Siad Barre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mohamed Siad Barre
Somalian presidentti
21. lokakuuta 1969 – 26. tammikuuta 1991
Edeltäjä Abdirashid Ali Shermarke
Seuraaja Ali Mahdi Muhammad
Henkilötiedot
Syntynytvuosien 1910 ja 1921 välillä
Shilabo, Ogaden
Kuollut2. tammikuuta 1995
Lagos, Nigeria
Puoliso Khadija Maalin ja Dalyad Haji Hashi
Tiedot
Puolue Somalian sosialistinen vallankumouspuolue
Uskonto islam

Mohamed Siad Barre (arabiaksi: محمّد سياد بري somaliksi Maxamed Siyaad Barre; k. 2. tammikuuta 1995 Lagos, Nigeria) oli somalialainen kenraali, joka hallitsi Somaliaa sotilasdiktaattorina vuosina 1969–1991 kaapattuaan vallan.

Siirtomaavuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siad Barre syntyi Shiilaabon lähellä Ogadenia Abessinian Somalimaassa, nykyisessä Etiopian Haraghessa. Hänen syntymäajastaan on ristiriitaisia tietoja ja se on eri lähteissä ilmoitettu vuosien 1910[1] ja 1920 välille. Barren oma hallinto ilmoitti syntymävuodeksi 1919 tai 1921.[2] Myöhemmin, päästäkseen italialaiseen koulutukseen hän väärensi syntymäpaikakseen Garbahaarreyn, joka sijaitsi silloisen Italian Somalimaan puolella. Hän liittyi Corpo Zaptieen eli Polizia Africana Italianaan ja toimi pitkään Italian siirtomaapoliisina.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Britannia miehitti Italian Somalimaan. Siad Barre pääsi englantilaisten poliisikurssille, jonka organisoi Kabettissa Keniassa toiminut King’s African Rifles. Hänet palkattiin Englannin siirtomaapoliisiin (British Colonial Police), joka korvasi Corpo Zaptien. Hän nousi korkeimpaan poliisialiupseerin arvoon, jonka mustaihoinen pystyi organisaatiossa saavuttamaan. Länsiliittoutuneet eivät halunneet sodan jälkeen Italian entisten siirtomaiden välitöntä itsenäistymistä. Yhdistyneet kansakunnat antoi vuonna 1949 Italialle kymmenen vuoden jatkoajan Somalian hallitsijana, niin sanotun itsenäistymisen valmistelukauden. Kun Carabinieri-santarmilaitos palasi Somaliaan, Siad Barre sai kaksivuotisen koulutuksen carabinierieksi Italiassa. Hän sai tämän jälkeen italialaisilta Mogadishussa poliittista ja hallinnollista koulutusta. Hän oli ensimmäinen somali, joka ylennettiin poliisiupseeriksi. Hän oli Banaadirin poliisin päällikkö vuonna 1958, kun egyptiläinen diplomaatti Kamal Ed Deen Saalah salamurhattiin tilanteessa, jossa tämän oma turvamiesryhmä ei ollut paikalla.[1]

Vuonna 1958 Somalialle perustettiin omat somalialaiset poliisijoukot. Kun Somalia itsenäistyi 1. heinäkuuta 1960 Brittiläisen Somalimaan ja Italian Somalimaan yhdistyessä Somalian tasavallaksi, Siad Barre ylennettiin poliisivoimissa prikaatikenraaliksi. Hän siirtyi Somalian armeijaan, kun se perustettiin. Hän kuului armeijan ylimpään johtoon ja nousi asevoimien ylipäälliköksi vuonna 1965.

Valtaannousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somalian siviilihallinnot tekivät poliittisia virheitä ja ottivat lahjuksia. Nämä lisäsivät siviilihallinnon epäsuosiota. 15. lokakuuta 1969 presidentti Abdirashid Ali Shermarke salamurhattiin. Shermarken hautajaisten jälkeisenä päivänä 21. lokakuuta 20 sotilas- ja viisi poliisijohtajaa Siad Barren johtamina kaappasi vallan verettömästi.[1] Siad Barre nousi sotilasjuntan, Korkeimman vallankumouksellisen neuvoston johtoon. Somalia alkoi lähentää suhteitaan Neuvostoliittoon, jonka kanssa se oli jo 1963 solminut sopimuksen yhteistyöstä.

