Sotilasarvot Suomen puolustusvoimissa

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Sotilasarvo osoittaa sotilaiden keskinäistä esimiesasemaa sekä sotilaan virka-asemaa, koulutusta, kokemusta ja tehtävää palvelusarvon rinnalla. Sotilasarvot vaihtelevat maasta ja aikakaudesta toiseen, mutta yleensä voidaan erottaa kolme ryhmää: miehistö, aliupseerit ja upseerit.

Suomessa puolustusvoimien sotilashenkilöstö jaetaan päällystöön ja miehistöön. Ensin mainittuun ryhmään kuuluvat kaikki esimiesasemassa olevat aliupseereista ja upseerioppilaista upseereihin. Miehistöä taas ovat kaikki miehistön sotilas- tai palvelusarvoissa olevat.

Suomalaiset sotilasarvot ovat muuttuneet historian saatossa melkoisesti. Järjestelmässä on piirteitä Ruotsin vallan ajalta, Venäjän vallan ajalta sekä Saksasta (katso Jääkäriliike). Suomessa ei ole anglosaksista tiukkaa jakoa upseereihin ja miehistöön. Suomessa sotilaat on jaettu upseeristoon, aliupseeristoon sekä miehistöön.

Kaikkien ammattisotilaiden edellytetään käyttäytyvän sotilasarvonsa ja asemansa mukaisesti (laki puolustusvoimista). Samoin myös kaikilla esimiesasemassa on suurempia velvoitteita kuin miehistöllä.

Lain edessä upseereilla ei ole aliupseeristoon tai miehistöön verrattuna erikoisasemaa toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa muun muassa aliupseerin lyöminen on upseerin lyömistä lievempi rikos^[1].

Vakinaisesta tai määräaikaisesta palveluksesta eronneen sotilaan sotilas- ja palvelusarvojen jäljessä käytetään lyhennettä evp (eronnut vakinaisesta palveluksesta)^[2]. Sotilaasta, joka ei ole palvellut puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo). Sopimussotilaista, jotka ovat eronneet vakinaisesta palveluksesta, käytetään sotilasarvon jäljessä lyhennettä res (reservissä, reservin sotilasarvo).

Yleisesikuntaupseeri voi käyttää tutkintoaan osoittavaa yleisesikuntaetuliitettä sotilasarvonsa edessä, esimerkiksi yleisesikuntaeversti. Etuliitettä ei kuitenkaan käytetä asiakirjojen allekirjoituksissa.

Sotilas voi käyttää tieteellisen jatkokoulutuksen tutkintoa osoittavaa merkintää sotilasarvonsa jäljessä, esimerkiksi majuri, KT (eli tässä tapauksessa majuri on myös kasvatustieteen tohtori). Oppiarvoa ei kuitenkaan käytetä asiakirjojen allekirjoituksissa.^[3]

Puolustusvoimissa sotilasarvoja merkitään arvomerkkikulmilla eli niin sanotuilla natsoilla, heraldisilla ruusuilla eli niin sanotuilla ruusukkeilla tai heraldisilla leijonilla. Kulmia käytetään miehistön ja aliupseerien arvomerkeissä, ruusuja komppania- ja esiupseereilla, ja leijonia kenraalikunnan arvomerkeissä. Merivoimissa sekä maavoimien hihalaatoissa käytetään myös eripaksuisia kaluunanauhoja.

Sotilasarvon merkkinä voivat olla kauluslaatat, rintalaatat, olkapoletit tai hihalaatat pukineesta riippuen. Puolustusvoimien sotilasarvot ja arvomerkit ovat seuraavat:

Maavoimat ja ilmavoimat [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Upseerit Maavoimien kauluslaatta Ilmavoimien kauluslaatta M/05 Tarralaatta Hihalaatta Kenraali General Kenraaliluutnantti Generallöjtnant Kenraalimajuri Generalmajor Prikaatikenraali Brigadgeneral Eversti Överste Everstiluutnantti Överstelöjtnant Majuri Major Kapteeni Kapten Yliluutnantti Premiärlöjtnant Luutnantti Löjtnant Vänrikki Fänrik Aliupseerit Sotilasmestari Militärmästare Ylivääpeli Överfältväbel Vääpeli Fältväbel Ylikersantti Översergeant Kersantti (kantahenkilökunta) Kersantti (reservi) Sergeant Alikersantti (reservi) Undersergeant Sotilasammattihenkilö Aliupseerit (varusmiehet) Upseerikokelas Officersaspirant Kersantti Upseerioppilas Officerselev Alikersantti Undersergeant Miehistö Korpraali Korpral Aliupseerioppilas Underofficerselev Sotamies/lentosotamies Soldat/flygare

