Pilen kätkö
| Pilen kätkö Pilefyndet |
|
|---|---|
 Kaikki Piilen kätkön esineet, All items of hoard from Pile ja Alle redskap from Pilefyndet |
|
| Löytyminen | |
| Valtio | Ruotsi |
| Löytöpaikka | Pile-Tygelsjö (d) |
| Löytäjä | Hans Olsson |
| Löytöpäivä | |
| Säilytys | |
| Paikkakunta | Tukholma |
| Kokoelma | Statens historiska museum |
| Näytteillä | Statens historiska museum |
| Luettelotunnus | SHM 3311:1–32 |
| Kuvaus | |
| Esinetyyppi | maakätkö |
| Materiaali | pronssi ja tina |
| Valmistustapa | valaminen |
| Esittää | kirves, tikari, rengas |
| Paino | 5,86 kg |
| Merkitys | Ruotsin varhaisin pronssikätkö |
| Valmistettu | |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Valmistettu | noin 1700 eaa. |
| Valmistuspaikka | Keski-Eurooppa, Irlanti |
 Pilen kätkö |
|
| Commons | luokka |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pilen kätkö (ruots. Pilefyndet) on pronssiesineitä sisältänyt kuuluisa maakätkö, jonka maanviljelijä Hans Olsson löysi auratessaan omistamaansa niittyä syksyllä 1864 Tygelsjön pitäjän Pilen kylässä nykyisen Malmön eteläisessä kaupunginosassa Ruotsissa. Löydetyt metallisesineet painoivat 5,86 kilogrammaa ja ne lunastettiin Statens historiska museumin kokoelmiin Tukholmaan, missä ne ovat esillä sen pysyväisnäyttelyssä. Kätkön esineet ovat vanhimpia Ruotsissa löydettyjä pronssiesineitä.[1][2][3][4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hans Olsson kertoi, että metalliesineet pitivät kovaäänistä kolinaa auran nostaessa ne maasta. Hän kaivoi esineet ylös ja teki niistä ilmoituksen. Statens historiska museum lunasti esineet 50 riikintaalerin summasta ja ne ovat esillä museon pysyväisnäyttelyssä.[3]
Kätkön kuvailua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kätköstä löydettiin 32 esinettä tai esineen katkelmaa. Niistä oli 10 pronssirenkaita, joista kaksi on nimetty käsirenkaiksi. Muut kahdeksan rengasta olivat kaularenkaan muotoisia tai kokoisia, mutta niistä oli katkennut osa kaarista pois. Renkaita kutsutaan keskieurooppalaisessa kirjallisuudessa nimellä ösenringe. Käsirenkaiden painot olivat 34 ja 49 grammaa ja muiden renkaiden painot olivat 7–197 grammaa. Pienet katkelmat painoivat muutamia grammoja, mutta kolme suurinta rengasta painoivat yli 100 grammaa.[2]
Toinen käsirengas (luettelotunnus SHM 3311:20) painoi 49 grammaa ja se oli valmistettu kolmesta ohuemmasta pronssilangasta, jotka oli juotettu rinnakkain yhteen. Rengas oli löydettäessä katkennut kolmeen osaan. Yksi renkaista (SHM 3311:21) oli leveimmästä kohdasta halkaisijaltaan 7,7 senttimetriä ja se oli avoin rengas. Renkaan suurin paksuus oli 13 millimetriä ja aukon päät olivat muutaman millimetrin paksut. Rengas painoi kuitenkin 135,3 grammaa. Suurin rengas (SHM 3311:24) painoi 196,5 grammaa, oli halkaisijaltaan 13 senttimetriä ja paksuimmillaan 13 millimetriä.[2]
