Sanjūsangen-dō
| Sanjūsangen-dō | |
|---|---|
| 三十三間堂 | |
 Sanjūsangen-dōn päärakennus nähtynä temppelialueen portilta. |
|
| Sijainti |
 Kioto |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | buddhalaistemppeli |
| Valmistumisvuosi | 1164 |
| Rakennuttaja | keisari Go-Shirakawa |
| Omistaja | Myōhō-inin temppeli |
 |
|
Sanjūsangen-dō (jap. 三十三間堂) on buddhalaistemppeli Higashiyaman suuralueella Kiotossa lähellä rautatieasemaa. Sen virallinen nimi on Rengeō-in-hon-dō (蓮華王院本堂, ’Lootuskuninkaan halli’). Epävirallinen mutta tunnetumpi nimi Sanjūsangen-dō johtuu 33 syvennyksestä, jotka jäävät temppelirakennuksen pääsalin kattoa kannattelevien pylväiden väliin. Luku 33 ilmentää myös temppelissä palvottavan myötätunnon bodhisattvan Kannonin kolmeakymmentäkolmea eri olomuotoa.
Sanjūsangen-dōn omistaa Myōhō-inin temppeli (妙法院), joka huolehtii myös sen kunnossapidosta. Temppelissä harjoitetaan tendai-buddhalaisuutta, joka on Japanissa syntynyt mahajana-buddhalaisuuden lahko.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sanjūsangen-dō valmistui vuonna 1164 keisari Go-Shirakawan määräyksestä ja sotapäällikkö Taira no Kiyomorin valvonnassa. Temppelissä riehui raju tulipalo 1249, mutta vain päärakennus rakennettiin uudelleen 1266. Se on vielä nykyäänkin Japanin pisin puurakennus.
Vuonna 1604 alueella käytiin kuuluisa kaksintaistelu, jossa kohtasivat miekkamiehet Miyamoto Musashi ja Yoshioka Denshichiro. Taistelua on kuvattu muun muassa Hiroshi Inagakin ohjaamassa elokuvassa Zoku Miyamoto Musashi: Ichijōji no kettō (1955), jonka pääosaa näytteli Toshirō Mifune.
Arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temppelissä palvellaan bodhisattva Sahasrabhuja-arya-avalokiteśvaraa, joka tunnetaan myös tuhatkätisenä Kannonina. Pääsalissa on kuvanveistäjä Tankein Kamakura-kaudella veistämä suuri Kannon-patsas, jota pidetään Japanissa kansallisaarteena.
Suurta Kannon-patsasta ympäröi tuhat yksilöllistä ja luonnollisen kokoista Kannon-patsasta, jotka on järjestetty sen molemmille puolille portaittain nousevalle korokkeelle kymmeneen 50 patsaan riviin. Patsaista 124 on peräisin alkuperäisestä temppelistä, ja loput on tehty 1200-luvulla. Patsaat on veistetty japaninsypressistä ja päällystetty lehtikullalla.
Kannon-patsaiden eteen on asetettu 28 vartijapatsasta sekä kaksi muuta patsasta, jotka esittävät Fūjinia (tuulen jumalaa) ja Raijinia (ukkosen jumalaa). Näitä patsaita pidetään Japanissa merkittävinä taideaarteina. Patsaita kannattelevan korokkeen takana temppelin takaosassa on pieni näyttelytila. Temppelin piha-alueella on vaatimaton kivimuistomerkki, jonka tendai-pappi Hōnen pystytti keisari Go-Shirakawan kuoleman 13. vuosipäivänä.
Juhlat ja tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Temppeli tunnettiin historiallisesti tōshiya-nimisestä (通し矢, suom. ’maaliin osuvat nuolet’) jousiammuntakilpailusta, jossa ammuttiin japanilaisella pitkäjousella. Kilpailu järjestettiin toukokuussa temppelin takaosassa sijaitsevalla länsiverannalla, joka on 2,5 metriä leveä ja 120 metriä pitkä mutta vain 5,5 metriä korkea. Verannan eteläpäässä seisoneet kilpailijat ampuivat pohjoispäähän ripustettuun maalikankaaseen, jonka vieressä tuomari totesi osumien laillisuuden.
Tapahtumaan kuului osakilpailuja, joissa ammuttiin joko sata tai tuhat nuolta verannan puolestavälistä tai koko pituudelta (118 metrin ampumaetäisyydeltä). Vaativimmassa osakilpailussa kilpailijan täytyi osua maaliin mahdollisimman monta kertaa yhden vuorokauden aikana. Koetus alkoi kuudelta illalla ja päättyi seuraavana iltana. Yöllä veranta valaistiin sen eteen sytytetyillä tulilla, joita vahtimaan asetettiin vartijoita. Aina 500 nuolta ammuttuaan kilpailija sai pitää lyhyen tauon, jonka aikana katselijat kannustivat häntä.
Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1606. Sitä pidettiin erittäin vaativana paitsi pitkän kestonsa myös verannan mataluuden vuoksi. Pitääkseen nuolen lentoradan suorana kilpailijat joutuivat käyttämään voimakasta jousta ja poikkeuksellista ampumistekniikkaa.
Kaikkien aikojen ennätyksenhaltijana pidetään 22-vuotiasta Wasa Daihachiroa, joka ampui kilpailussa vuonna 1686 13 053 nuolta ja osui maaliin 8 133 kertaa. Tuloksen saavuttaakseen hänen täytyi ampua keskimäärin 9 nuolta minuutissa, mihin ei ole laskettu mukaan 500 nuolen välein pidettyjä teetaukoja. Toista sijaa pitää samurai Hoshino (10 542 nuolta ja noin 8 000 osumaa).
Vielä nykyäänkin temppelin alueella pidetään vuosittain perinteen vaalimiseksi samanniminen kyūdōkilpailu, tosin päärakennuksen pihalla ja vain 60 metrin pituisella radalla ("Enteki"). Tammikuun puolivälissä järjestetään kuitenkin tōshiyan näytösesitys alkuperäisten sääntöjen mukaisesti. Tammikuussa temppelissä suoritetaan myös pajuriitti (柳枝のお加持), jonka aikana osallistujien päätä kosketetaan pyhällä pajunvitsalla päänsäryn torjumiseksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Temppelin opastetaulu
- F. Hoff: Kyudo. Die Kunst des japanischen Bogenschießens. 6. painos. Weinmann: Berliini 1996.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sanjūsangen-dō Wikimedia Commonsissa
- Sanjūsangen-dōn virallinen sivusto (japaninkielinen)
- Kuvia temppelistä