Merivoimat [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Upseerit Olkapoletti Hiha Amiraali Amiral Vara-amiraali Viceamiral Kontra-amiraali Konteramiral Lippueamiraali Flottiljamiral Kommodori Kommodor Komentaja Kommendör Komentajakapteeni Kommendörkapten Kapteeniluutnantti Kaptenlöjtnant Yliluutnantti Premiärlöjtnant Luutnantti Löjtnant Aliluutnantti Underlöjtnant Aliupseerit Sotilasmestari Militärmästare — Ylipursimies Överbåtsman — Pursimies Båtsman — Ylikersantti Översergeant — Upseerikokelas Officersaspirant — Kersantti Sergeant — Upseerioppilas Officerselev — Alikersantti Undersergeant — Miehistö Ylimatruusi Övermatros — Aliupseerioppilas Underofficerselev — Matruusi Matros —

Arvot	Kauluslaatta	Olkapoletti	Merivoimien hihalaatta
Kenttäpiispa
Kenttärovasti
Sotilaspastori

Ratsuväessä sotilasarvot olivat osittain toiset kuin muissa aselajeissa: vänrikkiä vastasi kornetti ja kapteenia ratsumestari.

Lisäksi Suomen itsenäisyyden aikana on ollut käytössä myös seuraavia sotilasarvoja: erikoismestari (muun muassa lentomestari), varavääpeli vuosina 1918−1919, aliupseeri vuonna 1918, nuorempi aliupseeri vuosina 1918−1919, jefreitteri, kanta-aliupseerioppilas, toimiupseerioppilas, opistoupseerioppilas, värvätty. Lentäjä vastasi itsenäisyyden alkuvuosina nykyistä lentosotamiestä eikä sitä tule sekoittaa lentokoneen ohjaajaan.

Niin sanotussa vanhassa väessä oli käytössä venäläiset sotilasarvot, joista mainittakoon alikapteeni, aliluutnantti, alivänrikki, plutoona-aliupseeri ja jefreitteri.

Jääkäripataljoona 27:llä oli Saksassa oma sotilasarvojärjestelmänsä. Jääkärien lähtiessä Suomeen he saivat uudet sotilasarvot jääkäristä majuriin eikä entisiä arvoja, kuten Hilfsgruppenführer (suom. 'ryhmän varajohtaja'), enää käytetty, poikkeuksena alin arvo Jäger, joka jäi käyttöön jääkäriksi suomennettuna. Myöhemmin niin sanotun jääkärikonfliktin jälkimainingeissa ylipäällikkö Mannerheim myönsi Jääkäripataljoona 27:ssä palvelleille oikeuden käyttää sotilasarvossaan etuliitettä jääkäri kuten jääkärimajuri.^[4]

Carl Gustaf Mannerheimille myönnettiin sotamarsalkan ja Suomen marsalkan arvot. Nämä olivat tasavallan presidentin myöntämiä arvonimiä, joista maksettiin leimavero, eivätkä ne ole varsinaisia sotilasarvoja.

Vakinaisessa virassa toimivien upseerien arvot vaihtelevat luutnantista kenraaliin, reserviupseerien arvot vänrikistä everstiluutnanttiin. Upseereiksi lasketaan Suomessa upseerit, reserviupseerit sekä erikoisupseerit. Tämä on perua vuodelta 1942, jolloin kiitokseksi sodassa osoitetusta urheudesta marsalkka Mannerheim poisti erotuksen reservi- ja aktiiviupseerien väliltä. Samassa sotilasarvossa olevan sotilaan arvojärjestyksen määräytyy ylentämispäivämäärän perusteella. Kenraalin arvoon voidaan liittää aselajia osoittava etuliite kunnianosoituksena, esimerkiksi jalkaväenkenraali.

Erikoisupseerit voivat palvella tehtävänsä ja koulutuksensa mukaisesti kaikissa upseerinarvoissa. Ylimmät erikoisupseerit ovat kenraalimajureita. Tyypillisesti puolustusvoimien yli-insinööri ja -lääkäri ovat joko prikaatikenraaleja tai kenraalimajureita. Erikoisupseerin sotilasarvoon liitetään etuliitteet insinööri-, lääkintä-, eläinlääkintä-, farmasia-, musiikki-, teknikko- tai talous-.

