Pikkutalvikki
| Pikkutalvikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Terttutalvikit Pyrola |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrola minor |
|
| Katso myös | |
Pikkutalvikki (Pyrola minor) on pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, erityisesti rehevissä metsissä kasvava valkokukkainen kasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkutalvikilla on luikerteleva maavarsi, josta nousee 5–20 cm korkeita lehdettömiä kukkavarsia. Varsien juurella on vihreinä talvehtivia ruusukelehtiä. Ohuet, hieman kurttuiset lehdet ovat 2–5 cm pitkiä, leveänsoikeita ja kärjestä pyöreitä tai hyvin lyhytsuippuisia. Lehti on väriltään usein punertava. Lehden ruoti on tavallisesti lapaa lyhyempi ja siipipalteinen. Pikkutalvikin kukinto on pysty terttu. Se kukkii kesä-heinäkuussa nuokkuvin, pallomaisin, vaaleanpunertavin tai aivan valkoisin kukin, joita on 7–16 kappaletta kukinnossa. Pikkutalvikin emin luotti näkyy juuri ja juuri terälehtien muodostaman kellon sisältä, kun isotalvikilla (Pyrola rotundifolia) se on selvästi esillä.[1]
Pikkutalvikin ja isotalvikin välillä tunnetaan melko harvinainen risteymä (Pyrola minor × rotundifolia). Suomessa risteymiä tavataan useimmin maan pohjoisosista.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkutalvikkia tavataan yleisesti lähes koko Euroopassa läntisimpiä ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän läpi Siperiaan, jossa lajia tavataan paikoitellen. Pikkutalvikkia kasvaa myös Grönlannissa ja laajalla alueella Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa pikkutalvikki on yleinen koko maassa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkutalvikki viihtyy tuoreissa, lievästi soistuneissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, korvissa, metsäojien partailla ja hylätyissä sorakuopissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 212.
- ↑ Den virtuella floran: Klotpyrola (ruotsiksi) Viitattu 6.6.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Pikkutalvikin levinneisyys Suomessa. Viitattu 6.6.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Pikkutalvikki (Pyrola minor)
- Kasviatlas 2020: Pikkutalvikin (Pyrola minor) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pikkutalvikki (Pyrola minor)
- Luontoportti: Pikkutalvikki (Pyrola minor)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Pyrola minor - pikkutalvikki
- Luopioisten kasvisto: Pikkutalvikki (Pyrola minor)
- ITIS: Pyrola minor (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Pyrola minor (englanniksi)
- Flora of China: Pyrola minor (englanniksi)