Stratovarius

Stratovarius
Stratovarius Tavastialla vuonna 2006.
Tiedot
Toiminnassa	(1984–1985 nimellä Black Water)[1] 1985–
Tyylilaji	power metal, heavy metal, neoklassinen metalli
Kotipaikka	Helsinki, Suomi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Timo Kotipelto, laulu (1994–) Jens Johansson, koskettimet (1995–) Lauri Porra, basso (2005–) Matias Kupiainen, kitara (2008–) Rolf Pilve, rummut (2012–)
Entiset jäsenet	Mika Ervaskari, koskettimet (1987) Antti Ikonen, koskettimet (1987–1995) Jari Kainulainen, basso (1993–2005) Tuomo Lassila, rummut, laulu (1984–1995) Jyrki Lentonen, basso (1985–1990) Timo Tolkki, kitara, laulu (1985–2008) Jörg Michael, rummut (1995–2011)
Levy-yhtiö	CBS Finland, (1989) Sanctuary Records, (1992), (2005) Noise Records, (1995–1999) Nuclear Blast, (2000–2003) Ear Music, (2009–)
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Stratovarius on suomalainen power metal -yhtye, joka on perustettu vuonna 1984. Stratovariuksessa ei nykyään soita ainuttakaan alkuperäisjäsentä rumpali Tuomo Lassilan tultua erotetuksi yhtyeestä vuonna 1995. Stratovarius on myynyt maailmanlaajuisesti äänitteitään noin 2,5 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä yhden Suomen menestyneimmistä yhtyeistä. Yhtyeen nimi on yhteensulautuma Fender Stratocaster -kitarasta ja Stradivarius-viulusta.^[2]

Kitaristi Timo Tolkki ilmoitti Stratovariuksen lopettamisesta 2. huhtikuuta 2008, mutta yhtyeen muut jäsenet ilmoittivat 7. toukokuuta 2008 kirjoittamassaan vastineessa yhtyeen jatkavan Stratovarius-nimellä ilman Tolkkia.^[3][4]

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa "Hunting High and Low", "Black Diamond", "The Kiss of Judas", "Unbreakable", "S.O.S", "Destiny", "Visions", "Father Time" ja "Eagleheart".

Tuomo Lassila, John Vihervä ja Staffan Stråhlman perustivat Stratovariuksen vuonna 1984. Yhtye tunnettiin alun perin nimellä Black Water. Yhtyeen alkuajan musiikillinen tyyli poikkesi hyvin paljon siitä, millaiseksi se vuonna 1985 Stråhlmanin korvanneen Timo Tolkin vaikutuksesta muuttui. Tolkki liittyi Stratovariukseen Tuomo Lassilan otettua yhteyttä, kun yhtye tarvitsi korvaavaa kitaristia Tanskan-keikalleen^[5]. Basisti John Vihervä erosi yhtyeestä vuonna 1986^[6] ja hänet korvasi Jyrki Lentonen.

Vuonna 1987 Stratovarius haki levytyssopimusta kolme kappaletta sisältäneellä demolla. Yhtye herätti CBS Finlandin huomion esiintyessään Tavastia-klubilla Helsingissä. Tässä vaiheessa yhtyeeseen liittyi myös kosketinsoittaja Antti Ikonen.^[7] Vuonna 1988 julkaistu ensimmäinen single Future Shock ja sitä seurannut single Black Night edelsivät toukokuussa 1989 julkaistua esikoisalbumia Fright Night. Future Shockia varten tehtiin myös yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo. ^lähde?

Vuonna 1990 basisti Jyrki Lentonen erosi Stratovariuksesta ja silloinen levy-yhtiö menetti kiinnostuksensa yhtyettä kohtaan. Stratovariuksen jäsenet joutuivatkin rahoittamaan vuonna 1992 julkaistun Twilight Timen omilla varoillaan. Timo Tolkki soitti itse albumin bassoraidat, vaikka basisti Jari Behm mainitaan albumin tekijätiedoissa. Twilight Time herätti paljon kiinnostusta erityisesti Japanissa, jossa se nimettiin vuoden parhaaksi ulkomaalaiseksi levyksi. Lisäksi albumi oli Japaniin maahantuotujen levyjen top10-listalla viisi kuukautta. Levy oli suuri harppaus melodisempaan suuntaan, mutta kappaleet sisälsivät edelleen melko raskaita riffejä. ^lähde?

Vuonna 1993 basisti Jari Kainulainen liittyi yhtyeeseen, kun noin 70 prosenttia Dreamspace-albumin materiaalista oli jo nauhoitettu. Hänen soittoaan kuultiin lopulta viidessä kappaleessa.^[8]

Dreamspace julkaistiin helmikuussa 1994. Albumin kappaleet muistuttavat mieleenpainuvilla melodioilla hyvin paljon uudempia albumeita. Myös kappaleiden ja sanoitusten aiheet olivat muuttuneet jyrkästi, jos niitä verrataan kahteen aikaisempaan teokseen. Saman vuoden kesäkuussa yhtye keikkaili ensimmäistä kertaa Japanissa. ^lähde?

