Pihkatikka

Pihkatikka
Uhanalaisuusluokitus
Silmälläpidettävä [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Tikkalinnut Piciformes
Heimo:	Tikat Picidae
Suku:	Kirjotikat Picoides
Laji:	borealis
Kaksiosainen nimi
Picoides borealis (Vieillot, 1809)
Katso myös
Pihkatikka Wikispeciesissä   Pihkatikka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Pihkatikka (Picoides borealis) on tikkojen heimoon kuuluva uhanalainen lintu.

Pihkatikan pituus on 18–22 senttiä ja siipien kärkiväli 35–38 senttiä. Se on pohjantikan sukulainen ja myös kolmivarpainen, mustavalkoinen tikka. Pihkatikan vatsapuoli on vaalea tummin täplin, selkäpuoli musta valkoisin vaakasuorin täplärivein. Koiraalla on lisääntymisaikana pieni punainen juova mustan päälaen ja valkoisen posken välissä, mistä englanninkielinen nimi Red-cockaded Woodpecker (Punakokarditikka). Naaras on hieman koirasta suurempi.

Pihkatikka on endeeminen laji Yhdysvaltojen itä- ja kaakkoisosissa. Aiemmin laji pesi Keskilännessä asti, mutta se on nykyisin suuresti harvinaistunut ja pesii Floridasta Virginiaan ja lännessä Oklahoman kaakkoisosissa ja Teksasin itäosissa. Nykyinen pesimäkanta on vain noin prosentti siitä, mitä se oli vielä 1800-luvulla. Yksilömäärä on 10 000–14 000 yksilöä, jotka elävät noin 4 500:ssa ryhmässä. Häviämisen syinä ovat metsien häviäminen asutuksen ja viljelyn tieltä sekä hakkuiden seurauksena ja kulojen väheneminen.

Laji on paikkalintu ja elää pienissä muutaman linnun perhekunnissa. Perhekunnat elävät noin 80 hehtaarin suuruisella metsäalueella.

Pihkatikan tyypillistä elinympäristöä ovat vanhat mäntymetsät. Kulojen loppumisen takia metsät ovat muuttuneet, sillä kulo polttaa kuuset, lehtipuut ja alikasvoksen, mutta säästää vanhoja paksukaarnaisia mäntyjä. Pihkatikat elävät hajallaan olevissa säästyneissä vanhoissa metsiköissä, jotka vähenevät kaiken aikaa.

Pihkatikat pesivät löyhinä yhdyskuntina. Yhdyskunnassa voi olla jopa kaksikymmentä pesäkoloa noin 24 hehtaarin laajuisella alalla. Laji kovertaa pesäkolonsa elävään mäntyyn. Tavallisesti pesämänty on lahottajasienen vioittama ja sen sydänpuu on usein pehmeää lahoa. Tästä huolimatta kolon kovertaminen kestää vähintään kuukausia, jopa vuodesta kolmeen vuoteen. Saatuaan kolon valmiiksi pihkatikka kovertaa pieniä reikiä kolon ylä- ja alapuolelle, ja niistä valuva pihka vaikeuttaa pahimman pesärosvon viljakäärmeen (Pantherophis guttatus) pääsyn pesälle.

Pihkatikka on yksiavioinen. Munia on 2–5. Haudonta alkaa tavallisesti toisen munan munimisen jälkeen, ja kestää 10–13 päivää. Molemmat puolisot hautovat ja myös hoitavat poikasia, jotka jättävät pesän noin neljän viikon ikäisinä. Poikaset itsenäistyvät noin viiden kuukauden iässä.

Pihkatikka syö etupäässä männyissä eläviä hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia ja niiden toukkia, muurahaisia ja torakoita, sekä hämähäkkejä. Toisinaan se syö myös hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja.

• ADW
• Esiintymiskartta^{[vanhentunut linkki]}