Soutjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soutjärven vepsäläisen maalaiskunnan sijainti Äänisenrannan piirissä.
Nimikyltti P19 -tiellä, venäjäksi ja vepsäksi.
Vepsäläinen etnografinen museo

Soutjärvi (ven. Шёлтозеро, Šoltozero, vepsäksi Šoutjärv' tai Šoutarv', karjalaksi Šoutjärvi) on kylä ja maalaiskunta Karjalan tasavallan Äänisenrannan piirissä. Kylä sijaitsee 84 km:n päässä Petroskoista kaakkoon Äänisen rannalla. Soutjärvi on pohjoisen vepsäläiskulttuurin keskus. Kylä toimi vuosina 1994–2005 olemassa olleen Karjalan itsehallintoyksikön Vepsän kansallisen volostin hallintokeskuksena. Sen jälkeen perustetun nykyisen kunnan nimi on Soutjärven vepsäläinen maalaiskunta (ven. Шёлтозерское вепсское сельское поселение, Šoltozerzkoje vepsskoje selskoje poselenije)

Soutjärven vepsäläinen maalaiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soutjärven kunnan nykyiset asutuskeskukset:

  • Soutjärvi (ven. Šoltozero; veps. Šoutjärv' tai Šoutarv'; karj. Šoutjärvi)
  • Vehkaoja (ven. Vehrutšei; veps. Vehkoi)
  • Isannila (ven. Išanino; veps. Išan’)
  • Matfejanselkä (ven. Matvejeva sel’ga; veps. Matfejansel’g)
  • Soutjärven Mäkikylä (ven. Gornoje Šoltozero; veps. Mägi)
  • Metsäntaka (ven. Zales’je; veps. Mecäntaga)

Nykyisin asumattomia: Kalinansar’, Sürd’.

Kunnassa oli 1 204 asukasta vuonna 2006.

Soutjärven kylä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soutjärven kylässä asui 1 039 henkeä vuonna 2002. 1990-luvun puolivälissä tehdyssä tutkimuksessa asukasluku puolestaan oli noin 970 henkeä, joista 61 prosenttia oli täysin vepsäläisiä tai osittain vepsäläistaustaisia, 7 prosenttia muita itämerensuomalaisia ja 32 prosenttia venäläisiä ja muita slaaveja.[1]

Nykyinen Soutjärvi on alkuaan koostunut useasta erillisestä kylästä (vepsäksi posad), jotka ajan myötä ovat kasvaneet yhteen. Soutjärven posadat ovat seuraavat:lähde?

  • D’eremišt — museolta kylän pääristeykseen, Ulitsa Potštovaja
  • Mel’kamättaz (‘Melkinien mäki’) — museon välitön ympäristö, Ulitsa Potštovaja
  • Markimättaz — joen takana, Ulitsa Goristaja (joen takaisista taloista lounaisimmat)
  • Minamättaz — joen takana, Ulitsa Goristaja (välittömästi Markimättaksesta kylään päin)
  • Hamamättaz — joen takana, Ulitsa Goristaja, talot 14–35
  • Pedroimättaz — joen takana, Ulitsa Goristaja, talot 1–11
  • Kukoinposad — joen takana, Ulitsa Zaretšnaja, talot 24–40
  • Alažagd’ — kaupungista tultaessa ennen jokea, Ulitsa Zaretšnaja, tien varrella
  • Ülizagd’ — kylän lounaisin osa, Ulitsa Zagorodnaja
  • Dokuc’ — Ulitsa Lisitsynoi
  • Papinposad — Ulitsa Pionerskaja
  • Noumančug — Ulitsa Sovhoznaja, Ulitsa Molodjožnaja; pientalot ja vanhemmat, 2-kerroksiset kerrostalot
  • Mikrorajon (kerrostalolähiö) — Ulitsa Molodjožnaja, uudet 3-kerroksiset kerrostalot

Käytännössä Soutjärvellä on käytetty paikkojen identifiointiin katujen nimiä jo useita vuosikymmeniä sillä seurauksella, että vuonna 1997 oli mahdollista löytää vain yksi paikallinen, syntyperäinen soutjärveläinen henkilö, vuonna 1922 syntynyt Anna Nikitina, joka tiesi ne posadojen nimet ja rajat, joita muut kyläläiset eivät enää tienneet. Hänen avullaan muun muassa selvisi, että kylän kirkko (nykyinen Kulttuuritalo) ei sijainnut Papinposadassa vaan Dokuc’issa.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novgorodin arkkipiispa mainitsee Soutjärven kylän ensimmäisen kerran vuonna 1453.