Erikoisupseerin sotilasarvon vaihteluväli määräytyy tehtävään vaadittavan koulutuksen nojalla. Opistotasoiseen tehtävään sijoitetun erikoisupseerin arvoina ovat vastaavat opistoupseeriarvot ja korkeakoulutuksen vaativiin tehtäviin sijoitettujen erikoisupseerien arvoina ovat upseerinarvot. Sotilaspapit palvelevat omissa palvelusarvoissaan.

Toimi- ja opistoupseerien ryhmä muodostui 1970-luvun alussa, kun silloinen kanta-aliupseeristo kersantista sotilasmestariin muutettiin toimiupseereiksi. Myöhemmin nimi muutettiin opistoupseeriksi opistotasoisen koulutuksen myötä, ja sotilasarvoiksi tulivat vänrikki, luutnantti, yliluutnantti ja kapteeni. Majurin sotilasarvoon opistoupseeri voidaan ylentää vasta reserviin siirtymisen jälkeen. Opistoupseerit kuuluvat puolustusvoimien päällystöön ja ovat kaikki reserviupseereita (evp) siirtyessään reserviin.

2000-luvun alun koulutusuudistusten myötä opistoupseerikoulutus loppui, minkä vuoksi viimeisimmät opistoupseerit siirtyvät reserviin 2030-luvulla.

Toimiupseerit suorittivat Päällystöopistossa toimiupseerin virkatutkinnon ja aloittivat uransa ylikersantteina. Koulutuksen myötä (Päällystöopiston II-vaihe ja luutnanttikurssi) heillä oli mahdollisuus suorittaa toimiupseerin, myöhemmin opistoupseerin, ylempi virkatutkinto ja yletä aina kapteenin sotilasarvoon. 1990-luvun alkupuolella koulutusta uudistettiin, ja uudet opistoupseerit aloittivat vääpeleinä ja myöhemmiltä vuosikursseilta valmistuessaan vänrikkeinä. Eräät vanhat opistoupseerit, jotka eivät suorittaneet opistoupseerin jatkotutkinnon II vaihetta, palvelivat kuitenkin sotilasmestarin arvossa aina 2000-luvulle saakka. Upseerikoulutuksen uudistuksen myötä vänrikin ja sotilasmestarin arvoissa palvelleet opistoupseerit ylennettiin luutnanteiksi viimeistään vuoden 2005 aikana.

Opistoupseerien tehtävät siirtyivät aliupseereille.

Sotilasammattihenkilöiden (entisten värvättyjen) ammattiryhmä muutettiin aliupseeristoksi 1. tammikuuta 2007, jolloin heidän ammattinimikkeensä muuttui aliupseereiksi. Aliupseerit palvelevat virkamiehinä tavallisesti ensin määräaikaisessa ja myöhemmin vakituisessa sotilasvirassa. Aliupseerien palvelusarvot ovat kersantti, ylikersantti, vääpeli/pursimies, ylivääpeli/ylipursimies ja sotilasmestari. Selkeyden vuoksi ja mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi ammattialiupseerin tehtävissä palvelevat kersantit sekä sotilasammattihenkilöt pitävät arvomerkkilaatoissaan aliupseerien ammattiryhmään kuulumisen osoittavaa ammattiryhmän tunnuksena toimivaa miekkaa. Sotilasammattihenkilön palvelusarvo on käytössä niillä aliupseeriston jäsenillä, jotka ovat saaneet varusmiespalveluksessa miehistökoulutuksen (eivät ole suorittaneet aliupseerikurssia). Joissain harvinaisemmissa tapauksissa on myös mahdollista, että sotilasammattihenkilön palvelusarvolla palveleva henkilö ei ole suorittanut ollenkaan asepalvelusta. Ammattialiupseereina palvelevat sotilaat kersantista alkaen ovat suorittaneet pääsääntöisesti varusmiespalveluksen aikana aliupseeri- tai reserviupseerikurssin. Aliupseerit suorittavat uransa aikana erilaisia täydentäviä opintoja puolustushaara- ja aselajikouluissa, joiden suorittaminen on palvelusajan ja kokemuksen ohella vaativampiin tehtäviin etenemisen, sekä ylennysten edellytyksenä.

Sopimussotilaat ovat varusmiespalveluksen jälkeen määräaikaisen (yleensä puolen tai yhden vuoden) sopimuksen tehneitä sotilaita. He palvelevat reservinarvonsa mukaisessa arvossa, paitsi alikersantit, jotka palvelevat kersantteina. Vuoden 2007 alkuun saakka reservin vänrikit palvelivat kuitenkin ylikersantteina.

