Sabiinit
Sabiinit (lat. Sabini, yks. Sabinus) olivat itaalinen heimo muinaisessa Italiassa. Sabiinien alkuperäistä asuinaluetta, johon kuului osia nykyisistä Latiumista, Umbriasta ja Abruzzosta, kutsuttiin latinaksi nimellä Samnium.[1] He puhuivat oskia ja umbria muistuttavaa sabellilaista kieltä.
Ennen Rooman perustamista sabiinit asuivat Latiumin maakunnassa. Legendan mukaan roomalaiset sieppasivat sabiinilaisnaisia saadakseen asukkaita vastaperustettuun ja asujaimistoltaan miesvaltaiseen kaupunkiinsa. Tästä seurannut sota päättyi, kun naiset heittäytyivät taistelevien isiensä ja aviomiestensä väliin. Sabiinit saivat huomattavan vaikutusvallan Roomassa, ja osa sen kuninkaista olisi ollut sabiineja. Sabiinitarten ryöstöstä tuli yleinen kuva-aihe taiteessa. Sodan päätös on harvinaisempi, mutta silti toistuva teema.[2]
Tutkijat ovat havainneet monia yhtäläisyyksiä roomalaisten ja sabiinien välillä, erityisesti uskonnon ja mytologian alueilla. Monet sabiinilaiset jumalhahmot kehittyivät Roomassa ja monet kaupungin alueet (esimerkiksi Quirinalis) olivat aiemmin olleet tärkeitä sabiinien keskuksia.[2]
Nykyään sabiinien nimeä kantava Sabinan alue Roomasta koilliseen Rietin ympäristössä kuuluu Latiumin hallinnolliseen alueeseen. Siitä on tullut turistikohde, joka tunnetaan lukuisista keskiaikaisista kylistään ja oliiviöljystään.
Tunnettuja sabiineja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Numa Pompilius, Rooman tarunomainen kuningas
- Titus Tatius, sabiinien tarunomainen kuningas
- Ancus Marcius, Rooman tarunomainen kuningas
- Quintus Sertorius, roomalainen valtiomies ja sotapäällikkö
- Attius Clausus, Rooman konsuli ja Claudiusten suvun tarunhohtoinen kantaisä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1082. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 84–89. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3