Alkuperäinen Soutjärvi on sijainnut nykyisestä kylästä 6 kilometriä lounaaseen, Kalinansar’ ja Sürd’ -kylien tienoilla Kodijär’v -järven luona. Järven nimi on vanhoissa venäläisissä kartoissa Šoltozero. Alkuperäisen Soutjärven asukkaat ovat jossain vaiheessa historiaa siirtyneet nykyisen Soutjärven paikalle ja tuoneet kylän nimen mukanaan. Alkuperäinen Soutjärvi on sitten saanut nimen Kodijär’v eli ‘Kotijärvi’,[2] ven. Kodjarvi (Кодьярви).[3]

Aikanaan Venäjän keisarikunnan Aunuksen kuvernementissa ja 1920-luvulle asti Soutjärvi ja sen ympäristökylät (suunnilleen Vepsän kansallisen volostin alue) muodostivat Soutjärven kunnan, joka kuului Petroskoin kihlakuntaan. Neuvostovallan myötä kunnan alueesta muodostettiin Soutjärven piiri, joka lakkautettiin vuonna 1957 ja liitettiin Äänisenrannan piiriin.

Neuvostovallan jälkeen Soutjärven kylä toimi vuosina 1994–2005 olemassa olleen Vepsän kansallisen volostin keskuksena. Volosti käsitti kolme kylähallintoaluetta, Soutjärven ohella Šokšun ja Kalajoen (Rybreka) kylähallintoalueet.

Vuonna 2006 volosti lakkautettiin ja jaettiin vastaavasti kolmeksi Äänisenrannan piiriin kuuluvaksi vepsäläiseksi maalaiskunnaksi, joista yksi on Soutjärven vepsäläinen maalaiskunta.

Museo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo

Soutjärvellä sijaitsee etnografinen museo, jonka virallinen nimi on toukokuusta 2010 lähtien ollut Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo.[4][5] Sen on perustanut vuonna 1967 šoutjärveläinen Rjurik Lonin. Alun perin kylän kirjastorakennuksessa sijainnut museo siirtyi nykyiseen paikkaansa ns. Melkinin taloon 1980-luvulla. Talo on "Karjalan puurakennustaiteen muistomerkki"[4] ja sen sanotaan olevan rakennettu vuonna 1814.[6] Museoon kuuluu myös Melkinin talon takana oleva Tutšinin talo, joka alun perin sijaitsi Kalinansar’-nimisessä kylässä. Jatkosodan suomalaismiehityksen aikoihin talon asukkaat Dmitri Tutšin puolisoineen majoittivat talossa neuvostoliittolaisia partisaaneja. Heihin kuului myös Sylvi Paaso, joka sieltä käsin välitti radioteitse venäläisille tietoja suomalaisten joukkojen toiminnasta Äänisen rannalla.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ P. Hallamaa: “Fieldwork among Speakers of Endangered Languages: Methodology, Reality and Social Advocacy.” Teoksessa Jussi Niemi, Terence Odlin & Janne Heikkinen (toim.): Language Contact, Variation and Change, s. 70–97, Studies in Languages 32. University of Joensuu, Faculty of Humanities, 1998.
  2. ↑ Mullonen, Irma Ivanovna Otšerki vepsskoi toponimii, s. 113. Nauka, St. Peterburg, 1994.
  3. ↑ Yandex
  4. ↑ a b Шелтозерский вепсский этнографический музей им.Р.П. Лонина (Arkistoitu – Internet Archive) Museon kotisivut
  5. ↑ Вепсский музей получил имя Рюрика Лонина (Arkistoitu – Internet Archive) Rossija Karelija (telekanal) 18.05.2010
  6. ↑ Vepsäläinen etnografinen museo heninen .net
  7. ↑ Oleg Tihonov: “Operaatio tyhjiössä”, Punalippu 2/1989, s. 68–73. Suom. Leo Pugin.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Soutjärvi.
Karjalan tasavallan vaakuna
Äänisenrannan piiri
Äänisenrannan piiri
Äänisenrannan piiri

Hallinnollinen keskus: Petroskoi (ei itse kuulu piiriin)
Maalaiskunnat: Garnizonnoje | Järventakuinen | Latva | Latva-Vetka | Meliorativnyi | Pai | Puujoki | Suoju | Uusikylä | Uusi-Vilka
Vepsäläiset maalaiskunnat: Kalajoki | Šokšu | Šoutjärvi

Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Soutjärvi&oldid=20950371”