Reservin aliupseerit ovat pääsääntöisesti suorittaneet aliupseerikurssin varusmiespalveluksensa aikana. Tavallisesti heidät ylennetään varusmiespalveluksen puolessa välissä aliupseerikurssin suorittamisen jälkeen alikersanteiksi, ja johtajakauden loppupuolella osa edelleen ylennetään kersanteiksi erilaisten ansioiden, kuten esimerkiksi vaativammassa tehtävässä menestymisen ja osoitettujen johtajakykyjen perusteella. Reservissä ollessaan heidät voidaan ylentää kertausharjoitusten, sopivuuden ja sodan ajan tehtävän perusteella ylempään sotilasarvoon, lopulta aina sotilasmestariksi asti.

Sekä sotilasvirassa palvelevat että reservissä olevat aliupseerit käyttävät kauluslaatoissaan upseeriston tavoin havuja.^[5]

Sotamiehestä käytetään nykyään aina aselajisidonnaista arvoa, joita ovat jääkäri, tykkimies, pioneeri, viestimies, autosotamies, lentosotamies, rajajääkäri, erikoisrajajääkäri, erikoisjääkäri, rannikkojääkäri, rakuuna, ratsumies, kaartinjääkäri, panssarimies, panssarijääkäri, suojelumies, panssarihuoltomies tai merivoimien laivastojoukoissa matruusi. Suurinta osaa edellä mainituista nimistä käytetään (sotilasarvosta riippumatta) myös kuvaamaan aselajia tai koulutushaaraa. Näin ollen voidaan esimerkiksi puhua tykistökenraali Nenosesta Suomen kaikkien aikojen suuriarvoisimpana tykkimiehenä tai marsalkka Mannerheimista ratsumiehenä.

Varusmiespalveluksessa tai kertausharjoituksissa menestynyt sotamiestä vastaava voidaan ylentää korpraaliksi tai merivoimissa ylimatruusiksi. Ilman aliupseerikurssin suoritustakin reserviläinen voidaan ylentää alikersantiksi, joissakin harvinaisissa tapauksissa jopa kersantiksi. Kersantin arvo yleensä reservissä saattaa viitata varusmies- tai varusnaispalveluksessa ansioituneeseen, joka on ennen kotiutumista ylennetty kersantiksi. Toisaalta kertausharjoitettujen aliupseerien keskuudessa yleneminen kertausharjoituksissa saattaa tarkoittaa joukkueen varajohtajan asemaa.

Sotamiehestä käytettävä nimitys ei välttämättä vaihdu hänen siirtyessä toiseen aselajiin: esimerkiksi reservissä rannikkojalkaväkeen siirretty matruusi ei muutu tykkimieheksi tai jääkäriksi reservissä.

Kadetti, upseerioppilas ja -kokelas sekä aliupseerioppilas eivät ole varsinaisia asetuksessa mainittuja sotilasarvoja vaan palvelusarvoja, mutta niillekin on määritelty paikka hierarkiassa. Kadetit rinnastetaan vänrikkiin/aliluutnanttiin. Upseerioppilaat rinnastetaan alikersantteihin ja upseerikokelaat kersantteihin siten, että upseerikokelas on ylentämispäivämäärästä riippumatta varusmieskersanttia vanhempi. Aliupseerioppilaat luetaan miehistöön. Osa aliupseerikurssien aliupseerioppilaista ylennetään korpraalin arvoon aliupseerikurssin ensimmäisen puolen loppuvaiheessa. Puhekielessä tätä on kutsuttu leikillisesti puolikurssin korpiksi. Henkilöä, joka on erotettu aliupseerikurssilta ja palautettu miehistöarvoisena perusyksikköönsä, on kutsuttu miehistöarvon mukaan ylenkatsoen esimerkiksi diplomitykkimieheksi tai diplomijääkäriksi, koska entisen 240 vuorokauden miehistön yleisen palvelusajan sijasta aliupseerikurssilta palautunut joutui palvelemaan aliupseerien 330 vuorokautta aliupseeriksi ylenemättä.

Puolustusvoimissa palvelevien hengellisten tarpeiden hoitamiseksi Puolustusvoimissa palvelee kirkollisessa työssä sotilaspappeja ja -diakoneja. Sotilaspapeilla on omat, erityiset palvelusarvonsa.

