Niskavuori

Niskavuori on Hella Wuolijoen kirjoittama viisiosainen näytelmäsarja Niskavuoren suurtilan ja sen asukkaiden vaiheista 1880-luvulta 1940-luvun puoliväliin. Näytelmän Niskavuoren naiset kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa 31. maaliskuuta 1936^[1]. Sarjasta on tehty seitsemän teatterielokuvaa, kaksi televisioelokuvaa ja yksi televisionäytelmä. Vuonna 1984 valmistunut Matti Kassilan ohjaama elokuva Niskavuori on toistaiseksi viimeinen Niskavuori-elokuva, ja se pohjautuu näytelmiin Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä. Näytelmät ovat ilmestyneet myös kirjoina ja kokoelmana teoksessa Niskavuoren tarina.

Niskavuorella on ollut huomattava asema suomalaisten identiteettiä rakentavana tekijänä läpi kaupungistumisen ja maaltapaon vuosikymmenten. Näytelmissä näkyy kirjoittajan vaiheikas elämä, ja niiden särmikkyys on aikoinaan aiheuttanut kiivasta keskustelua.^[2]

Niskavuoreen liittyviä kirjoja on muun muassa Niskavuoren henki, joka taustoittaa Wuolijoen luomaa näytelmäsarjaa ja kertoo niskavuorelaisten hahmojen esikuvista.^[3]

Vaikka Niskavuori on kuvitteellinen paikka ja näytelmien tapahtumat ovat kuvitteellisia, Niskavuorella ja sen henkilöhahmoilla on vastineensa todellisuudessa. Niskavuoren maatilan esikuva on Wuolijoen rustholli, joka sijaitsee Hauholla Vuolijoen kylässä. Wuolijoen kantatila on Paulin rustholli, jonka omisti alkuaan Paulinuksen pappissuku ja sen jälkeen Herkepeuksien suku. Sittemmin rusthollin omistajiksi tuli Luopioisten talonpoikia.^[4]

Juho Erkinpoika Wuolijoki (1798–1869) alkoi isännöidä tilaa vuonna 1830. Hänen puolisonsa oli Henriika Loviisa Erkintytär (1814–1882). Pariskunnan neljästätoista lapsesta kymmenen eli aikuisikään. Heidän poikansa Juho Wuolijoki ja tämän puoliso Serafina Lagervik olivat Hella Wuolijoen appivanhemmat. Juho Wuolijoki isännöi Wuolijoen tilaa 1870–1911. Pariskunnan vanhin poika, Wäinö Wuolijoki, isännöi tilaa 1911–1947.^[5]

Niskavuori on kenties kaikkein analysoiduin suomalainen näytelmäsarja. Siinä kuvattu sukupuolten, sukupolvien ja sosiaaliryhmien välinen jännite on kiinnostanut tutkijoita ja kriitikoita vuosikymmenestä toiseen. Tarina keskittyy Niskavuoren suvun "vahvoihin naisiin" ja "heikkoihin miehiin", taisteluun rahasta ja vallasta, taisteluun suvun kunniasta. Historialliset tapahtumat, kuten Suomen sisällissota ja toinen maailmansota, vaikuttavat taustalla.

Suurimman huomion on saanut niskavuorelainen työteliäs ja uhrautuva vahva nainen.^[6] Längelmäeltä naitu Loviisa ja Niskavuoren tytär Heta on nähty eräinä suomalaisen naisen arkkityyppeinä. Loviisa pitää talon mainetta ja kunniaa yllä puolen vuosisadan ajan. Heta on klassinen pirttihirmu, joka aviomiehensä kanssa nostaa Muumäen rappiotilan pitäjän mahtitaloksi.

Niskavuoren miehet puolestaan naivat rahaa taloon sukupolvesta toiseen, rakkaus ei ole olennaista. Suurtilaa ei tarvitse jakaa perillisten kesken, kun talo pidetään koossa miniän varojen turvin. Niskavuoreen haalitaan rahaa ja tilaan kohdistuvat uhat eliminoidaan rahalla. Loviisan poika Aarne kuitenkin rikkoo Niskavuoren mallin: hän lähtee nuoren Ilonan matkaan, jättää rikkaan vaimonsa ja tekee siten valinnan, joka järkyttää Niskavuoren perinteitä ja arvoja. Viimeisessä Niskavuori-näytelmässä ajat ovat lopulta selkeästi muuttuneet: järkiavioliitot alkavat väistyä modernin rakkausliiton tieltä.^[6]

Niskavuoren rustholli sijaitsee jossain päin Hämeen rintamaita Hämeenlinnan lähettyvillä, pitäjää ei ole määritelty. Loviisan puolison isoisä siirsi talonsa aikoinaan kirkonkylästä Niskavuoren rinteelle, sillä kirkonkylän juoksusavi ei ollut kyllin luja perusta talolle.^[7] Niskavuori-elokuvia on kuvattu muun muassa Hauholla, Hausjärvellä ja Lammilla.^[8] Ulkokuvauksia on tehty myös Uudenmaan maaseudulla. Niskavuori-näytelmissä pysytään pitkälti niskavuorelaisissa maisemissa paria Helsinkiin sijoitettua kohtausta lukuun ottamatta.