Samana vuonna Timo Tolkki päätti lopettaa laulamisen keskittyäkseen kitaransoittoon. Hän halusi Stratovariukseen vakituisen laulajan, joka voisi viedä yhtyettä entistä pidemmälle. Yhtyeeseen liittyi laulaja Timo Kotipelto. ^lähde?

Helmikuussa 1995 julkaistu albumi Fourth Dimension myi kaksi kertaa enemmän kuin edeltäjänsä Dreamspace^[9] ja vuoteen 2008 mennessä se oli Stratovariuksen myydyin albumi Japanissa.^[10] Kuitenkin musiikillisten erimielisyyksien johdosta viimeinen perustajajäsen, Tuomo Lassila erosi yhtyeestä silloisen kosketinsoittajan Antti Ikosen kanssa; heidän soittotaitonsa ei Timo Tolkin mukaan ollut tarpeeksi hyvä ja tekninen hänen säveltämiään tulevia kappaleita varten ^[5]. Ikonen ja Lassila eivät Tolkin mukaan jaksaneet panostaa tarpeeksi yhtyeeseen ja käydä harjoituksissa niin usein kuin olisi ollut tarpeellista. Hän on kertonut myös, etteivät he olleet enää kiinnostuneita metallimusiikista, eivätkä uskoneet, että yhtyeestä voisi tulla suosittu.^[11] Tämän jälkeen yhtyeeseen liittyivät rumpali Jörg Michael, ja jo aikoinaan suuren maineen Yngwie Malmsteenin sekä Ronnie James Dion yhtyeissä kasvattanut kosketinsoittaja Jens Johansson. ^lähde?

Ensimmäinen albumi tällä kokoonpanolla oli huhtikuussa 1996 julkaistu Episode. Albumilla oli mukana neljässä kappaleessa myös 40 laulajan kuoro ja 20 hengen jousiorkesteri. Episode oli myös ilmestymisaikanaan kalleimmalla budjetilla tuotettu suomalainen äänite. Stratovariuksen todellinen läpimurto tapahtui viimeistään vuonna 1997, kun yhtye julkaisi yhden koko power metal -tyylilajin klassikkoalbumeista, Visionsin, joka sisältää muun muassa hittikappaleen Black Diamond. Visions-albumi vietti Suomen albumilistan top-40:ssä yhteensä 24 viikkoa ja myi Suomessa kultaa. Vuonna 1998 Stratovarius julkaisi ensimmäisen livealbuminsa Visions of Europe, joka sisälsi materiaalia Visionsin kiertueelta. ^lähde?

Destiny-albumin ensimmäinen single S.O.S. nousi nopeasti Suomen singlelistan sijalle kolme ja kyseisen kappaleen musiikkivideokin oli usein nähtävissä televisiosta. Syksyllä 1998 julkaistu Destiny oli odotetusti suuri menestys mennen välittömästi Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle. Albumi myi myöhemmin myös kultaa. ^lähde?

Helmikuussa 2000 julkaistiin Stratovariuksen kahdeksas albumi Infinite. Se myi kultaa, kuten kaksi edellistä albumia. Samana vuonna Stratovarius kiersi Eurooppaa Sonata Arctican ja Rhapsodyn kanssa. Vuonna 2001 yhtye julkaisi harvinaisia kappaleita sisältävän kokoelmalevyn Intermissionin ja jäi tauolle. ^lähde?

Tauon jälkeen Stratovarius julkaisi tammikuussa 2003 yhdeksännen albuminsa, Elements Pt. 1:n. Myöhemmin saman vuoden lokakuussa julkaistiin Elements Pt. 2, jonka jälkeen yhtye ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja yhtyeen laulaja Timo Kotipelto ja rumpali Jörg Michael poistuivat kokoonpanosta. Tilalle värvättiin Aurora K -nimisessä yhtyeessä laulanut naissolisti Katriina Wiiala ja rumpaliksi ruotsalaisesta HammerFall-yhtyeestä tuttu Jens Johanssonin veli, Anders Johansson. Tapaus paljastui myöhemmin julkisuustempuksi, jonka Tolkki ja Jens Johansson olivat suunnitelleet yhdessä. Muita julkisuustemppuja olivat väitetyt Tolkin puukotus kesken konserttimatkan Espanjan Granadassa ja joukkotappelu Helsingin On the Rocksissa.^[12][13]

Stratovariuksen seuraava albumi oli klassisimmalla kokoonpanolla äänitetty, syksyllä 2005 julkaistu Stratovarius, jolla yhtye kuitenkin irtaantui sille tyypillisestä power metalista mennen perinteisemmän hard rockin puolelle. Kesäkuussa 2005 ilmoitettiin pitkäaikaisen basistin Jari Kainulaisen eronneen yhtyeestä henkilökohtaisiin syihin vedoten^[14]. Korvaajaksi hankittiin muun muassa Sinergystä, Warmenista ja Timo Kotipellon sooloyhtyeestä tuttu Lauri Porra.^[15]

