Sosiaalidemokraattinen puolue (Viro)

Sosiaalidemokraattinen puolue (vir. Sotsiaaldemokraatlik Erakond, arkikielessä sotsid, lyh. SDE) on virolainen sosiaalidemokraattinen puolue. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajana on helmikuusta 2022 toiminut Lauri Läänemets.^[7]

Viron sosiaalidemokraattinen puolue (ESDP) perustettiin syyskuussa 1990 Marju Lauristinin johdolla. Puolueen kansainvälinen kattojärjestö on lokakuusta 1990 lähtien ollut Sosialistinen internationaali, joka tunnusti sen Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana toimineen Viron sosialistisen työväenpuolueen (1907–1938) seuraajaksi.^[8] Puolue osallistui yhdessä Viron maaseudun keskustapuolueen (vir. Eesti Maa-Keskerakonna (EMKE)) kanssa ensimmäisiin Riigikogun vaaleihin ja hallituksiin Maltilliset -vaaliliiton (vir. Valimisliit Mõõdukad) nimellä. Vaaliliitto järjestyi puolueeksi virallisesti 28. huhtikuuta 1996, ja 27. marraskuuta 1999 uudeksi nimeksi tuli Kansanpuolue Maltilliset (vir. Rahvaerakond Mõõdukad). Puolue muutti nimensä takaisin Sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi 7. helmikuuta 2004.^[9]

Sosiaalidemokratia tuli Viroon 1900-luvun alussa ja sai vaikutteita niin Länsi-Euroopan kuin Venäjänkin aatteista. Sosiaalidemokraattiset ideat tulivat esiin vuoden 1905 tapahtumien ansiosta, ja kesällä 1905 virolaiset perustivat ensimmäisen sosiaalidemokraattisen puolueen nimeltään Viron sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys (vir. Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Ühendus). Sosiaalidemokraattien toiminta oli vaikeuksissa tsaarin aikana. Puolueen sanomalehtiä lakkauttettiin ja poliitikkoja pakotettiin maanpakoon tai painettiin maan alle.

Kun vuonna 1917 puolueet sallittiin jälleen, sosiaalidemokraatit muodostivat Viron sosiaalidemokraattisen yhdistyksen (vir. Eesti Sotsiaaldemokraatlik Ühendus). Se oli isänmaallinen ja kansallismielinen yhdistys, joka taisteli Viron itsenäisyyden ja vapauden sekä parempien sosiaalisten olojen puolesta. Puolue vaihtoi nimekseen Viron sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (vir. Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Partei) ja voitti Viron perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa vuonna 1919 kolmasosan paikoista eli 41 paikkaa 120:stä. Maareformi toteutettiin demokraattisesti ja talonpojat saivat suurmaanomistajilta maansa. Vuonna 1925 sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyi Viron itsenäisen sosisialistisen työväenpuolueen (vir. Eesti Isesisev Sotsialistlik Töölispartei) kanssa Viron sosialistiseksi työväenpuolueeksi (vir. Eesti Sotsialistlik Tööliste Partei).

Puolue oli vallassa vuodet 1924–1925 ja 1928–1929. Se voitti vaalit vuonna 1926, jolloin se sai 24 paikkaa 100:sta, ja vuonna 1929, jolloin se sai 25 paikkaa. Puolue oli yksi maan suurimmista. Se oli jäsenenä Työväen ja sosialistien internationaalissa, joka oli nykyisen Sosialistisen internationaalin edeltäjä, ja sillä oli yhteyksiä Euroopan eri sosiaalidemokraatteihin. Puolue keskittyi ajamaan kulttuurin ja koulutuksen asioita. Se esimerkiksi loi kulttuurisen itsemäärämisoikeuden lain.

