Siestarjoki (kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siestarjoki
(Sestroretsk)
Сестроре́цк
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Siestarjoki Pietarin kartalla
Siestarjoki Pietarin kartalla

Koordinaatit: 60°06′N, 29°57′E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Pietari
Piiri Kurort
Väkiluku (2003) 40 300
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Siestarjoki[1] (ven. Сестроре́цк, Sestroretsk, ruots. Systerbäck, suom. aiemmin myös Rajajoki ja Systerpekki[2]) on Pietariin kuuluva kaupunki Venäjällä. Se sijaitsee 35 kilometriä Pietarin keskustasta luoteeseen Suomenlahden ja Raja- eli Siestarjoen muodostaman Roslivajärven välisellä kannaksella. Hallinnollisesti Siestarjoki on Kurortin piiriin kuuluva kunta. Asukkaita on 40 300 henkeä (vuonna 2003). Siestarjoki oli Venäjän ja Suomen rajapaikkakunta vuodesta 1812 toiseen maailmansotaan, ja osa Suomen suuriruhtinaskuntaa 1812–1864.

Asekehittelijän, asetehtaan johtajana 1894–1902 toimineen Sergei Mosinin muistomerkki

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Pietarin kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1714 perustetulle Siestarjoelle rakennettiin Luoteis-Venäjän suurin asetehdas 1721–1724. Sen lähellä sijaitsi Pietari Suuren palatsi, jonka paikalla nykyään on hollantilaistyyppinen Dubki-puisto. Asetehtaassa on S. P. Voskovin työkalutehdas. Ruotsin ja Venäjän vuosien 1741–1743 sodan sekä 1850-luvulla Krimin sodan aikana Siestarjoelle rakennettiin maalinnoitus. Kesäkuussa 1855 Britannian ja Ranskan laivasto pommitti tehdasta.[3]

Siestarjoki yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812 osana Vanhaa Suomea, mutta Kankaankylän (ven. Александровская, Aleksandrovskaja) kaupunginosa siirrettiin kuuluvaksi Pietarin kuvernementtiin 1842.[4] Kun asetehdasta ympäröinyt 14 neliökilometrin laajuinen alue erotettiin suuriruhtinaskunnasta vuonna 1864 ja sekin liitettiin Pietarin kuvernementtiin,[4][5] lupasi keisari Aleksanteri II Suomelle vastineeksi Petsamon. Tämä toteutui vasta Tarton rauhassa vuonna 1920.[6]

Siestarjoen rautatieasema

1800-luvun lopulla Siestarjoesta tuli pietarilaisten suosima huvila-alue. Vuonna 1898 perustettiin kylpylä, jossa hoidetaan sydän- ja verenkiertoelimistön, hermoston, ruuansulatus- sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia. Neuvostoaikana seudulle perustettiin parantoloita ja lepokoteja. Siestarjoella vietti viimeiset elinvuotensa kirjailija Mihail Zoštšenko, joka on myös haudattu sinne. 1960-luvulta lähtien kaupunkiin on rakennettu uusia kerrostaloalueita.[7]

Vuonna 1815 Siestarjoelle rakennettiin Valkeasaaren luterilaisen seurakunnan kappeli.[8] Historiallisia kaupunginosia ovat Kankaankylän ohella Kurort (ven. Курорт), Rosliva (ven. Разлив, Razliv) ja Seppälä.[9] Pietarista Siestarjoen kautta Viipurin rataan yhtyvällä rataosuudella on samanniminen paikallisliikenteen rautatieasema.

Siestarjoella sijaitsee yksi Jaroslavlin alueelta saapuvan ja Koiviston (Primorsk) öljyterminaaliin johtavan BPS-1 öljyputken pumppausasemista välivarastoineen.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 212. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. ↑ Siestarjoki Eesti Keele Instituutin paikannimitietokanta
  3. ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 573–574. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
  4. ↑ a b Сестрорецкий Разлив: История формирования ландшафтов - Река Сестра как устойчивый пограничный рубеж Окрестности Петербурга (venäjäksi)
  5. ↑ Eero Rautanen: Rajajoki, ripaus tiivistettyä historiaa Terijoki-seura. Arkistoitu 13.5.2008. Viitattu 15.8.2011.
  6. ↑ "Pieni tietosanakirja". Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925-1928. (luettu 29.6.2007)
  7. ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 423. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
  8. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 27. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  9. ↑ Pietarin kaupunginhallituksen 6.2.2006 tekemä päätös n:ro 117 ”O Rejestre nazvanii objektov gorodskoi sredy”
  10. ↑ Environmental Center IFPA: Baltic Pipeline System (BPS) Environmental Center IFPA. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siestarjoki_(kaupunki)&oldid=22161834”