omalle saarelleen, joka oli samassa järvessä, nousi maihin, polvistui rukoukseen ja käski palvelijoitaan laskemaan verkot veteen. Mikä ihme! Kun pyhä mies oli rukoilemassa, kuuli Jumala hänen rukouksensa ja antoi hänen palvelijoilleen niin paljon kalaa, että heidän molemmat veneet täyttyivät. Kun jumalanmies näki tämän, sanoi hän palvelijoilleen: ”Kiittämämme Jumalaa, joka on tehnyt taivaan ja maan ja kaiken mitä niissä on, ja joka on antanut meille tämän lahjan.”

Kun pyhä Botvid näki sen mitä Jumala oli tehnyt hänelle, nousi hän vuorenhuipulle ja huusi kovalla äänelle: ”Veljet ja ystävät, tulkaa, tulkaa tänne näkemään ihme, jonka Jumala on meille tehnyt". Kun he kuulivat pyhän miehen äänen, soutivat he paikalle eri suunnista, kiirehtivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Hyvä Botvid, me annamme mielellämme sinulle neljänneksen kaikesta saaliista, jos me saamme täältä jotain saalista verkoillamme, sillä siellä, missä me olemme olleet, emme ole saaneet mitään, vaikka olemme tehneet työtä koko yön.”

Jumalanmies vastasi heille rakkaudella ja sanoi: ”Veljeni, ei tule kuuloonkaan! Jos Jumala tahtoo antaa jotain hyvää, niin minä annan sen teille ilmaiseksi. Ne nostivat ylös verkkonsa, yksi toisensa jälkeen ja heidän veneensä tulivat täyteen. Bovinus tuli viimeisenä, hän joka oli ajanut Botvidin pois ja lupasi pyhälle miehelle sen, mitä oli itse halunnut saada, mutta Jumalan täyttämä mies antoi hänelle ilmaiseksi, niin kuin hän oli tehnyt muillekin, kun hän sanoi: ”Menkää ja heittäkää verkkonne, ja se mitä Jumala antaa teille, sen minä olen valmis antamaa teille ilmaiseksi.” Mutta Bovinus sai tehdä turhaa työtä.

Kun jumalanmies näki tämän, sanoi hän säälien: ”Kaikesta tästä näen selvästi, että Jumalan on vihainen minulle, mutta ei kenellekään muulle jotka ovat tulleet tänne. Mutta jos sinä haluat kääntyä Jumalan puoleen ja uskoa häneen, niin ota verkkosi ja heitä se veteen, minä rukoilen sinun puolestasi, että kaikkivaltias Jumala antaisi ruokaa ja muuta tarpeellista sinulle.” Bovinus lupasi tehdä kaiken mitä pyhä Botvid oli sanonut. Ja niin kävi, sillä kaikkivaltias Jumala kuuli pyhän miehen rukouksen ja täytti hänen molemmat veneensä. Silloin pyhä Botvid sanoi paikalla oleville: ”Maanmieheni ja sukulaiseni, kuulkaa. Minä kehotan teitä kaikkia, rakkaitani, että te ette koskaan kieltäydy antamasta tarvitsevalla siitä, mitä Jumala antaa teille niin rikkaasti ilmaiseksi.

Niin kaikki jotka siitä kuulivat, kiittivät Jumalaa, joka mittaamattomaan anteliiaasti ruokkii ja ohjaa koko maailmaa. Mutta kuka voisi luetella kaikki ne laupeudeteot, joita pyhä Botvid teki, kun hän eli maan päällä? Hän auttoi tarmokkaasti sorrettuja, vieraili sairaiden luona ja hankki heille, mitä he tarvitsivat sekä kutsui sen minkä pystyi harhaan joutuneita takaisin totuuden tielle ja kristilliseen Jumalan kunnioittamiseen.

Mutta kun Herran, meidän Jumalan aika oli tullut, että hän päätti lopettaa Ruotsin kansan vääränlaisen elämän saattaa sen kristilliseen jumalanpalvelukseen. Niin hän halusi antaa autuaalle Botvidille palkkion hänen vaivoistaan ja antoi Botvidin ymmärtää, että tämä lähettäisi slaavilaisen miehen, jonka oli vapauttanut vankeudesta, antanut hänelle kristinuskon ja vapauden, takaisin kotimaahansa sillä ehdolla että hän palaisi vanhempien luo, kotiinsa, ja että hän saattaisi perheensä ja jos mahdollista ystävänsä ja sukulaisena kristilliseen uskoon ja Jumalan tuntemiseen.

