Peter Weiss

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peter Weiss
Peter Weiss vuonna 1982.
Peter Weiss vuonna 1982.
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1916
Nowawes, Potsdam
Kuollut10. toukokuuta 1982
Tukholma, Ruotsi
Kansalaisuus Saksa (vuoteen 1945), Ruotsi
Ammatti näytelmäkirjailija, taidemaalari, graafikko ja kokeellisten elokuvien tekijä
Kirjailija
SalanimiSinclair
Äidinkielisaksa
Pääteokset Marat/Sade, Tutkimus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Peter Weiss 1918.

Peter Ulrich Weiss, kirjailijanimi Sinclair, (8. marraskuuta 1916 Nowawes, Potsdam – 10. toukokuuta 1982 Tukholma, Ruotsi)[1] oli saksalais-ruotsalainen kirjailija, taidemaalari, graafikko ja kokeellisten elokuvien tekijä. Hänet tunnetaan parhaiten näytelmäkirjailijana muun muassa draamasta Marat/Sade, joka sai Tony-palkinnon. Näytelmän virallinen nimi on hyvin pitkä, suomennettuna Jean Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla.[2]

Toinen Weissin tunnettu näytelmä, ”dokumentaarista teatteria” edustava ”Auschwitz-oratorio” Die Ermittlung (suom. Tutkimus[2]), herätti kantaesityksensä jälkeen 1960-luvun puolenvälin Länsi-Saksassa uudenlaista keskustelua maan lähihistoriasta. Weissin pääteoksena ja yhtenä 1970–1980-lukujen tärkeimmistä saksankielisistä romaaneista pidetään kuitenkin kolmiosaista teosta Die Ästhetik des Widerstands (”vastarinnan estetiikka”). Siitä on suomennettu ote.[3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Weiss oli sveitsiläissukuisen näyttelijän Frieda Weissin (o.s. Hummel, 1885–1958) ja unkarinjuutalaisen Eugen ”Jenö” Weissin (1885–1959) poika. Hänellä oli kaksi vanhempaa velipuolta, Arwed (1905–1991) ja Hans (1907–1977), äidin ensimmäisestä avioliitosta 20 vuotta itseään vanhemman rakennusmestari Ernst Thierbachin kanssa, joka kuoli 1912. Peter Weissin nuoremmat sisarukset ovat Irene (s. 1920), Margit Beatrice (1922–1934) ja Gerhard Alexander (1924–1987).

Jenö Weissin vapauduttua asepalveluksesta 1918 perhe asettui Bremeniin[4], jonne isä yhtiökumppaneineen perusti menestyvän tekstiililiikkeen Hoppe, Weiss & Co. Jenö Weiss kääntyi juutalaisuudesta kristinuskoon. Vuonna 1929 perhe muutti Berliiniin, jossa Peter Weiss kävi vapaamielisenä pidettyä Heinrich von Kleist -lukiota ja alkoi kiinnostua yhä enemmän taiteista ja kulttuurista ja luki muun muassa Hermann Hessen, Thomas Mannin ja Bertolt Brechtin koko tuotannon sekä aloitti maalausopinnot Eugene Spiron johdolla esikuvinaan saksalaiset ekspressionistit Emil Nolde, Paul Klee ja Lyonel Feininger.

Vuonna 1934 perhe lähti juutalaisisän taustan takia maanpakoon Chislehurstiin Lontoon lähelle. Englannissa Peter Weiss opiskeli valokuvausta ja lähti sitten opiskelemaan Prahan taideakatemiaan lukuvuodeksi 1937–1938. Natsien vallattua sudeettialueet Weissin perhe muutti Englannista Ruotsiin.[4] Peter Weiss itse siirtyi Prahasta ensin 1939 Sveitsiin ja vasta vuonna 1939 Ruotsiin, jossa eli loppuelämänsä saatuaan kansalaisuuden 1945[5].

Ruotsissa Peter Weiss avioitui kolmasti: vuonna 1943 taidemaalari Helga Henschenin, vuonna 1949 Carlota Dethoreyn ja vuonna 1964 paronitar Gunilla Palmstiernan kanssa. Hän oli vasemmistopuolueen aktiivijäsen ja osallistui vuonna 1967 Tukholmassa Bertrand Russellin organisoimaan epäviralliseen Vietnam-oikeudenkäyntiin Yhdysvaltoja vastaan.