Esineiden joukossa oli osia pronssitikareista (SHM 3311:17 on terän kärki; SHM 3311:16 on terän tyvi; SHM 3311:15 on kahva; SHM 3311:14 on lähes kokonainen, mutta katkeillut tikari; SHM 3311:18 on terän kärki). Tikariosien lisäksi löytyi 13 ehjää tai katkeillutta pronssista kirveenterää. Ehjät terät olisi voinut aikoinaan myydä eteenpäin ja ne painavatkin 140–888 grammaa. Painavin kirves (SHM 3311:10) on säilynyt hyvänä. Se on 21,2 senttimetriä pitkä ja 9 senttimetriä leveä. Se on koko pituudeltaan ohut, mutta sitä jäykistämään on valettu ylä- ja alareunaan kantit. Kirveen tyyppiä kutsutaankin nimellä reunuskirves. Toiseksi suurin kirves (SHM 3311:3) on hieman hapettunut ja sen kantit ovat heikommat kuin painavimmalla kirveenterällä. Se on 19 senttimetriä pitkä ja 7,4 senttimetriä leveä. Terän paino on 603 grammaa.[2]
Kirveiden koostumusta tutkittaessa näyttäisi siltä, että yksi kirveistä olisi peräisin Irlannista. Muut kirveet sen sijaan näyttäisivät olevan peräisin Keski-Euroopasta, jossa kupari- ja tinamalmien sisältämät epäpuhtaudet vastaavat löydettyjen kirveiden epäpuhtauksia.[4]
Kätkössä oli mukana kolme tinametallin kappaletta. Niiden yhteispaino on 46 grammaa. Esineet, jotka olivat rikki, oli todennäköisesti haudattu rikkinäisinä. Nämä olisivat kelvanneet uusien esineiden valamiseen yhdessä tinan kappaleiden kanssa.[2]
-
Kaularengas (ösering)
-
-
puhdistettu reunuskirves
Kätkön ajoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa pronssista oli valmiina esineinä, joiden tyyli ja muotoilu vastaa esineluokittelussa Skandinavian pronssikaudella Monteliuksen periodia I, joka tarkoittaa ajanjaksoa 1700–1500 eaa. Kuitenkin osa tutkijoista, kuten esimerkiksi pronssikauden tutkija Helle Vandkilde, kannattavat vanhempaa ajoitusta 1700 eaa., sillä vastaavan tyyppisiä kirveitä on löydetty tätäkin vanhemmista neoliittisen kivikauden haudoista. Vastaavanlainen maakätkö löytyi myös Tanskan Gallemossenista ja se on ajoitettu noin 2000 eaa. Kyseessä olisi Ruotsiin ”ensimmäisiä” maahan tuotuja suuria pronssikätköjä, koska yksittäisiä esineitä oli tuotu jo tätäkin ennen.[3][4][5]
Tulkintaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ei tiedetä tarkalleen miksi esineet on kaivettu maahan, ja syyksi on esitetty kaksi teoriaa. Tavallinen tulkinta kätköille on ollut votiiviuhraus, jossa ”hukkaamalla luontoon” arvokkaita esineitä suoritetaan uhraus jumalille, ja toivotaan vastalahjaksi onnea ja menestystä. Votiiviuhrauksiin on yleensä laitettu jopa käyttämättömiä pronssiesineitä, mikä ei ole tässä tapauksessa kyseessä. Osa pronssista oli esineiden katkelmina. Mikäli katkelmat eivät ole syntyneet toistuvan auraamisen tuloksena, voidaan kätkö tulkita pronssin raaka-aineen säilytyspaikaksi. Pronssi oli tuona aikana Etelä-Skandinaviassa äärimmäisen arvokasta ja maakätkö onkin voinut olla yksinkertaisesti vain sen piilopaikka. Helle Vandkilde on pronssikauden tutkijana esittänyt kätkölle seuraavanlaisen selityksen. Pronssikauppaa käytiin veneillä, joilla purjehdittiin Itämeren yli ja Saksan jokia ylävirtaan päin. Veneisiin lastattiin kauppatavarat, joita olivat esimerkiksi meripihka, turkikset, piitikarit ja muut tarvikkeet, ja veneiltiin vaihtamaan ne esimerkiksi pronssiin. Veneen palattua kotiin oli arvokas lasti varastoitava turvalliseen paikkaan. Tähän käytettiin yleisesti maakätköä. Emme saa koskaan selville, kummasta on ollut kyse, eikä sitä, miksei kätköä koskaan kaivettu esiin.