Nuokkuhelmikkä
| Nuokkuhelmikkä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Helmikät Melica |
| Laji: | nutans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melica nutans |
|
| Katso myös | |
Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) on Euraasiassa tavattava, rehevien metsien heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuokkuhelmikkä kasvaa 35–50 cm korkeaksi. Kasvi on pitkärönsyinen ja kasvutavaltaan pysty tai koheneva. Varren tyviosa on väriltään violetti. Lehtitupet ovat litteitä ja varsinkin selkäsuoneltaan karheita. Nuokkuvat lehdet ovat 2–3 mm leveitä, tasasoukkia, suippoja ja kiiltäviä. Lehden kieleke on enintään 1 mm pitkä, ruskehtava ja tylppä. Kukinto on 7–10 cm pitkä, toispuoleisesti nuokkuva terttumainen röyhy. Tähkylät ovat 5–10 mm pitkiä, lyhytperäisiä ja nuokkuvia. Kaleet ovat väriltään sinipunertavia. Nuokkuhelmikkä kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1]
Nuokkuhelmikkä muistuttaa läheisesti Suomessa harvinaisia mätäshelmikkää (M. picta) ja röyhyhelmikkää (M. uniflora).[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuokkuhelmikkää tavataan lähes koko Euroopassa Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Pohjois-Italiasta itään Keski-Venäjälle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan koko Fennoskandiassa ja paikoitellen Pohjois-Venäjällä. Lisäksi lajia tavataan paikoitellen havumetsävyöhykkeellä Keski- ja Itä-Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa.[2]
Nuokkuhelmikkä kasvaa yleisenä koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, jossa se on harvinaisempi. Erityisen yleinen nuokkuhelmikkä on Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuokkuhelmikkä viihtyy rehevänpuoleisissa ja rehevissä metsissä ja lehtoniityillä. Pohjoisessa lajia tavataan myös erityyppisissä korvissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 592.
- ↑ Den virtuella floran: Bergslok (Melica nutans) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Nuokkuhelmikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2010.