Weiss piti ensimmäisen taidenäyttelynsä vuonna 1936. Hänen ensimmäinen näyttämölle tuotettu näytelmänsä oli vuoden 1950 Der Turm. Vuonna 1952 hän meni mukaan Ruotsin kokeellisen elokuvastudion toimintaan, jossa hän teki elokuvia useita vuosia ja opetti samalla maalausta Tukholman kansankorkeakoulussa. Hän kuvitti Tuhannen ja yhden yön tarinoiden ruotsalaislaitoksen. 1950-luvun alussa hän aloitti myös proosan kirjoittamisen, erikoisalanaan lyhyet ja tiiviit ”kafkamaisiksi” luonnehditut romaanit, joista monet perustuivat hänen oman elämänsä tapahtumiin.

Weissin menestysnäytelmä Marat/Sade kantaesitettiin Länsi-Berliinissä 1964, mutta sen läpimurto alkoi seuraavana vuonna Peter Brookin ohjauksesta Stratford-upon-Avonin Royal Shakespeare Theatressa, jossa pääosaa esitti Glenda Jackson. Teos tuotettiin Lontoossa uudelleen vuonna 2011 juhlistamaan Royal Shakespeare Theatren 50-vuotista toimintaa. Näytelmä tutkii marxilaisesta näkökulmasta yhteiskunnan valtasuhteita kahden täysin erilaisen historiallisen henkilön, Ranskan vallankumouksen sankarin Marat’n ja sadismille nimensä antaneen markiisi de Saden kautta. Teosta pidetään Weissin merkittävimpänä. Monikerroksisuudessaan se on esityksellinen haaste: vuonna 1793 tapahtunutta murhaa esitetään näytelmänä vuonna 1808 ja näyttelijöinä ovat potilaat. [4]

Vuonna 1965 Weiss kirjoitti dokumentaarisen draamansa Die Ermittlung (Tutkimus) Frankfurtin Auschwitz-oikeudenkäynnistä. Vuonna 2007 näytelmä toteutettiin Lontoon Young Vic -teatterissa vastikään kansanmurhan omassa maassaan kokeneiden ruandalaisten näyttelijöiden voimin.

Vuonna 1970 Weiss sai sydänkohtauksen, mutta keskittyi kuitenkin läpi 1970-luvun kirjoittamaan kolmiosaista romaaniaan Die Ästhetik des Widerstands. Teos ilmestyi vuonna 1975. Siinä nuoret työläiset keskustelevat esimerkiksi surrealismista, Kafkan Linnasta ja Picasson Guernicasta. [4] Hän kuoli Tukholmassa 1982.

Suomeksi esitettyjä näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nacht mit Gästen (1963, suom. Yövieraat[2])
  • Marat/Sade (1964)
  • Die Ermittlung (1965, suom. Tutkimus[2])
  • Der Gesang vom Lusitanischen Popanz (1967, suom. Laulu linnunpelättimestä tai Laulu karhunaamioista[2])
  • Der Prozess (1975, suom. Oikeusjuttu[2], Kafkan romaanista)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kolmen kulkijan keskustelu (Das Gespräch der drei Gehenden), suom. Aarno Peromies, Otava 1965.
  • Jäähyväiset vanhemmille (Abschied von den Eltern), suom. Aarno Peromies, Otava 1966
  • Jean Paul Marat'n vaino ja murha (=Marat/Sade), näytelmä (Die Verfolgung und Ermordung Jean Paul Marats); suom. Mikko Kilpi, Helsinki: Otava 1965 – 2. p. Helsinki: Otava 1984 Sarja: Delfiinikirjat ISBN 951-1-07739-2

Elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hägringen (1959, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ruotsalaistyttöjä Pariisissa (1962, käsikirjoitus)[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Peter Weiss, Künste im Exil, viitattu 31.10.2021 (saksaksi)
  2. ↑ a b c d e f Peter Weiss, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 1.1.2015.
  3. ↑ Peter Weiss: "Medusan lautta". (Suomentaja Raija Sironen)) Taide, 3/1987, 6-11..
  4. ↑ a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7735, art. Weiss, peter. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
  5. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Weiss, Peter”, Otavan kirjallisuustieto, s. 831. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  6. ↑ Peter Weiss Elonetissä.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hoffmann, Raimund: Peter Weiss : Malerei, Zeichnungen, Collagen, Henschelvlg Kunst u. Gesellschaft, 1984.
  • Järvi, Anna-Kaisa: Peter Weissin dramaturgia, Oulun yliopisto, 1985.
  • Palmstierna-Weiss, Gunilla ja Schutte, Jürgen (toim.): Peter Weiss : Leben und Werk, Suhrkamp, 1991, ISBN 3-518-04412-5.
  • Huss, Markus: Motståndets akustik. Språk och (o)ljud hos Peter Weiss 1946–1960, väitöskirja, Lund:

Ellerströms 2014.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Peter Weiss & de:Peter Weiss
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peter_Weiss&oldid=22821313”