He nousivat veneeseen mukanaan se, mitä he tarvitsivat. Pyhä Botvid meni Esbjörn nimisen torpparinsa luo ja otti hänet mukaansa saattamaan heitä laivoille, jotka olivat matkalla Gotlantiin, jotta hän sieltä voisi lähettää mainitun miehen kotimaahansa, ja voisi saada merimiehiltä varmistuksen tästä ja että hänelle eri tehtäisi mitään pahaa. Sitten Esbjörn voisi palata kotiin pyhän Botvidin kanssa. He purjehtivat eri puolille saaristoa niillä paikoilla, joissa laivoja tapasi olla, mutta eivät löytäneet niitä mistään.

Siitä seurasi, että he uupuneina nousivat maihin Rågö-nimiseen saareen. Niin pian kuin vene oli rannassa, astui pyhä Botvid-mies maihin, lankesi rukoukseen puun juurella erillään muista, jätti itsensä ja seuralaisensa Herran haltuun ja nukahti matkan vaivojen ja paastoamisen uuvuttamana. Kun tuo slaavilainen mies näki, että muut nukkuivat, otti hän kirveen, jota Botvid kantoi, iski pyhimyksen pään irti unohtaen sen lupauksen minkä oli antanut pyhälle miehelle, palkiten hänen hyvyytenä pahalla ja riistäen häneltä ruumiillisen elämän. Sellaisen marttyyrikuoleman Botvid koki.

Sitten mies meni Esbjörnin luo ja hakkasi tämän pään irti, nousi veneeseen ja pakeni. Botvidin vanhemmat ja kotiväki eivät tienneet, mitä oli tapahtunut, vaan luulivat hänen menneen Gotlantiin mainitun miehen kanssa. Kuitenkin sieltä palaavat laivat toivat viestiä, että häntä ei oltu nähty missään. Kaikki hänen ystävänsä valittivat ja surivat tietämättä mitä on tapahtunut. Mutta kun heidän kyyneleensä ja huokauksensa taukosivat he päättivät lähteä etsimään pyhää miestä saaristosta ja mereltä, toiveenaan löytää hänen ruumiin ja, sillä he uskoivat jo hänen menehtyneen.

Pyhän Botvidin veli Björn kokosi lopulta kaikki sukulaisensa he ottivat mukaansa Henrik-nimisen papin, mutta minne heidän pitäisi mennä, sitä he eivät tienneet. Silloin pappi sanoi heille:”Veljet, rukoilkaamme Herraa, kaikkivaltiasta Jumalaa koko sydämestämme että hän ohjaisi meidät hyvän Botvidin ruumiin luo.”

Rukouksen päätyttyä he nousivat veneeseen ja alkoivat soutaa. Mutta kaikkivaltias Jumala vastasi heidän rukoukseensa ja lähetti heidän luokseen valkoisen linnun, jollaista kukaan heistä ei ollut nähnyt aikaisemmin. Se istui iloisena laivan keulaan. Kun nuorukaiset näkivät se, he olisivat halunneet ottaa sen kiinni paljain käsin, sillä se näytti heistä niin kesyltä, mutta kunnioitettava pappi kielsi heitä koskemasta siihen ja sanoi: ”Poikani, älkää koskeko siihen, minä toivon että se on lähetetty meille oppaaksi.

Tämän he tajusivat selvästi myöhemmin, kun he soutaessaan olisivat menneet väärään suuntaan, mutta lintu nousi lentoon keulasta missä se oli istunut ja lensi ikään kuin puhuen ja näytti heille oikean suunnan. Kun pappi näki tämän, pyysi hän, että heidän pitäisi seurata lintua ja kaikki tekivät niin.

Mutta älykäs pappi ymmärsi tilanteen. Hän näki linnun istuvan ja laulavan, meni sinne ja löysi pyhän miehen ruumiin, aivan kuin tämä olisi nukkunut oikealla kyljellään, kaikki hänen vaatteensa olivat ehjiä ja samassa kunnossa, kuin hän oli lähtenyt omiensa luota. Lähde, jonka vesi oli mitä suloisinta ja kirkkainta, oli puhjennut siihen mihin veri oli tippunut pyhän haavoista. Pappi kutsui seuralaisensa paikalle ja näytti heille löytämänsä aarteen. Kaikki paikalla olevat iloitsivat Herrassa ja kiittivät Jumalaa, joka on aina ihmeellinen pyhissään. He nostivat ruumiin ja vievät sen veneeseen. Lintu lähti lentoon puusta, aivan kuin tähtiä kohti eikä näyttäytynyt enää uudelleen.

