Pukeutumiskielto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pukeutumiskielto on lainsäädäntöön perustuva kielto, jolla säädellään tiettyjen ihmisten kantamien ulkoisten tunnusten käyttöä.

Virkapukuun liittyviä pukeutumiskieltoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin kankaat tai värisommitelmat voidaan varata ainoastaan virkapukuihin. Esimerkiksi Keniassa siviilejä on kielletty käyttämästä maastokuvioituja asusteita[1].

Suomessa sotilasunivormun käyttö asepalvelukseen liittymättömänä on ollut rajattu reservin upseereihin, reservin aliupseereihin ja miehistön osalta Mannerheim-ristin ritareihin sekä juhlatilaisuuksiin[2]. Suomessa on kiellettyä muun kuin poliisin käyttää poliisin virkapukua tai tällaista pukua erehdyttävästi muistuttavaa asua[3]. Poikkeuksena ovat eräät elokuva- ja TV-tuotannot, joita varten myönnetään erikoislupia.

Poliittiset pukeutumiskiellot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk kielsi 30. elokuuta 1925 perinteisen fetsi-päähineen käytön feodalistisena. Kielto aiheutti useita mellakoita ja fetsien salakuljetusta, mutta 1930-luvulla fetsi oli jo lähes kadonnut käytöstä Turkissa[4].

Uskontoon liittyvät pukeutumiskiellot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bhutan vaatii kaikkia käyttämään Mahayana buddhalaisuuteen viittaavia etnisen enemmistön perinteisiä vaatteita kaikissa hallintorakennuksissa, luostareissa ja kouluissa.[5]

Turkki on kieltänyt lailla hijabin käytön hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa.[6] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki.[7]

Ranskassa Naziha-niminen englanninopettaja erosi työstään 2004 siksi, että muut opettajat suhtautuvat kielteisesti siihen, että hän vapaa-ajallaan käytti hijabia. Huivin käyttö liitettiin ranskalaistoimittajat siepanneiden islamilaisten ääriryhmien tukemiseen pukeutumisella.[8]

Ranskassa valtion kouluissa on hijabin käyttö kielletty.[9]

Suomessa ei ole lainsäädäntöä uskonnollisesta pukeutumisesta, joten linjaukset ovat työnantajien vastuulla. Esimerkiksi HOK-Elanto kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset. Sen sijaan K-ketju sallii huivit, jos niistä ei ole haittaa työturvallisuudelle.[10]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mona Eltahawy: Ban the burqa (Arkistoitu – Internet Archive). The New York Times & International Herald Tribune 2.7.2009. (englanniksi)