Sulla

Lucius Cornelius Sulla lisänimeltään Felix (Onnekas) (noin 138 eaa. – 78 eaa.), usein pelkkä "Sulla", oli roomalainen sotapäällikkö ja diktaattori.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sulla kuului köyhään, mutta ylhäiseen Corneliusten patriisisukuun. Perheen taloudellisista vaikeuksista johtuen Sulla vietti nuoruutensa antiikin Rooman alamaailmassa näyttelijöiden, tanssijoiden ja prostituoitujen seurassa. Nuoruudessa syntynyt läheisyys tähän yhteisöön ja etenkin näyttelijänä mainetta saavuttaneeseen Metrobiukseen säilyivät aina Sullan vanhuuteen saakka. Tästä huolimatta Sullalla vaikuttaisi kuitenkin olleen ylhäisölle tyypillinen sivistys, mitä osoittaa sujuva kreikan kielen taito. Ei ole täysin selvää, mistä Sulla sai poliittisella uralla etenemiseen vaadittavan pääomansa, antiikin lähteistä Plutarkhos mainitsee äitipuolelta ja hieman skandaalinomaisesti rikkaalta naimattomalta naiselta saadut perinnöt.

Vuonna 107 eaa. Sulla nimitettiin Mariuksen alaiseksi kvestoriksi Pohjois-Afrikkaan. Sulla otti osaa Jugurthan sotaan, kun Marius korvasi Metelluksen roomalaisten Numidiaan sijoitettujen joukkojen komentajana. Sulla onnistui vangitsemaan Numidian kuninkaan Jugurthan, suostuteltuaan läheisen Mauretanian kuningaskunnan kuninkaan Bocchuksen johdattamaan Jugurtha ansaan petoksen avulla. Onnistunut operaatio toi ennestään melko tuntemattomalle Sullalle mainetta Roomassa ja Sullan poliittinen ura lähti nousuun.

Vuonna 104 eaa. kaksi germaaniheimoa, kimbrit ja teutonit kulkivat vaeltaessaan Rooman näköpiiriin ja näyttivät uhkaavan itse pääkaupunkia. Barbaarien uhan edessä roomalaiset valitsivat luotetuimman kenraalinsa Mariuksen konsuliksi viisi kertaa peräkkäin. Sulla osallistui sotaan Mariuksen komennossa. Vuonna 101 eaa. Sulla oli mukana ratkaisevassa taistelussa Vercellaessa Mariuksen komentajakollegan Catuluksen alaisena. Roomalaisten voittoa pidettiin pitkälle Sullan ansiona, sillä Catulus ei tiettävästi ollut lahjakas sotilas.

Palattuaan Roomaan Sulla valittiin preettoriksi vuonna 97 eaa. Huhujen mukaan vaalitulokseen vaikutti massiivinen lahjontakampanja. Kuten tapana, preettorin aseman jälkeen hänelle annettiin yksi Rooman itäisistä provinsseista, Kilikia, hallinnoitavaksi. Ollessaan idässä Sulla kohtasi ensimmäisenä roomalaisena Parthian edustajan ja kuuli eräältä ennustajalta ennustuksen, jonka mukaan Sulla kuolisi maineensa ja valtansa huipulla. Vuonna 92 eaa. Sulla voitti Armenian kuninkaan Tigraneen ja palasi loppuvuodesta Roomaan. Palattuaan idästä hän asettui poliittisesti vastustamaan Mariusta.

Liittolaissodassa 91–87 eaa. Rooman italialaiset liittolaiset kapinoivat saatuaan tarpeekseen verojen maksusta ja sotimisesta ilman täysiä kansalaisoikeuksia. Liittolaissodan alkaessa roomalaiset alkoivat suhtautua Mariukseen epäluuloisesti, sillä häntä pidettiin liian kunnianhimoisena, osin viiden perättäisen konsulikauden seurauksena. Tämän vuoksi Mariukselle ei annettu yksin komentoa sodasta ja Sulla pääsi näyttämään taitonsa itsenäisenä komentajana. Sullalle myönnettiin liittolaissodassa myös harvinainen kunnianosoitus, corona graminea, jolla palkittiin roomalaisen armeijan tuhosta taistelussa pelastanut komentaja. Liittolaissodan loputtua Sulla valittiin konsuliksi vuonna 88 eaa.

