Sulho Sipilä

Sulho Vilhelmi Sipilä (12. joulukuuta 1895 Brändö, Ahvenanmaa – 22. joulukuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, modernisti ja laivaston upseeri. Hän oli myös taitava viulisti.

Sipilän vanhemmat olivat kirkkoherra Frans Vilho Sipilä ja Mandi Matilda Piirainen. Sulhon ollessa pieni perhe muutti Ahvenanmaalta Mynämäkeen, Turkuun. Siellä hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1915 ja opiskeli aluksi teologiaa, mutta luopui siitä ja aloitti maalaamisen Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 19-vuotiaana.

Sipilän vaimo oli taidemaalari Greta Hällfors-Sipilä. Pariskunta tapasi toisensa opiskellessaan Ateneumissa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1915–1917. He tutustuivat ulkomaiseen modernismiin Helsingin useissa ulkomaisen taiteen näyttelyissä. Sen värien käyttö ja vapaa muoto innostivat heitä ja heistä tulikin suomalaisen avantgardismin huippuosaajia. Vaikutteita he saivat myös kubismista. Sulho Sipilä maalasi mieluiten öljyväreillä, Greta Sipilä guassi- ja vesiväreillä. Sipilät kihlautuivat vuonna 1920 ja avioituivat 1924.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Sipilä piti vuonna 1929. 1930- ja 1940-luvuilla hänen modernistinen tyylinsä väistyi rauhallisempien värien ja tyylin tieltä. Sipilän tyypillisiä aiheita olivat maisemat Helsingistä, herkät sisäkuvat ja näkymät kodista läheisille kaduille ja rakennuksiin. Hän maalasi myös lapsuutensa maisemia. Usein hänen töissään oli nähtävissä pyrkimys paikoin jopa pikkutarkkaan realismiin. Sipilä suunnitteli myös mitaleita, kuten 50-vuotismitalin Duodecim-seuralle 1931 ja Agricola-mitalin 1948. Sipilä sai I palkinnon valtion taidekilpailussa vuonna 1933 maalauksellaan Satama-aihe.^[1]

Sipilä toimi Suomen Taiteilijaseuran varapuheenjohtajana 1934–1940 ja puheenjohtajana 1940–1942, samoin kuin helsinkiläisen taiteilijaseura Pro Arten ensimmäisenä puheenjohtajana vuodesta 1945.

Sipilä toimi ammatikseen sotilasuralla merivoimissa, muun muassa 1. upseerina panssarilaivoilla Väinämöinen ja Ilmarinen. Erottuaan vuonna 1944 puolustusvoimista komentajakapteenina hän toimi Vapaan taidekoulun rehtorina ja maalauksen opettajana. Sipilä kuoli pian eläkkeelle jäätyään vuonna 1949. Hänen vaimonsa sairastui vuonna 1946 skitsofreniaan ja joutui hoidettavaksi Kellokosken sairaalaan, jossa kuoli vuonna 1974^[2].

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 687
• Sulho Sipilä Valtion taidemuseon kokoelmissa^{[vanhentunut linkki]}
• Ateneumin taidemuseo, Hallen ja Tivan tarina
• Helsingin Sanomat: Täysiveristä taiteilijaelämää^{[vanhentunut linkki]}
• Lea Keskitalo, Sulho Sipilä, Sininen laulu, Suomen taiteiden tarina, YLE