Pitkän hiljaiselon jälkeen Timo Tolkki ilmoitti 2. huhtikuuta 2008 Stratovariuksen hajonneen. Syyksi hän mainitsi pitkään jatkuneet yhtyeen sisäiset ristiriidat, erityisesti itsensä, Timo Kotipellon ja Jörg Michaelin välillä. Tolkki ilmoitti myös, että hän olisi halunnut tehdä jäähyväiskiertueen bändin kanssa, mihin Kotipelto ja Michael eivät kuitenkaan kuulemma suostuneet. Uudelle Stratovarius-albumille säveltämiensä kappaleiden julkaisemista varten Tolkki perusti uuden Revolution Renaissance -yhtyeen, joka Tolkin lausunnon mukaan tulisi ”jatkamaan Stratovariuksen perintöä”.^[16] Vastineena tähän Jens Johansson, Timo Kotipelto, Jörg Michael ja Lauri Porra julkaisivat Soundin verkkojulkaisun välityksellä oman tiedotteensa, jossa he kertoivat jatkavansa Stratovarius-nimellä soittamista.^[3][4] Tämän jälkeen Timo Tolkki antoi Kotipellolle, Johanssonille ja Michaelille oikeudet Stratovarius-nimeen.^[17] 18. kesäkuuta Tolkki kuitenkin ilmoitti MySpace-sivullaan tekevänsä vielä yhden albumin Stratovariuksen kanssa. Tolkin lisäksi albumilla soittaisivat Tuomo Lassila ja Antti Ikonen.^[18][19] Myöhemmin Tolkin ja Jens Johanssonin uutisoitiin sopineen riitansa^[20] ja Tolkki ilmoitti, että albumia ei julkaistaisi Stratovarius-nimellä. ^lähde?

Stratovariuksen uudeksi kitaristiksi valittiin Matias Kupiainen, mistä kerrottiin elokuussa 2008.^[21] Yhtyeen ensimmäinen albumi Tolkin lähdön jälkeen, Polaris, julkaistiin 21. toukokuuta 2009.^[22]

Stratovarius uudelleenjulkaisi Polariksen mukanaan livemateriaalia albumin kiertueelta sekä Infinite-albumin kesällä 2010. Yhtye alkoi myös työstää uutta Elysium-albumia, joka julkaistiin tammikuussa 2011.^[23][24]

Marraskuussa 2010 yhtye tiedotti rumpali Jörg Michaelin sairastuneen kilpirauhassyöpään. Hänen odotettiin toipuvan sairaudesta, mutta sen aikana yhtyeen marras–joulukuun 2010 esiintymisissä hänet korvasi Alex Landenburg.^[25] Syyskuussa 2011 Stratovarius ilmoitti rumpali Jörg Michaelin eroavan yhtyeestä henkilökohtaisista syistä.^[26] Kesäkuussa 2012 yhtye julkaisi live-DVD:n Under Flaming Winter Skies - Live In Tampere, jolla on materiaalia edellisen marraskuun keikalta. Samassa kuussa Stratovarius ilmoitti Rolf Pilven olevan heidän uusi rumpalinsa.^[27]

• Timo Kotipelto – laulu (1994–)
• Jens Johansson – koskettimet (1995–)
• Lauri Porra – basso (2005–)
• Matias Kupiainen – kitara (2008–)
• Rolf Pilve – rummut (2012–)

• Staffan Stråhlman – kitara (1984–1985)
• John Vihervä – basso (1984–1985)
• Tuomo Lassila – rummut (1984–1995), laulu (1984–1985)
• Jyrki Lentonen – basso (1985–1990)
• Timo Tolkki – kitara (1985–2008), laulu (1985–1994)
• Mika Ervaskari – koskettimet (1987)
• Antti Ikonen – koskettimet (1987–1995)
• Jari Behm – basso (1992)
• Jari Kainulainen – basso (1993–2005)
• Jörg Michael – rummut (1995–2012)

Pääartikkelit: Stratovariuksen diskografia ja Luettelo Stratovariuksen kappaleista

• Fright Night (1989)
• Twilight Time (1992, alkuperäiseltä nimeltään II)
• Dreamspace (1994)
• Fourth Dimension (1995)
• Episode (1996)
• Visions (1997)
• Destiny (1998)
• Infinite (2000)
• Elements Pt. 1 (2003)
• Elements Pt. 2 (2003)
• Stratovarius (2005)
• Polaris (2009)
• Elysium (2011)
• Nemesis (2013)
• Eternal (2015)^[28]
• Survive (2022)^[29]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stratovarius.

• Viralliset sivut
• Stratovarius Myspacessa (englanniksi)
• Kattavat fanisivut
• Stratovarius Last.fm:ssä (englanniksi)
• Stratovarius Meteli.netissä
• Stratovarius Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
• Yle Elävä arkisto: Stratovarius 1992