[3][6]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Löydetyt kirveenterät olivat löydettäessä ensimmäiset tyypiltään. Kun niitä on myöhemmin löytynyt lisää, on tämänlaisia kirveitä kutsuttu Ruotsissa nimellä piletyp. Koska kirvestä valmistettiin kohdemaassaan kuparista, se on katsottava kivikautiseksi kirvestyypiksi, joka on levinnyt Pohjois-Eurooppaan ensimmäisten pronssiesineiden joukossa. Tutkija Helle Vandkilde luokitteli nämä kirveet engl. Class A: Primitive Low-Flanged Axes ja siinäkin alaluokaksi Type A3. Tällä tarkoitetaan laakakirveen ja reunuskirveen välimuotoa. Hän ajoitti tämän kirvestyypin myöhäiseen neoliittiseen kivikauteen (LNII), mikä onkin eteläskandinaavisesta näkökulmasta totta, mutta joka sijoittaa sen valmistuspaikassaan Únětice-kulttuurin pronssikaudelle [7].[8]
Varhainen pronssikauppa näyttäisi tämänkin kätkön valossa viittaavan suoraan kaupankäyntiin Keski-Euroopan kanssa. Tämän voi päätellä myös esineiden muotoilusta, koristelusta ja muista yksityiskohdista. Yksittäinen kirves Irlannista ei riko tätä teemaa, sillä Isossa-Britanniassa oli ollut pronssikausi jo 2100 eaa. alkaen, ja kauppayhteydet Únětice-kulttuuriin olivat jo ennen tätä vilkkaat.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vandkilde, Helle: The Metal Hoard from Pile in Scania, Sweden: Place, things, time, metals, and worlds around 2000 BCE. ISD LLC, 2017. ISBN 9788771844986 Google-books (viitattu 26.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pilen kätkö SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 21.5.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Pilefyndet Riksantikvarieämbetet. Arkistoitu 23.5.2018. Viitattu 21.5.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Enarsson, Emil: Mellan Sten och Brons (PDF) (opinnäytetyö, tarkastanut Joakim Goldhahn, s. 8, 16) Växjö, Kalmar, Ruotsi: Linnéuniversitetet. Viitattu 22.5.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Högberg, Anders & al.: A silver-coated copper axe from Late Neolithic Scania : initial analyses (Arkistoitu – Internet Archive), Fornvännen, 2016, vk.111, nro 4, s. 258–264, viitattu 26.5.2018
- ↑ Vandkilde, Helle: A Biographical Perspective on Ösenringe from the Early Bronze Age, s. 263–281. (kirjassa: Kienlin, T. (toim.): ”Die Dinge als Zeichen: Kulturelles Wissen und materielle Kultur”) Bonn, Saksa: Habelt, 2005. academia.edu (PDF) (viitattu 26.5.2018). (englanniksi)
- ↑ Gimbutas, Marija: Bronze Age cultures in Central and Eastern Europe. Hauge, Alankomaat: Walter de Gruyter, 1965. ISBN 9783111668147 Google-kirja, s.260–270 (viitattu 14.7.2019). (englanniksi)
- ↑ Brink, Kristian & Ohlsson, Therese: Eskilstorp 2:26 (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF), s. 32–35, Rapport 2016:17, Sydsvensk Arkeologi AB, 2016
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kvarndala Kulturhistoriska Förening: Tygelsjö historia(ruotsiksi)
- Föremålsbilder (från Statens historiska museum) (valokuvia)