Stepan Makarov

Stepan Osipovitš Makarov (8. tammikuuta 1849 (J: 27. joulukuuta 1848) Nikolajev, Ukraina – 13. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1904 meri Port Arthurin edustalla)^[1] oli venäläinen vara-amiraali ja merentutkija, joka kehitteli uusia alustyyppejä ja merisodankäynnin aseita. Hän toimi Venäjän Tyynenmeren-laivaston komentajana Venäjän–Japanin sodan alussa. Makarov hukkui hänen lippulaivansa Petropavlovskin upotessa vuonna 1904.

Makarovin vanhemmat olivat alikapteeni Osip Fjodorovitš Makarov ja Elizabet Andrejevna Kirillova. Hän valmistui meriakatemiasta vuonna 1865 ja aloitti 1869 upseerina laivastossa. Makarov tunnettiin kekseliäänä ja taitavana sota-alusten kehittäjänä ja taktikkona. Hän kehitteli muun muassa ensimmäiset torpedoveneiden emäalukset sekä panssarikranaattien läpäisytehoa lisäävän kärkikappaleen, joka tunnettiin ”Makarovin kärkenä” (ven. макаровские колпачки, makarovskije kollatški).^[2][1] Makarov oli kiinnostunut tutkimaan alusten vakautta ja kelluvuutta. Hän arveli nopeiden ja kevyempien sota-alusten kehittämisen olevan viisaampaa kuin jatkuvasti suurempien ja raskaammin panssaroitujen alusten.^[2]

Turkin sodassa vuosina 1877–1878 Makarov toimi Mustallamerellä Veliki Knjaz Konstantinin päällikkönä. Tämä entinen matkustaja-alus oli muutettu Makarovin valvonnassa torpedoveneiden emäalukseksi, joka kykeni kuljettamaan kannellaan neljä pientä torpedovenettä niiden toiminta-alueelle. Alus laski 26. tammikuuta 1878 Batumin edustalla vesille kaksi torpedovenettä, Tšesman ja Sinopin, joista kumpikin oli aseistettu yhdellä torpedolla. Molemmat veneet ampuivat onnistuneesti torpedonsa kohti Osmanien laivaston Intibahia ja upottivat sen. Tämä oli historian ensimmäinen onnistunut merisotatoimi, jossa aseena käytettiin omalla voimallaan kulkevaa torpedoa.^[3] Pian sodan jälkeen Makarov nimitettiin keisarin sivusadjutantiksi.^[2]

Makarov ylennettiin vuonna 1890 kontra-amiraaliksi, jolloin hänestä tuli 41-vuotiaana Venäjän laivaston nuorin amiraali.^[1] Hän toimi vuosina 1891–1894 meritykistön tarkastajana ja sen jälkeen eskaaderin komentajana. Hänet ylennettiin vuonna 1896 vara-amiraaliksi. Vuosina 1899–1904 hän oli Kronstadtin laivastotukikohdan komentaja.^[2] Makarov oli myös ansioitunut merentutkija ja hän julkaisi useita hydrologisia tutkimuksia. Perehdyttyään Huippuvuorilla ja Pohjois-Amerikan Suurten järvien luona jäänmurtajiin hän suunnitteli ja rakennutti jäänmurtaja Jermakin, joka oli tarkoitettu arktisten merialueitten tutkimiseen.^[1][2] Makarov valvoi laivan rakentamista Newcastlessa ja toimi myöhemmin sen kapteenina kahdella Jäämerelle tehdyllä purjehduksella. Jermak ei pärjännyt hyvin napa-alueiden paksuissa jäissä, mutta se sopi hyvin talvimerenkulkuun jäisellä Suomenlahdella.^[2]

Venäjän–Japanin sodan sytyttyä Makarov nimitettiin helmikuussa 1904 Venäjän Tyynenmeren-laivaston komentajaksi amiraali Oskar Starckin tilalle, minkä uskottiin nostattavan joukkojen mielialaa ja kääntävän Venäjän sotaonnen. Saavuttuaan maaliskuussa Port Arthuriin Makarov ryhtyi nopeasti järjestelemään kyseisen sotasataman puolustusta sekä komensi sinne sijoitetun eskaaderin tekemään vastaiskuja Japanin laivastoa vastaan murtaakseen japanilaisten saartoyritykset. Makarov oli 13. huhtikuuta palaamassa avomereltä Port Arthuriin, kun hänen lippulaivansa, taistelulaiva Petropavlovsk ajoi miinaan vajaan kolmen merimailin päässä satamasta ja upposi reilussa minuutissa. Samalla hukkui vara-amiraali Makarov esikuntineen.^[1][2][4] Aluksella olleista 759 henkilöstä saatiin pelastettua vain 80.

Makarovin mukaan on nimetty useita Venäjän laivaston aluksia sekä vuonna 1946 Makarovin kaupunki Sahalinin saarella.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stepan Makarov Wikimedia Commonsissa

• Степан Осипович Макаров (venäjäksi) Hrono.ru