Pontiset suot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Foglianojärvi, Pontine Plain.
Circeon kansallispuiston rannikkoa, näkymä on ilmakuva.
1930-luvun pääkuivatuskanavat.

Pontiset suot (ital. Agro Pontino, lat. Pomptinus ager) on kuivatettu suoalue Tyrrhenanmeren rannikolla, Keski-Italiassa, Latinan maakunnassa, Velletrin ja Aprilian sekä Terracinan välisellä alueella. Se sijaitsee Roomasta kaakkoon Volskilaisten vuorten ja rannikon hiekkadyynien välissä. Alueen pinta-ala on noin 800 neliökilometriä. Soiden kuivaamiseksi tehtiin aikojen kuluessa useita yrityksiä, joissa osaksi onnistuttiin. Lopullisesti alue kuivatettiin 1930-luvulla malarian hävittämiseksi ja suon saamiseksi asutus- ja maanviljelyskäyttöön.

Latinalaiset ja volskit perustivat seudulle siirtokuntia ja kuivattivat aluetta käyttöönsä 600- ja 500-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Rooman tasavallan alkuaikoina, 500-luvun eaa. jälkeen, seutu oli taajaan asuttu, ja siellä kerrotaan olleen 33 kaupunkia, mutta sittemmin harventunut väestö ei voinut pitää maan kuivaukselle välttämättömiä viemäreitä ja kanavia kunnossa. Alue rämettyi ja malaria karkotti väestön. Roomalaisten aikana alueen poikki rakennettiin Roomasta kaakkoon johtava Via Appia. Rooman ja Napolin välisellä kulkureitillä olleet suot olivat pahamaineinen ja vaarallinen malariapesäke. Rooman valtakunnan aikaan tästä viljavasta alueesta käytettiin nimeä Pomptinus ager.[1][2][3][4]

Paavit Bonifatius VIII, Eugenius IV, Leo X, Pius IV ja Pius V jatkoivat alueen muuttamista asumiskelpoiseksi 1200-luvulta alkaen. Työt päättyivät Pius VI:n kaudella Napoleonin valloitettua Rooman 1790-luvun lopulla.[4]

Italian kuningaskunnan aikana ajatus suoalueen hyväksikäytöstä heräsi uudelleen. Lainsäädännön muutokset vuosina 1925–1933 mahdollistivat viemäröinti-, kuivatus- ja maansiirtotöiden aloittamisen. Toisen maailmansodan taisteluiden aiheuttamien vahinkojen korjaaminen kesti 1960-luvulle asti.[4]

Lopullisesti alue kuivatettiin 1930-luvulla. Lopputuloksena oli, että entisestä suoalueesta tuli merkittävä maanviljely- ja karjanhoitoalue. Seudulla on myös teollisuutta. Alueen väkiluku nousi 1920-luvun noin tuhannesta asukkaasta 300 000:een, kun alueelle perustettiin kokonaan uusia yhdyskuntia kuten Latina, tuolloin nimellä Littoria (vuonna 1932), Sabaudia (1933), Pontinia(1934), Aprilia (1936) ja Pomezia (1938).[4]

  1. Rydman, Kari: Tri Charles Burneyn matka Ranskaan ja Italiaan 1770 (Radioesitelmä vuodelta 1970) sci.fi. Viitattu 23.5.2017.
  2. Heikura, Pekka T.: Kaksi epidemiaa – Aiheuttivatko kulkutaudit Rooman valtakunnan tuhon? Tieteessä tapahtuu s. 34. Viitattu 23.5.2017.
  3. Pontilaiset nevat. Tietosanakirja. Osa 7. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 2015
  4. a b c d Linoli, Antonio: Twenty-six Centuries of Reclamation & Agricultural Improvement on the Pontine Marshes (PDF) (Esitelmä kansainvälisen kastelu- ja kuivatusjärjestön (ICID) konferenssissa) zalf.de. toukokuu 2005. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 11.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]