Stephen L. Mosko

Stephen "Lucky" Mosko (7. joulukuuta 1947 Denver – 5. joulukuuta 2005^[1] Green Valley) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikkipedagogi.^[2]

Moskon lahjakkuuden tunnisti varhain kapellimestari Antonia Brico, joka opetti tälle orkesterinjohtoa ja pianonsoittoa. Mosko sai Yalen yliopistosta kandidaatin arvon vuonna 1969 ja jatkoi opintojaan samassa opinahjossa. Kun yksi hänen opettajistaan, säveltäjä Mel Powell, lähti Kalifornian taideinstituutin (CalArts) ensimmäiseksi dekaaniksi, Mosko seurasi häntä. Häntä opettivat tämän jälkeen Powellin lisäksi Morton Subotnick ja Leonard Stein. Saatuaan CalArtsista maisterin arvon Mosko liittyi sen henkilökuntaan ja pysyi sen opettajana suurimman osan urastaan kuolemaansa saakka. 1980-luvun lopussa hän oli sieltä poissa kahden vuoden ajan työskennellessään Harvardin yliopistossa.^[2]

Mosko oli CalArtsissa mukana perustamassa uuden musiikin California EAR Unit -kokoonpanoa. Hän toimi musiikillisena johtajana Los Angelesin olympisen taidefestivaalin nykymusiikkijuhlilla ja vuoden 1987 Los Angeles Festivalissa, jossa juhlittiin John Cagea. Lisäksi Mosko johti kymmenen vuoden ajan San Francisco Contemporary Music Players -kokoonpanoa ja toimi Bostonin Griffin Ensemblen pääkapellimestarina. John Adams oli Moskon yhteistyökumppani 1980-luvun alusta saakka.^[2]

Musiikkikriitikko Mark Swedin mukaan Mosko oli lahjakas kapellimestari, mutta hänen sävellysuransa ei lähtenyt suureen nousuun, koska hänen käyttämänsä kaltainen abstrakti tyyli oli jo mennyt trendi. Säveltäjä Rand Steiger kuitenkin luonnehti Moskon tyyliä hyvin henkilökohtaiseksi ja uniikiksi.^[2] Hänen sävellystensä joukossa on kamarimusiikkiteos Psychotropics (1994), joka on sävelletty viidelle Southwest Chamber Music Societyn jäsenelle.^[3] Moskon teoksia ovat esittäneet muiden muassa San Franciscon ja Sacramenton sinfoniaorkesterit, Los Angelesin filharmonikot, SONOR ja California EAR Unit.^[2]

Mosko oli islantilaisen kansanmusiikin johtava asiantuntija ja sai kaksi Fulbright–Hays-stipendiä tehdäkseen tutkimusta Islannissa. Hän sai National Endowment for the Arts -säveltäjästipendin, kaksi Broadcast Music Incorporated -palkintoa ja Fromm Foundationin palkinnon. Mosko kuoli kotonaan Kaliforniassa 58-vuotiaana, jolloin leskeksi jäi huilisti Dorothy Stone.^[2]