Näytelmäsarjan kirjoittaja ja sarjan luoja on Etelä-Virossa Helmessä 1886 syntynyt Ella Maria Murrik eli Hella Wuolijoki. Niskavuori-näytelmien kannalta on olennaista, että vasemmistolainen Wuolijoki oli itsekin hauholaisen suurtilan emäntä. Ennen Niskavuorta Wuolijoelta oli ilmestynyt viisi kokoillan näytelmää ja jokunen pienoisnäytelmä. Sarjan ensimmäisellä näytelmällä, Niskavuoren naisilla, oli ratkaiseva merkitys Wuolijoen uralle. 1930-luvun Suomessa sen moraalikäsityksiä ja poliittista ajattelua pidettiin vapaamielisinä ja ne aiheuttivat kipakkaa keskustelua puolesta ja vastaan.^[9]

Wuolijoki kirjoitti Niskavuoren vuosina 1936–1953. Tapahtumien aikajärjestyksessä kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuvat näytelmät valmistuivat ensimmäisinä, 1930-luvulla. Kronologian ensimmäinen näytelmä valmistui kolmantena, muutaman vuoden kuluttua edellisistä. Kronologian toinen näytelmä valmistui neljäntenä. Viidentenä valmistui kronologian päätepiste. Wuolijoen kuoleman jälkeen tehdyt sovitukset on toisinaan irrotettu alkuperäisestä kronologiasta. Esimerkiksi Valentin Vaalan väriversio Niskavuoren naisista ajoittuu 1950-luvun lopulle. Lahden kaupunginteatterissa tehtiin vuonna 2013 musikaali samaisesta näytelmästä ja se ajoitettiin niin ikään 1950-luvulle.^[10]

Näytelmä	Tapahtuma-aika
Niskavuoren naiset, 1936	1931–1932
Niskavuoren leipä, 1938	1937
Niskavuoren nuori emäntä, 1940	1880-luku
Niskavuoren Heta, 1950	1890-luku – 1920-luku
Entäs nyt, Niskavuori?, 1953	1943–1944

Pääartikkeli: Niskavuoren naiset

Varhaisin Niskavuori-näytelmä on Niskavuoren naiset (1936), jonka tapahtumat Wuolijoki ajoitti 1930-luvun alkuun.^[11] Tapahtumien aikajärjestyksessä siitä tuli lopulta kolmas. Näytelmän aiheena on Loviisan konflikti Aarnen kanssa ja Martan konflikti Aarnen, Ilonan ja Loviisan kanssa. Niskavuoren perinteitä järkytetään, kun isäntä ottaa ja lähtee nuoren opettajan matkaan.

Pääartikkeli: Niskavuoren leipä

Tarina jatkuu näytelmässä Niskavuoren leipä (1938), joka ajoittuu puolisen vuosikymmentä ensimmäistä näytelmää myöhäisemmäksi.^[12] Toinen näytelmä on siten sarjan ainoa ilmestymishetkensä nykyaikaan sijoittuva. Niskavuoren leivän teemana on Loviisan ja Aarnen sovinto.

Pääartikkeli: Niskavuoren nuori emäntä

Kolmantena valmistui näytelmä Niskavuoren nuori emäntä (1940). Siinä kerrotaan Niskavuoren tapahtumista 1880-luvulla, jolloin rikas Saaroisten Loviisa naidaan miniäksi Niskavuorelle. Kansallisen heräämisen aikaa kuvaava näytelmä sopi oivallisesti välirauhan henkeen ja se sai kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa, joka oli kieltäytynyt kahdesta aiemmasta Niskavuoresta.^[13]

Pääartikkeli: Niskavuoren Heta

Kolmen Niskavuori-näytelmän jälkeen Wuolijoki piti pitkän tauon aiheesta. Neljäs näytelmä Niskavuoren Heta näki päivänvalon vuonna 1950. Kronologisesti se on jatkoa Niskavuoren nuorelle emännälle, ja sen keskushenkilönä on Niskavuoren vanhin tytär, Heta, joka nai rengin ja muuttaa Muumäelle. Niskavuoren Heta on sarjan näytelmistä ainoa, jonka aikajänne ulottuu useiden vuosikymmenten halki.

Pääartikkeli: Entäs nyt, Niskavuori?

Viides ja viimeinen Niskavuori-näytelmä on jatkosodan loppuun ja rauhanajan alkuun ajoittuva Entäs nyt, Niskavuori?, joka ilmestyi vuonna 1953. Siinä henkilöt ovat pitkälti samat kuin Niskavuoren naisissa ja Niskavuoren leivässä. Päähenkilönä on Juhani Niskavuoren avioton poika, joka palaa Niskavuorelle puolen vuosisadan jälkeen.