Puolue jakaantui kolmeen osaan vuonna 1934, kun Viron sisäpoliittinen tilanne radikalisoitui ja horjui. Puolueen vasemmistosiipi eli nuorsosialistit erotettiin puolueesta, kun taas oikeistosiipi lähti mukaan yhteistyöhön Konstantin Pätsin hallinnon kanssa. Puolueen keskusta yritti pitää puolueen yhdessä, mutta epäonnistui. Vuonna 1935 puolue lakkautettiin, kun Konstantin Päts julistautui autoritaariseksi johtajaksi ja demokratia Virossa lakkautettiin. Puolueen johto kuitenkin yritti toimia puolilaillisesti, mutta Neuvostoliiton miehittäessä Viron vuonna 1940 toiminta loppui kokonaan. Puolueen johto pakeni Ruotsiin Tukholmaan ja perusti siellä Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen (vir. Eesti Sotsialistliku Partei Välismaakoondis).

Perestroikan ja Viron vapautumisen myötä sosiaalidemokraattiset liikkeet yhdistyivät 8. syyskuuta 1990 Viron sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi (lyh. ESDP). Yhdistyneet liikkeet olivat Viron demokraattinen työväenpuolue (vir. Eesti Demokraatlik Tööerakond), Viron sosiaalidemokraattinen itsenäisyyspuolue (vir. Eesti Sotsiaaldemokraatlik Iseseisvuspartei), Viron venäläinen sosiaalidemokraattinen puolue (vir. Vene Sotsiaaldemokraatlik Partei Eestis) ja Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistys.

ESDP:n ensimmäinen johtaja oli Marju Lauristin, joka uusi suhteet Sosialistiseen internationaaliin marraskuussa 1990. Puolue muodosti vaaliliiton vuonna 1990 perustetun keskusta-oikeistolaisen Viron maaseudun keskustapuolueen vir. Eesti Maa-Keskerakonna (EMKE) kanssa vuosien 1992 ja 1995 vaaleissa. Vuonna 1996 vaalitappion jälkeen nämä puolueet yhdistyivät ottaen käyttöön nimen Maltilliset.

Vuonna 1999 Maltilliset liittyivät keskusta-oikeistolaiseen Viron kansanpuolueeseen (vir. Eesti Rahvaerakond), joka oli syntynyt toukokuussa 1998 pienen Talonpoikaispuolueen (vir. Eesti Talurahva Erakond ) ja Tasavaltalaisten ja konservatiivien kansanpuolueen (vir. Vabariiklaste ja Konservatiivide Rahvaerakond) yhdistyessä. Jälkimmäinen puolue oli Isänmaaliitosta eronnut siipi. Vuoden 1999 vaaleissa Maltilliset saivat yhdessä Kansanpuolueen kanssa 17 paikkaa Riigikoguun.

Vuonna 2003 Kansanpuolue Maltilliset liittyi Euroopan sosialidemokraattiseen puolueeseen. Samana vuonna Maltillinen kansanpuolue sai vaaleissa Riigikoguun kuusi paikkaa. Puolue vaihtoi nimekseen Sosiaalidemokraattinen puolue 7. helmikuuta 2004. Vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleissa sosiaalidemokraatit menestyi kansallisesti parhaiten saaden 36,8 % kansallisista äänistä ja kolme edustajaa europarlamenttiin.

Aiemmin keskustapuoluetta edustaneet Peeter Kreitzberg ja Sven Mikser liittyivät sosiaalidemokraatteihin 10. toukokuuta 2005. Tämän jälkeen 25. marraskuuta Mark Soosaar liittyi uudelleen puolueeseen, jolloin sosiaalidemokraattien edustus Riigikogussa nousi yhdeksään kansanedustajaan.

Puolueen europarlamentaarikko Toomas Hendrik Ilves valittiin Viron presidentiksi valitsijamiesneuvoston äänin 174–162 syyskuussa 2006, kun vastassa oli istuva presidentti Arnold Rüütel. Ilves oli myös kansan suosikki presidentiksi, hänet olisi halunnut virkaan mielipidemittausten perusteella noin 70 prosenttia virolaisista.^[10]

Riigikogun vaaleissa maaliskuussa 2007 sosiaalidemokraatit olivat vaalivoittajia nostaessaan paikkamääränsä kuudesta kymmeneen. Jüri Pihl valittiin SDE:n puheenjohtajaksi puoluekokouksessa 7. maaliskuuta 2009.^[11] Vuodesta 2005 pääministerinä toiminut Andrus Ansip jatkoi tehtävässään, ja Viroon muodostettiin Reformipuolueen, Isänmaan ja Res Publican liiton sekä sosiaalidemokraattisen puolueen koalitiohallitus. Sosiaalidemokraattien tyytymättömyys hallituksen budjettileikkauksiin ja työlainsäädännön muutoksiin johtivat kuitenkin siihen, että pääministeri Ansip erotti puolueen hallituksesta toukokuussa 2009.^[12]

