Please Kill Me
| Please Kill Me: Punkin sensuroimaton esihistoria | |
|---|---|
| Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Legs McNeil ja Gillian McCain |
| Suomennos | |
| Kustantaja | Like |
| Sivumäärä | 542 |
| ISBN | 978-952-01-0017-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Please Kill Me: Punkin sensuroimaton esihistoria on vuonna 1996 julkaistu tietokirja, joka kertoo haastattelujen kautta punkliikkeen juurista, noususta ja myöhemmistä vaiheista. Teoksen ovat koonneet Legs McNeil ja Gillian McCain, ja se koostuu pääosin heidän tekemistään sadoista haastatteluista. Kirjan on suomentanut Ike Vil.
Please Kill Me alkaa New Yorkista ja vuodesta 1965, The Velvet Undergroundin perustamisesta ja Andy Warholin The Factoryn kuvioista. Teoksessa kuvataan muun muassa merkittävien punkyhtyeiden syntyä, niiden jäsenten kaoottisia elämänvaiheita ja kuuluisia kohtaamisia. Suuressa osassa ovat myös huumetempaukset, sosiaaliset valtataistelut, seksisekoilut ja syvällisemmät pohdinnat. Muusikoiden lisäksi puheenvuoro on toimittajilla, bändäreillä, roudareilla, näyttelijöillä ja valokuvaajilla. Kirjan pääpaino on joka tapauksessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla syntyneellä underground-kulttuurilla, joka loi pohjan punkin kehittymiselle. Myöhemmin suureen suosioon nousseita englantilaisia punkin äänitorvia, kuten esimerkiksi Sex Pistolsia, ei teoksessa käsitellä yhtä laajasti.
Haastateltujen joukkoon lukeutuvat muun muassa Andy Warhol, Lou Reed, Danny Fields, Nico, Wayne Kramer, Iggy Pop, Dee Dee Ramone, Patti Smith, Malcolm McLaren, Nancy Spungen, Johnny Thunders, Debbie Harry ja Richard Hell.
Kirjaa on kiitelty tarkkanäköisyydestään ja ilkikurisuudestaan. Michael Monroe kommentoi Please Kill Me:tä seuraavasti: ”Kiehtova kirja yhdestä rock 'n' rollin tärkeimmästä ajanjaksosta, sekä siihen liittyvistä henkilöistä ja bändeistä. Välttämätöntä luettavaa kaikille, joita kiinnostaa rock 'n' roll varsinaisessa olemuksessaan, etenkin 60-luvun lopusta ns. "punk rockin" alkujuurista lähtien”.
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Please Kill Me sai nimensä Richard Hellin t-paidasta, johon tämä oli itse kirjoittanut kyseisen tekstin. Useat henkilöt ovat nähneet paidan hänen päällään, mutta hän ei itse muista pitäneensä sitä kertaakaan: ”Olin liian nössö pukeutuakseni siihen, mutta muistan kyllä hyvin miten pakotin Richard Lloydin kiskomaan sen ylleen.”
Teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk, Legs McNeil ja Gillian McCain, Penguin Books, 1997.