Pienoiskivääri

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Pienoiskiväärillä ("piekkari") tarkoitetaan Suomen lain mukaan luodin ja piipun sisähalkaisijamitaltaan enintään .22-kaliiperista (noin 5,6 mm) asetta, joka ampuu reunasytytteistä patruunaa.^[1] Usein pienoiskivääristä puhuttaessa tarkoitetaan kaliiperia .22LR (Long Rifle) joka on pienoiskiväärikaliipereista yleisin. Muita reunasytytteisiä pienoiskiväärikaliipereja ovat esimerkiksi .17hmr ja .22WMR. ^[2]

Pienoispistooli on vastaavia, pienoiskivääriinkin sopivia patruunoita käyttävä pistoolityypin ase.

Pienoiskiväärin tarkkuus on muita kivääriaseita vastaava noin 100 metriin saakka, sen jälkeen tarkkuus ja teho laskevat nopeasti. Pienoiskiväärin luodin lähtönopeus on tavallisesti 300–450 m/s. Tällöin luodin lentoradan lakipiste sadalta metriltä voi olla jopa 90 cm:n korkeudella. Tehokkaalla kiväärillä lakipiste voi tuolloin olla vain muutamia senttejä. Vrt: yleisen metsästyskaliiperi 243 win:n luodin lentorata kaareutuu 28–32 cm 300 metrin matkalta.

Pienoiskivääri on metsästyslain muutoksen jälkeen jälleen yleistymässä Suomessa pienriistan metsästyksessä.

Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kappale on sekava ja lähteetön

Pienoiskiväärit ja -patruunat luokitellaan patruunan pituuden mukaan: .22 Short, .22 Long, yleisin patruunatyyppi .22 LR (Long Rifle) ja .22 WMR (Winchester Magnum Rimfire) nk. Magnumpienoiskiväärin patruuna. .22 LR kaliiperisella aseella voi ampua myös kahta lyhyempää patruunatyyppiä. .22 WMR-aseella ei kuitenkaan voi ampua muita patruunatyyppejä. Muita reunasytytteisiä patruunoita ovat muun muassa 6 mm Flobert, eli "penniläinen", jonka hylsyssä ei yleensä ole ruutia, vaan luoti saa liike-energiansa nallimassan palamisesta. Hyvin matalatehoista penniläistä voi yleensä turvallisesti ampua muissa paitsi .22 WMR-pienoiskiväärikaliiperin aseissa.

Reunasytytteisessä patruunassa ei ole erillistä nallia, vaan nallimassa on sijoitettu messinki- tai teräshylsyn sisälle kantaan, sen takaosan levennyksen uraan. Näin iskusytytteistä nallimassaa on koko kannan alueella. Koska nallimassa täytyy voida sytyttää hylsyn kantaa äkillisesti iskien, ei hylsyn ainevahvuus voi olla suuri. Se puolestaan estää suuren ruutimäärän ja siitä syntyvän paineen. Näin pienoiskivääri ei voi olla koskaan niin tehokas kuin tavallinen niin sanottua keskussytytteistä patruunaa käyttävä ase.

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Pienoiskiväärillä saa metsästää, kun osumaenergia on piipun suusta mitattuna vähintään 100 joulea (E0 > 100 J).^[3]

Pienoiskiväärillä metsästettäviä lajeja ovat villikani, orava, piisami, näätä, minkki, kärppä, hilleri, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Lisäksi saa ampua rauhoittamattomia lintuja.

• Miesten 50 m:n pienoiskivääriammunta, makuu, 60 laukausta ja 20 laukauksen loppukilpailu
• Miesten 50 m:n pienoiskivääriammunta, asentokilpailu, 3 × 40 laukausta (polvi, makuu ja pysty) ja 3 × 15 laukauksen loppukilpailu
• Naisten 50 m:n pienoiskivääriammunta, 3 × 20 laukausta ja 3x15 laukauksen loppukilpailu

Pienoiskivääriä käytetään nykyään myös ampumahiihdossa.

• Valmet Orava, suomalainen pienoiskivääri, jota vietiin yli 30 maahan