Papà
| Papà | |
|---|---|
| Ohjaaja | Nino Oxilia |
| Käsikirjoittaja | Nino Oxilia |
| Perustuu | Robert des Flersin ja Gaston de Caillavetin komediaan Papa (1911) |
| Kuvaaja | Giorgino Ricci |
| Pääosat | Ruggero Ruggeri, Amleto Novelli, Pina Menichelli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Ensi-ilta | 7. lokakuuta 1915 (Rooma) |
| Kesto | 594/580 metriä (28 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Papà (”Isä”) on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Ranskalaisten Robert des Flersin ja Gaston de Caillavetin samannimiseen komediaan (1911) perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Nino Oxilia. Sen pääosia esittävät Ruggero Ruggeri, Amleto Novelli ja Pina Menichelli.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lemmenseikkailuihin ja juhlimiseen kyllästynyt Sarzacin kreivi lähtee etsimään poikaansa Giovannia, jonka hän on jättänyt maaseudulle kasvatettavaksi kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Giovanni on ihastunut rikkaan maanomistajan tyttäreen Georgetteen, jota myös hänen isänsä alkaa kosiskella. Isän ja pojan välit ovat vähällä katketa, mutta lopulta Giovanni löytää häntä salaa rakastaneen köyhän Giovannan ja kaikki päättyy onnellisesti.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ruggero Ruggeri | … | Sarzacin kreivi |
| Amleto Novelli | … | Giovanni |
| Pina Menichelli | … | Georgette Coursan |
| Suzy Prim | … | Giovanna Aubrim |
| Giuseppe Piemontesi | … | Charmenil |
| Amerigo Tramonti | … | apotti Jocasse[1] |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nino Oxilian Cinesille tekemä kaksikelainen elokuva perustuu ohjaajan Pariisissa näkemään näytelmään, jota ei ollut vielä esitetty Italiassa. Sen päätähti on Ruggero Ruggeri,[2] jonka rinnalla poikaa esittävä Amleto Novelli näyttää aivan liian vanhalta. Itala Filmin Il fuocon (1915) ja Tigre realen (1916) myötä femme fatalen rooleihin erikoistunut Pina Menichelli on vielä viaton ja raikas maalaistyttö. Paljolti ulkoilmassa kuvattu kolmiodraama voidaan nähdä astinlautana sekä Oxilian että Menichellin myöhemmille urille.[3]
Restaurointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torinon elokuvamuseossa säilynyt Papà on restauroitu vuonna 2012. Alkuperäisestä 594 metrin pituudesta on säilynyt 580 metriä.[4] Elokuva on nähtävissä museon Vimeo-sivustolla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, seconda parte (1992), s. 99.
- ↑ Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino, s. 83. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2
- ↑ Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 17.9.2015.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Viitattu 17.9.2015.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Papà Internet Movie Databasessa (englanniksi)