Mutta miehet, jotka kuljettivat ruumista, palasivat kotiin ja veivät pyhän miehen oman kotiinsa. Siellä he valvoivat ruumiin äärellä kaksi yötä. He eivät tunteneet sitä pahaa tuoksua, joka yleensä lähtee kuolleesta ruumiista, vaan mitä miedoimman tuoksun ja heistä tuntui, että he olivat istuneet siinä vain hetken. Tavan mukaan he riisuivat pyhän miehen ja alkoivat pestä hänen ruumistaan. Silloin siihen tuli hänen palvelijattarensa, joka oli ollut kauan sokea, mutta kun hän pesi kasvonsa tällä vedellä, sain hän samantien takaisin silmiensä valon. Pyhimyksen ruumista ylistäen ja Jumalaa kiittänen hän seurasi Säbyn kirkkoon, joka alkuaan oli pyhitetty Pyhän Albanin muistolle, ja jonka jalosukuinen, yhä muistettava mies nimeltä Hermund oli rakennuttanut kotitilalleen. Kun messu, joka kuului niin ruumille kuin sielulle oli, pyhimys haudattiin kuoriaitauksen lähelle tähän kirkkoon. Siellä sai aikaan Herra noin yhdeksän vuoden ajan lukuisia ja uskomattomia ihmeitä pyhän Botvidin nimessä.

Melkein joka puolella Ruotsia oli pakanuus vallalla ja harvat kristityt pysyttelivät pelosta piilossa. Kristittyjä vainottiin suuresti, Flottsundin käräjillä tapettiin Erik- niminen munkki ja hänen ruumiinsa ajelehti Täljeen, missä ruumis haudattiin. Pyhä piispa Eskil kivitettiin Strängnäsin kaupungissa, missä hänen piispankartanonsa lienee ollut. Kun nyt pyhän Botvidin ruumis oli haudattu, alkoivat pakanat tuntea pelkoa koko Ruotsissa. Pelko levisi erityisesti kiltatuvissa, sillä että ne, jotka olivat tanssiessaan puukottaneet toisiaan, eivät parantuneet, elleivät he ottaneet vastaan kastetta ja rukoilleet Pyhän Botvidin nimessä. Siten kaikki lehdot hakattiin ja epäjumalankuvat tuhottiin.

Näiden vuosien aikana ja näille tienoille rakennettiin Jumalan kirkkoja sinne, missä aikaisemmin kukoisti taikauskoinen epäjumalien palvonta. Joka puolelta tuli pyhimyksen haudalle lukemattomia määriä miehiä ja naisia, sokeita, rampoja, kuihtuneita, kuumetautisia ja kaikki he saivat takaisin terveytensä. Siellä puhdistui spitaalisia, henkien kiusaamat vapautuivat, kuurot saivat kuulonsa, mykät saivat puhekykynsä. Eräs mies, joka kulki kyynärsauvojen varassa ryöminen, vietiin sinne. Hänen kantapäänsä olivat surkastuneet mutta parantumisen jälkeen ne olivat kuin kaksi ojaa. Kun siellä tapahtui suuria ihmeitä, rakensi Botvidin veli heidän kotitilalleen puukirkon, mutta kun kristinusko vahvisti asemaansa, korvattiin se ylväällä kivikirkolla.

Kun puukirkko oli valmis, tuli kaksi piispaa, joista on säilynyt hyvä muisto, Upsalan Henrik ja Strängnäsin Gerder, ja he vihkivät tämän kirkon Jumalan ja Pyhän Botvidin kunniaksi. Seuraavana päivänä he kulkivat kantaen ristiä, vahakynttilöitä ja suitsutusastioita, jotka antoivat timjamin tuoksua, Pyhän Botvidin haudalle, kaivoivat sen auki varovasti ja löysivät arkkuun kätketyn kalleuden, kallisarvoisemman kuin mikään taiteellisesti työstetty pronssi, Pyhän Botvidin luut.

Kun hauta avattiin, sieltä virtasi niin suloinen tuoksu, että kaikki läsnäolijat ihastelivat suloista tuoksua ja sairaat saivat takaisin terveytensä. He kantoivat Pyhän Botvidin reliikkejä ja kun he tulivat tämän kotitilalla olevan järven lähelle, he laskivat reliikit maahan. Silloin puhkesi lähde kovasta maasta ja yhä tänään sen vesi on kirkasta ja suloista.

Tämä tapahtui vuonna 1129. Vuonna 1176 vihittiin kivikirkko Jumalanäidin Marian, Pyhän Botvidin ja kaikkien pyhien muistolle. Kirkon vihki Upsalan ensimmäinen arkkipiispa Stefan ja Strängnäsin piispa Wilhelm, jonka hiippakunnassa kirkko sijaitsee. Sitä koristaa ihmeteko, sillä nainen, jonka pitkäaikaisen sokeuden tiesi monet, vietiin sinne ja hän sai näkönsä ja palasi kotiin iloisena ilman saattajaa, ylistäen Jumalaa ja pyhää Botvidia.