Sullan konsuliaikana ja liittolaissodan aiheuttamaa sekaannusta hyödyntäen Rooman itäisissä provinsseissa syntyi jälleen levottomuutta, kun Pontuksen kuningas Mithridates VI yritti laajentaa valtakuntaansa Rooman kustannuksella. Sulla lähti siis sotaan Mithridatesta vastaan. Sullan jo ollessa matkalla Etelä-Italiassa hän sai kuulla, että Marius oli saanut senaatin määräämään, että hän itse saisi johtaa sotajoukkoja. Sulla valitsi nyt lojaaleimmat legioonansa ja marssi ensimmäisenä roomalaisena komentajana armeijansa kanssa Roomaan asettaen samalla esimerkin myöhäisemmillä vallanhaluisille roomalaisille kuten Caesarille. Marius ja hänen kannattajansa pakenivat Roomasta. Sulla sai senaatin kannatuksen ja jatkoi sotaretkeään Pontusta vastaan määräten Mariukselle ja hänen kannattajilleen kuolemantuomion. Sota Mithridatesta sujui hyvin ja Sulla löi Mithridateksen vuonna 86 eaa. ja valtasi Ateenan.

Sullan poissa ollessa Marius oli kannattajiensa kanssa kuitenkin ottanut kaupungin valtaansa. Sullan säätämät lait kumottiin ja hänet määrättiin karkotettavaksi. Marius ja Lucius Cornelius Cinna (Caesarin appi) valittiin konsuleiksi vuonna 86 eaa. Marius kuoli vain muutama päivä valintansa jälkeen. Hänen sijalleen valittiin konsuliksi Lucius Valerius Flaccus, mutta todellisuudessa Cinna oli Rooman yksinhaltija. Kuultuaan Cinnan kuolemasta 84 eaa. Sulla marssi toistamiseen armeijan kanssa Roomaan ja löi häntä vastaan lähetetyt joukot apunaan nuori Pompeius Magnus.

Vuonna 81 eaa. senaatti valitsi Sullan elinikäiseksi diktaattoriksi. Hän aloitti hirmuvallan ja proskriptiot, sekä karkotti kaikki vastustajansa. Nuori Julius Caesar oli yksi näistä ja hän pakeni kaupungista. Sulla teki paljon uudistuksia Rooman poliittiseen järjestelmään ja lisäsi senaattorien määrän kolmestasadasta kuuteensataan. Sullan uudistuksien tarkoituksena oli tukea senaatin ja patriisisukujen asemaa plebeijien kustannuksella. Hän poisti kansantribuunien veto-oikeuden ja sääti, etteivät tässä virassa olleet voineet koskaan edetä korkeimpiin poliittisiin virkoihin. Sulla myös laajensi Rooman kaupungin pyhinä pidettyjä rajoja.

Sulla valittiin toiseen kertaan konsuliksi vuonna 80 eaa., mutta seuraavana vuonna hän luopui kaikista poliittisista tehtävistä ja vetäytyi maatilalleen kirjoittamaan muistelmiaan, jotka tosin ovat sittemmin kadonneet. Sullan luopuminen vallasta yllätti monet aikalaiset ja Sullaa maatilalla ympäröivä joukko näyttelijöitä ja tanssijoita – joukossa myös nuoruudenystävä Metrobius – herättivät paheksuntaa monissa. Sulla oli myös alkoholiin menevä. Hän sai punaisia läiskiä kasvoihinsa liiasta juomisesta. Häntä pilkattiin niistä kirjavaksi mulperipensaaksi. Sullan maksa petti ja hän kuoli vuonna 78 eaa.^[1] ja Sullan hautajaismenoja vastaavaa loistoa ei nähty ennen Augustuksen kuolemaa vuonna 14.

Osa Sullan lakiuudistuksista pysyi voimassa huomattavan kauan, kun taas osa, kuten tribuunien veto-oikeus, palautettiin varsin nopeasti Sullan kuoleman jälkeen. Suurin vaikutus lienee kuitenkin ollut Sullan marssilla Roomaan, joka asetti tasavallan kannalta vaarallisen esimerkin sotilaallisen voiman käytöstä henkilökohtaisen vallan kasvattamiseen. Kuuluisin Sullan seuraajista tässä suhteessa on Caesar, joka kuitenkaan ei Sullan tapaan luopunut vallasta vaan tuli murhatuksi, mikä johti tasavallan tuhoon.

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Pekka Tuomisto: Rooman diktaattorit. Karisto, 2003. ISBN 951-23-4442-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sulla.

• Plutarch's Life of Sulla (englanniksi)