Neuvostoliiton vaikutusvaltaa vastustaakseen Siad Barre vei Somalian Arabiliiton jäseneksi. Neuvostoliittolaiset liittolaisensa pitivät Barrea sosialismin kannalta harhaoppisena ja vaativat siviilivaltaan siirtymistä.[1] Heinäkuussa 1976 sotilasjuntta lakkautettiin ja maasta tuli yksipuoluevaltio Barre presidenttinä ja puolueen johdossa.

Somalia oli vuosia tukenut Ogadenissa, Etiopiassa toimivia somalikapinallisia ja hallitusten vastustajia Etiopiassa ja Keniassa.[1]

Viimein Barre yritti Neuvostoliitosta saamiensa aseiden avulla vallata Ogadenin. Somalian armeija hyökkäsi avoimesti Ogadeniin 23. heinäkuuta 1977. Neuvostoliitto ja Kuuba tukivatkin kuitenkin Etiopiaa, joka oli kääntynyt marxilaiseksi.[3] Somalijoukot ajettiin pois Ogadenista ja Barre karkotti neuvostoliittolaiset ja sai Yhdysvaltain tuen.[4]

Siad Barren hallituskaudella vuonna 1977 Lufthansan lento kaapattiin Mogadishuun. Lentokoneen kaappaajat olivat palestiinalainen terroristijärjestö PFLP ja länsisaksalainen Punainen armeijakunta. Saksan liittokanslerin Helmut Schmidtin ja Siad Barren välisten neuvottelujen jälkeen Saksan liittotasavallan rajavartioston erityisjoukon GSG-9 hyökkäys lentokoneeseen päätti kaappauksen panttivankien vapauttamiseen.

Barren kärsimien tappioiden jälkeen tapahtui 1978 vallankaappausyritys, joka torjuttiin. Barre joutui tukeutumaan yhä enenemässä määrin sukulaisiinsa ja omaan klaaniinsa ja sotilaisiin. Parlamentti lakkautettiin. Poliittisten vainojen kasvaessa oppositio aseistautui ja liittoutui jopa Etiopian kanssa.[1]

Vuonna 1981 Barren hallinnon vastustus alkoi kasvaa hänen erotettuaan Mijertynin ja Isaqin klaanin hallituksesta ja otettuaan tilalle väkeä omasta Marehanin klaanistaan.[4]

Toukokuussa 1986 Barre loukkaantui auto-onnettomuudessa ja vajosi koomaan. Hänet pelasti Saudi-Arabiasta lähetetty lääkäriapu.[1] Samana vuonna Barre solmi rauhan Etiopian Mengistun kanssa ja molemmat maat pystyivät keskittymään sisäpoliittisiin ongelmiinsa. Hargeisaa, joka oli entinen Brittiläisen Somalimaan pääkaupunki, ja muita pohjoisen kaupunkeja pommitettiin säälittä, kuten myös pakolaisten saattueita.[1]

Vallan menetys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1991 Barre pakeni tukijoineen Mogadishusta, jonka kapinalliset valtasivat. Eläteltyään kuukausia toiveita kaupungin valtaamisesta takaisin Barre pakeni Keniaan, jossa asui jonkin aikaa Nairobissa maan hallituksen kustannuksella. Protestien jälkeen Barre siirtyi Lagosiin Nigeriaan saatuaan turvapaikan kenraali Ibrahim Babangidan johtamalta maalta.[1]

Valtakaudellaan Barre ja hänen lähipiirinsä pyrkivät pönkittämään Barren valtaa luomalla henkilöpalvontaa, mm. koristamalla pääkaupungin Barren kuvilla. Pohjoinen Somalimaa valitti joutuneensa syrjityksi liittovaltiossa: valta ja vauraus keskittyi Mogadishuun. Somalimaa syyttää edelleen Barren taitamatonta vallankäyttöä sisällissodasta, joka on riehunut jo vuodesta 1977.

Siad Barre kuoli sydänkohtaukseen 2. tammikuuta vuonna 1995 Lagosissa, Nigeriassa.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siad_Barre&oldid=22406815”