Parnavaz II
Parnavaz II (georg. ფარნავაზ II, k. 30 eaa.) oli Kaukasian Iberian (eli Georgian itäosan Kartlin) kuningas Artašesiani-dynastiasta vuosina 63–30 eaa. Antiikin lähteissä hänet tunnetaan nimellä Pharnabazus, ja hänet yhdistetään yleisesti keskiaikaisten georgialaisten kronikoiden nimiin Bartom tai Bratman.
Hän nousi valtaistuimelle isänsä Artagin kuoleman jälkeen. Rooman kenraali Pompeius oli voittanut Artagin vuonna 65 eaa. Rooman valta Iberiassa jäi kuitenkin väliaikaiseksi, ja vuonna 36 eaa. Publius Canidius Crassus johti armeijansa Iberiaan. Hän pakotti Parnavazin muodostamaan liiton Zoberia, viereisen Albanian valtakunnan kuningasta vastaan. Canidius ja Parnavaz marssivat Albaniaan ja alistivat sen kansan valtaansa. Mikään georgialainen lähde ei kuitenkaan kerro näistä Dio Cassiuksen teoksessaan Rooman historia raportoimista[1] tapahtumista.
Georgialaiset vuosikirjat keskittyvät vuorostaan Mirian II:n, kuningas Parnadžomin maanpakoon lähetetyn ja Iranissa kasvaneen pojan kotiinpaluuseen. Mirian palasi Kartliin persialaisen armeijan johdossa, tappoi Bartomin (Parnavazin) ja tuli kuninkaaksi. Bartomin sanotaan aiemmin adoptoineen Kartamin, Kudžin pojanpojan (Kudži oli Egrisin väitetty hallitsija Iberian myyttisen ensimmäisen kuninkaan Parnavaz I:n aikaan). Kartam joutui kuitenkin myös tapetuksi taistelussa Miriania vastaan. Tästä huolimatta Kartamin raskaana oleva vaimo – Bartomin tytär – onnistui pakenemaan Armeniaan, jossa hän synnytti Aderki-nimisen pojan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Roman History by Cassius Dio, Kirja XLIX, s. 391. Published in Vol. V of the Loeb Classical Library edition.
- ↑ Rapp, Stephen H. (2003), Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts, s. 284. Peeters Bvba ISBN 90-429-1318-5.
| Edeltäjä: Artag |
Iberian kuningas 63 eaa.–32 eaa. |
Seuraaja: Mirian II |