Polemon I

Polemon (m.kreik. Πολέμων Πυθόδωρος, Polemōn Pythodōros) oli Pontoksen kuningas vuosina 37 eaa. – 8 jaa.

Polemon oli kotoisin Laodikeiasta. Hänen isänsä oli reettori Zenon. Polemon ja hänen isänsä puolustivat Laodikeiaa parthialaisten hyökkäystä vastaan vuonna 40 eaa. Tästä hyvästä Polemon sai Rooman kansalaisuuden ja Marcus Antoniuksen tuen. Antonius teki Polemonista Kilikian ja Lykaonian prefektin vuonna 39 eaa. Antonius luovutti kuitenkin alueet Kleopatralle vuonna 37 eaa. ja teki Polemonista Pontoksen kuninkaan.

Polemon seurasi Antoniuksen mukana tämän sotaretkellä Parthiaa vastaan vuonna 36 eaa. Hän jäi parthialaisten vangiksi, mutta hänet vapautettiin vuonna 35 eaa. Polemon neuvotteli tämän jälkeen Antoniuksen ja Media Atropanen hallitsijan Artavasdeen kanssa. Vuonna 34 eaa. Antonius lisäsi Armenia minorin Polemonin valtakuntaan.

Aktionin taistelun jälkeen Octavianus riisti Polemonilta Armenia minorin, mutta lisäsi hänen valtakuntaansa Khersonesoksen, jonka valtaamisessa Agrippa auttoi Polemonia.

Kapinalliset murhasivat Polemonin Khersonesoksella vuonna 8 jaa. Polemonia seurasi Pontoksen hallitsijana hänen vaimonsa Pythodorida.

John Hazel: Who's who in the Greek world. Routledge, 2000. ISBN 0415124972