Pääartikkeli: Luettelo Niskavuori-näytelmien henkilöistä

Niskavuori-näytelmien keskushahmo on Loviisa Niskavuori, joka luetaan suomalaisen kirjallisuuden klassisiin naishahmoihin.^[14] Muita keskeisiä Niskavuoren naisia ovat Heta Niskavuori, Malviina Multia, Siipirikko, Martta Niskavuori ja Ilona Ahlgren. Mieshahmoista tärkeimpiä ovat Loviisan puoliso Juhani Niskavuori ja heidän poikansa Aarne. Hetan nimikkonäytelmän miespääosa on Hetan mies Akusti Muumäki. Juhani Multia on viimeisen Niskavuori-näytelmän keskeinen miesrooli. Kaikkiaan tarinassa on mukana neljä sukupolvea, joista keskitytään lähinnä toisen ja kolmannen polven edustajien vaiheisiin.

Wuolijoki ei alun perin suunnitellut Niskavuorta sarjaksi. Elokuviksi ne muokattiin Valentin Vaalan sekä Edvin Laineen ohjaamina. Viisi mustavalkoista Niskavuori-elokuvaa valmistuivat vuosina 1938–1957. Kuudes on Vaalan ohjaus vuodelta 1958, värillinen versio Niskavuoren naisista. Aarnen ja Ilonan tarinan kertova Kassilan Niskavuori valmistui 1984 ja se pohjautuu näytelmiin Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä.

Vuonna 1938 valmistunut elokuva Niskavuoren naiset on tapahtumien aikajärjestyksessä kolmas. Se aloittaa Niskavuoren 1930- ja 1940-luvuista kertovan osan. Elokuvan jatko-osa Niskavuoren Aarne kuvattiin kuusitoista vuotta myöhemmin. Molemmissa elokuvissa Aarnea näyttelee Tauno Palo. Tarinan tasolla hän oli vanhentunut vain viitisen vuotta.

Tauno Palo oli mukana kaikissa mustavalkoissa Niskavuori-elokuvissa lukuun ottamatta Niskavuoren Hetaa. Palo näytteli Aarnen lisäksi Aarnen isää Juhania ja Juhanin aviotonta poikaa eli Aarnen velipuolta Juhani Mattilaa. Loviisaa ovat näytelleet muun muassa Emma Väänänen ja Elsa Turakainen. Rauni Luoman näyttelemä Heta on suomalaisen elokuvan arvostetuimpia roolisuorituksia. Luoma näytteli Loviisaa vuonna 1984 valmistuneessa Matti Kassilan elokuvassa Niskavuori. Hän oli tuolloin roolihenkilönsä ikäinen päinvastoin kuin Elsa Turakainen ja Emma Väänänen 1950-luvulla. Näyttelijä Olga Tainio oli ensimmäinen Loviisan roolissa. Hänet Vaala löysi Kansanteatterin lippukassalta.

Hilkka Helinä näyttelee nuorta Hetaa vuoden 1946 filmatisoinnissa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä ja on sivuroolissa Hetan kanssa samasta miehestä kilpailevana Esterinä kuusi vuotta myöhemmin valmistuneessa elokuvassa Niskavuoren Heta. Myöhemmin hän näytteli Niskavuoren piikaa Niskavuoren Aarnessa ja tulkitsi Martan osan Vaalan värielokuvassa Niskavuoren naiset vuonna 1958. Sentraali-Santroista unohtumattomin lienee näyttelijä Martta Kinnunen, jolle rooli lankesi elokuvissa Niskavuoren Aarne ja Niskavuori taistelee.

Näytelmä	Kantaesitys teatterissa	Elokuvaversiot
Niskavuoren naiset, 1936	Helsingin Kansanteatteri, 31. maaliskuuta 1936	Niskavuoren naiset, 1938 (mv) Niskavuoren naiset, 1958 (väri)¹ [15] Niskavuori, 1984
Niskavuoren leipä, 1938	Helsingin Kansanteatteri, 18. tammikuuta 1939	Niskavuoren Aarne, 1954 Niskavuori, 1984 [11]
Niskavuoren nuori emäntä, 1940	Helsingin Kansanteatteri, 13. marraskuuta 1940	Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä, 1946 [16] Niskavuoren nuori emäntä, 1987 (televisioelokuva)
Niskavuoren Heta, 1950	Tampereen Työväen Teatteri, 16. marraskuuta 1950	Niskavuoren Heta, 1952 [17] Niskavuoren Heta, 1987 (televisioelokuva)
Entäs nyt, Niskavuori?, 1953	Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteri, 11. helmikuuta 1953	Niskavuori taistelee, 1957 Entäs nyt, Niskavuori?, 1987 (televisionäytelmä)

¹Vuoden 1958 elokuvaversio on sijoitettu sen hetkiseen nykyaikaan.

• Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki: Viljapelloilta valkokankaille. Hämeenlinna: Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9

• Wuolijoki, Hella: Niskavuori. Lasipalatsi, Helsinki 2001. ISBN 951-9351-79-5
• Elonet. Niskavuori-elokuvat

• Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki: Viljapelloilta valkokankaille. Hämeenlinna: Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9
• Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13676-3