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa puolueen ainoaksi valituksi edustajaksi jäi Ivari Padar.^[13] Parlamenttiin valittiin kuitenkin myös sitoutumattomana Indrek Tarand, jonka isä Andres Tarand on toiminut aiemmin sosiaalidemokraattien edustajana Euroopan parlamentissa.^[14] Syksyllä 2009 sosiaalidemokraatit lisäsivät kannatustaan kuntavaaleissa ja puolue nousi Tallinnan johtoon kahdeksan vuoden tauon jälkeen, kun SDE:n puheenjohtajasta Jüri Pihlistä tuli kaupungin uusi pormestari.^[11]

Sosiaalidemokraatit kävivät keskusteluja yhdistymisestä Kansanliiton kanssa vuonna 2010, mutta lopulta hanke ei saanut puolueessa tarpeeksi kannatusta. Useat Kansanliiton johtohahmot kuitenkin liittyivät sosiaalidemokraatteihin. Sven Mikser valittiin SDE:n uudeksi puheenjohtajaksi puoluekokouksessa 16. lokakuuta 2010.^[11] Vuoden 2011 Riigikogun vaaleissa puolueen kansanedustajien määrä nousi yhdeksääntoista aiemman kymmenen edustajan sijasta. Puoleen kannatus vaaleissa oli noin 17 %, mikä nosti SDE:n yhdeksi Viron neljästä suuresta puolueesta. Pienemmät puolueet vihreät ja Kansanliitto putosivat viiden prosentin äänikynnyksen myötä Riigikogusta, joten sosiaalidemokraattien asema on vakiintunut osaksi Viron päivänpolitiikan puoluekenttää.

Puolueen nuorisojärjestö on Nuoret sosiaalidemokraatit (vir. Noored Sotsiaaldemokraadid), jotka yleiskielessä tunnetaan nuorsotseina (noorsotsid). Naisjärjestö on Naisjärjestö Kadri (Naiskogu Kadri) ja seniorijärjestö Vanhemmat sosiaalidemokraatit (Vanemad Sotsiaaldemokraadid). Lisäksi sosiaalidemokraattien yhteydessä toimii miesjärjestö Sotsiaaldemokraatide meesühendus.^[15]

Marju Lauristin 1990–1995 Eiki Nestor 1995–1996 Andres Tarand 1996–2001 Toomas Hendrik Ilves 2001–2002 Ivari Padar 2002–2009 Jüri Pihl 2009–2010 Sven Mikser 2010–2015 Jevgeni Ossinovski 2015–2019 Indrek Saar 2019–2022 Lauri Läänemets 2022–

Riigikogun vaalit [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Vuosi Edustajia Kannatus 19921 12 / 101 44 577 9,7 % 19951 6 / 101 32 381 6,0 % 19992 17 / 101 73 630 15,2 % 20033 6 / 101 34 837 7,0 % 2007 10 / 101 58 363 10,6 % 2011 19 / 101 98 307 17,1 % 2015 15 / 101 87 168 15,2 % 2019 10 / 101 55 175 9,8 % 2023 9 / 101 56 584 9,3 % Lähteet: [16][17][18] 1 Maltillisten vaaliliitto (sosiaalidemokraattien ja Maaseudun keskustapuolueen yhteislista) 2 Maltilliset (mukana myös Kansanpuolueen ehdokkaat) 3 Nimellä Kansanpuolue maltilliset

Europarlamenttivaalit [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Vuosi Edustajia Kannatus 2004 3 / 6 85 433 36,8 % 2009 1 / 6 34 508 8,7 % 2014 1 / 6 44 550 13,6 % 2019 2 / 6 77 375 23,3 % Lähteet: [19][20]

• Sosiaalidemokraattinen puolue (viroksi, venäjäksi)
• Viron sosiaalidemokraattiset nuoret (viroksi)