Presumtio

Presumtio eli oikeusedellyttämys eli oikeusolettama on oikeudellisessa arvioinnissa, erityisesti todisteluun liittyvissä kysymyksissä, tietty päätelmä, jonka mukaan jonkin seikan olemassaolosta seuraa toisen seikan todennäköinen olemassaolo. Tämä toinen seikka on oikeudenkäynnin kannalta merkityksellinen tosiseikka eli todistustosiasia. Esimerkiksi irtaimen esineen hallinnasta voidaan päätellä esineen todennäköinen omistusoikeus.^[1][2] Toisaalta haasteen tiedoksiannon voidaan katsoa haastemiehen todistukseen perustuen tapahtuneen laillisesti.^[3] Presumtio voidaan kumota riittävällä vastatodistuksella, vaikka kumoamiselle asetetaankin melko korkea näyttökynnys.

Vastatodistuksella kumottavissa olevat presumtiot ovat joko lain säännöksiin perustuvia eli legaalisia presumtioita eli laillisia olettamia (lat. praesumtiones juris) tai kokemukseen perustuvia (praesumtiones facti vel hominis).^[1][2] Ehdottomat eli kumoamattomat presumtiot (praesumtiones juris et de jure) eivät ole edellisten kanssa samankaltaisia, vaan ne ovat oikeussäännöksiä, joiden mukaan tosiseikan olemassaolo määrää tietyn oikeusseuraamuksen.^[4]