Simson

Simson (hepr. ‏שִׁמְשׁוֹן‎, Šimšôn) on Vanhan testamentin hahmo Tuomarien kirjasta. Simson, jonka isä on Manoah Danin heimosta, on nasiiri ja voimamies aikana, jona israelilaiset sotivat filistealaisia vastaan. Simson kuvataan fyysisesti hyvin vahvaksi: hän repii leijonan hengiltä paljain käsin ja voittaa kaksintaisteluita.^[1] Simson vangitaan, mutta hän katkaisee köydet ja lyö aasin leukaluulla tuhat filistealaista kuoliaaksi. Paikka saa nimekseen Ramat-Lehi, ’leukaluukumpu’.^[2]

Simson paljastaa vaimolleen Delilalle, että hänen voimiensa taika on hänen hiuksissaan. Filistealaisten palkkaama Delila leikkaa Simsonin hiukset, ja Simson vangitaan ja sokaistaan. Simsonin hiukset kasvavat uudelleen ja viimeisenä tekonaan Simson romahduttaa viljanjumala Dagonin temppelin, johon filistealaiset ovat tulleet uhraamaan. Kaikki rakennuksessa olleet kuolevat Simson itse mukaanluettuna. Hänet haudataan isänsä hautaan lähellä Sorea.^[3]

Simsonin tarinan ajatellaan yleensä kertovan kostosta ja naisen petollisuudesta, mutta perimmiltään kyse on siitä että Simson rikkoi Nasiirina tehtyä lupaustaan Jumalalle. Nasiiri oli sellainen, joka vapaaehtoisesti vihki elämänsä Jumalalle, valan kautta.^[4] Tarina on suosittu aihe kirjallisuudessa, kuvataiteissa ja musiikissa. Muiden muassa Rubens, Rembrandt, John Milton, Georg Friedrich Händel ja Camille Saint-Saëns ovat käsitelleet aihetta.^[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Simson Wikimedia Commonsissa

• Raamattunet (Arkistoitu – Internet Archive)