• Kenttäpiispa, joka rinnastetaan prikaatikenraaliin.
• Kenttärovasti, joka rinnastetaan everstiluutnanttiin.
• Sotilaspastori tai (ortodoksinen sotilaspastori), joka rinnastetaan kapteeniin.
• Sotilasdiakoni on tehtävänimike
• Varusmiespappi ja varusmiesdiakoni on tehtävänimike, mutta varusmiespapit ja -diakonit esittelevät aina itsensä varusmiespappina tai -diakonina, toisin kuin muut erityistehtävässä palvelevat varusmiehet.

Sotilaspapeilla on myös henkilökohtainen reservin sotilasarvo, joka määräytyy koulutuksen ja kokemuksen mukaan. Varusmiespapit ja -diakonit sekä sotilasdiakonit palvelevat omassa sotilasarvossaan (kuten jääkäri, alikersantti tai upseerikokelas) ja käyttävät tehtävänsä tunnuksena asepukunsa vasemmassa hihassa kirkollisen työn koulutusmerkkiä.

Kriisiaikana kirkollinen henkilöstö kuuluu lääkintähenkilöstön tapaan ei-taistelijoihin, joita ei saa tarkoituksellisesti vahingoittaa tai ottaa sotavangeiksi. Tämän merkkinä he kantavat sota-aikana vasemmassa käsivarressaan lääkintähenkilöstön tunnusta, punaista ristiä.

Lisäksi kolmessa nuorempiin upseereihin rinnastettavassa luokassa palvelevat sotilasvirkamiehet, joiden palvelusarvo määräytyy pohjakoulutuksen mukaan. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet rinnastetaan yliluutnanttiin ja muun kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet luutnanttiin. Reserviläisen käyttäessä sotilasvirkamiehen palvelusarvoa hän palvelee aina ylikersantin palvelusarvolla. ^selvennä

Jos palvelustehtävä sitä edellyttää, voidaan henkilö määrätä palvelemaan henkilökohtaista arvoaan korkeammassa tai matalammassa arvossa. Matalammassa arvossa palvelivat esimerkiksi aiemmin reserviupseerit sopimussotilaina (vänrikki ylikersanttina). Toimiupseeristojärjestelmän aikaan oli lisäksi tavallista, että reserviupseerikoulutuksen käyneillä toimiupseereilla oli palvelusarvona aliupseerinarvo.

Korkeammassa arvossa palvellaan lähinnä ulkomaantehtävissä, joissa protokolla vaatii tiettyä sotilasarvoa. Esimerkiksi rauhanturvajoukon prikaatin komentajaksi saatetaan sijoittaa pätevä eversti, jolle annetaan prikaatikenraalin palvelusarvo, jotta hän voisi antaa helpommin käskyjä alaisilleen eversteille koska Suomessa ei ole käytössä ylieverstin tai kenraalikuntaan kuuluvan everstin arvoja, kuten Saksassa tai Yhdysvalloissa.

Vastaavasti sotilastarkkailijaksi lähetetty reserviläisluutnantti saattaa saada kapteenin palvelusarvon, jotta hänen olisi helpompi työskennellä useimmiten lähinnä kapteenin arvoisten kollegoidensa kanssa.

Ylirajajääkäri on rajajääkärin ohella Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuttaan suorittavan tai naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevan sotilasarvo (Taspres asetus 637/2005 8§). Reservissä tai varareservissä oleva rajajääkäri ylennetään miehistön sotilasarvojen ylentämiskäytäntöjen mukaisesti ylirajajääkäriksi, ei korpraaliksi tai ylimatruusiksi.

• Jääkärien sotilasarvojärjestelmä

• Tasavallan presidentin asetus sotilas- ja palvelusarvoista sekä puolustusvoimien tunnuskuvasta 28.12.2007/1490 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tasavallan presidentin asetus rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioista, sotilas- ja palvelusarvoista sekä tunnuskuvasta, ansiorististä ja ansiomitalista (637/2005)
• Yleinen Palvelusohjesääntö (Arkistoitu – Internet Archive)
• Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja -arvomerkit, Marko Palokangas, Hämeenlinna 2000

• Puolustusvoimat.fi − Puolustusvoimien arvomerkit
• Maavoimien arvomerkit
• Merivoimien arvomerkit^{[vanhentunut linkki]}
• Ilmavoimien arvomerkit^{[vanhentunut linkki]}
• Erikoisarvomerkit
• Tunnusvärit
• Yleinen Palvelusohjesääntö
• Varusmies 2022