Polyynit

Polyynit ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden rakenteessa vaihtelevat yksöis- ja kolmoissidokset ^[1]. Yksinkertaisin polyyni on diasetyleeni, H−C≡C−C≡C−H.

Syanopolyyneissä polyynimolekyylin päässä oleva vety on korvautunut syanoryhmällä. Näitä syntyy erityisesti avaruudesta, josta niitä havaittiin 1970-luvulla^[1].

Luonnossa esiintyy jopa satoja polyynejä, mutta useat niistä ovat melko pysymättömiä. Polyynejä esiintyy erityisesti kasveissa ja bakteereissa ^[2] ja useita käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Rasvahappo (kuvassa numero 1) eristettiin myrttikasvien heimoon kuuluvan Paramacrolobium caeruleum -kasvin kaarnasta. Kasvin lehtiä on käytetty Jaavassa ja Indonesiassa syövän hoitoon.

Tiarubiini B (2) on pigmentti. jota esiintyy tuoksukkilajin sormituoksukin (Ambrosia trifida) osissa. Tätä kasvia ovat Afrikan ja Kanadan alkuperäisasukkaat käyttäneet ihovaivojen hoitamiseen.

Pirunnuijaa (Oplopanax horridus) on käytetty Amerikassa erilaisten sairauksien hoitoon. Yksi kasvista eristetyistä polyyneistä on oplopandioliasetaatti(3). Dihydromatricariahappoa (4) saadaan eräästä sylkikuoriaislajista.

Polyynien synteesiä tutkitaan polyynien mahdollisen lääketieteellisen käytön vuoksi ^[2].

Nobel-kemisti Harold Kroto arveli 1970-luvulla Sussexin yliopistossa, että hänen tutkimiaan syanopolyynejä voisi löytyä myös avaruudesta. Kroto yhdessä tähtitieteilijöitä onnistuivatkin löytämään avaruuden molekyylipilvestä spektrin, joka kuului viisihiiliselle syanopolyynille. Kroton mukaan on mahdollista, että nämä molekyylit syntyvät punaisissa jättiläisissä, joiden lämpötila on riittävän korkea ja joissa on myös riittävästä hiiltä, vetyä ja typpeä ^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polyynit Wikimedia Commonsissa