Sosiaalinen tarina

Sosiaalinen tarina on Carol Grayn vuonna 1991 kehittämä pedagoginen työmenetelmä, jonka avulla voidaan opettaa, niin lapsille kuin aikuisillekin, sosiaalisia taitoja ja jotka auttavat kehittämään mielen teoriaa. Näitä tarinoita käytetään erityisesti autististen ja Asperger-lasten kanssa. Sosiaalisen tarinan kirjoittamisessa noudatetaan tiettyä tyyliä ja muotoseikkoja.

Pienemmille lapsille tarina kirjoitetaan minämuodossa ja käytetään minä-pronominia tai lapsen nimeä, mikäli lapsi puhuu itsestään omalla nimellään. Tarinasta tulee näin helposti omaksuttava ja sellainen, johon lapsen on helppo eläytyä. Nuorille ja aikuisille tarina voidaan kirjoittaa kolmannessa persoonassa hän-pronominia käyttäen.

Sosiaalisessa tarinassa tulee olla johdanto, jossa esitellään aihe, runko-osa, jossa on itse tarina, ja päätösosa, jossa tehdään yhteenveto tarinasta ja vielä kerrataan pääkohdat ja mahdolliset uudet toimintaehdotukset. Tarinalle annetaan myös otsikko.

Sosiaalisessa tarinassa käytetään erilaisia lauseita.

• Sosiaalisen tarinan lauseet
  • Kuvailevat lauseet sisältävät asiapitoista tietoa, kuten mitä joku teki, keitä oli paikalla jne.
  • Näkökulmalauseet selittävät ihmisten sisäistä todellisuutta eli tunteita, ajatuksia, motiiveja, uskomuksia ja tietoja.
  • Yhteistyölauseet kuvailevat, ketkä voivat olla avuksi.
  • Ohjaavat lauseet ehdottavat, miten jossakin tietyssä tilanteessa voisi toimia.
  • Vahvistavat lauseet selittävät ihmisille tyypillisiä arvoja, mielipiteitä ja sääntöjä ja sitä, miksi tietyissä tilanteissa odotetaan käyttäydyttävän tietyllä tavalla.
  • Tarkistuslauseet ovat yleensä henkilön itsensä kirjoittamia, ja niissä hän tunnistaa keinoja, joiden avulla hän muistaa, miten hänen piti toimia.

Attwood: The Complete Guide to Asperger's Syndrome. Jessica Kingsley Publishers. 2007.