Nanna Liebmann

Nanna Liebmann (27. syyskuuta 1849 Kööpenhamina – 11. toukokuuta 1935 Kööpenhamina) oli tanskalainen säveltäjä, laulaja, musiikkipedagogi ja musiikkielämän taustavaikuttaja.^[1]

Liebmannin isä oli oftalmologi Georg Carl Heinrich Lehmann ja äiti Claudine Hansine Mackeprang. Liebmann kasvoi yhdeksänlapsisessa perheessä porvarillisessa ympäristössä Kööpenhaminassa. Sisarusten joukossa oli uskontohistorioitsija Edvard Lehmann ja musiikkikoulutuksen saanut Signe Lehmann. Perheen isä oli aktiivinen musiikin harrastaja ja antoi lapsille musiikillista kasvatusta. Vuonna 1868 Nanna Liebmann aloitti laulun, pianonsoiton ja musiikin teorian opiskelun Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa. Hänen opettajiensa joukossa olivat Johan Christian Gebauer, J. P. E. Hartmann ja Niels W. Gade. Konservatoriossa Liebmann tapasi säveltäjä Axel Liebmannin, jonka kanssa avioitui vuonna 1874. Avioliitosta syntyi poika Poul vuonna 1875, mutta mies kuoli jo vuonna 1876 keuhkokuumeeseen. Kuoleman jälkeen leski seurasi miestä tämän työtehtävissä N. Zahles Skolen laulunopettajana (1876–1880) ja musiikkikirjoittajana Fædrelandet-lehdessä.^[1]

Liebmann teki opintomatkoja Pariisiin, jossa sai vuonna 1880 pianonsoiton opetusta Louise Aglaé Massartilta ja vuonna 1901 lauluopetusta pedagogi Devillieriltä. Devillier oli opettanut muitakin tanskalaisia laulajia, kuten Vilhelm Heroldia ja Peter Corneliusta. Liebmann työskenteli aktiivisesti säestäjänä ja organisoijana. Hän johti Kööpenhaminan vuoden 1895 Naisten näyttelyn musiikkikomiteaa ja järjesti avajaiskantaatista kilpailun, jonka voitti teoksellaan Elisabeth Meyer. Liebmann keräsi varoja myös Naisten rakennusta varten ja toimi projektia valmistelleen lautakunnan puheenjohtajana. Vuosina 1901–1905 hän toimi siskonsa Signen kanssa Tanskan musiikkipedagogisen liiton (Dansk Musikpædagogisk Forening) johtokunnan jäsenenä.^[1]

Liebmann esiintyi itsekin laulajana, mutta keskittyi 1890-luvulta noin vuoteen 1925 työhön laulunopettajana. Säveltäjänä hän keskittyi lauluihin, jotka alun perin olivat Schubert-vaikutteisia. Liebmannin viimeisissä lauluteoksissa Minnelieder ja Fem Sange musiikkiin vaikutti Thor Langen runouden kansanlaulunomaisuus. Myös Liebmannin pianoteoksessa Thème passionée et variations (1911) on kansanomaisia vaikutteita. Liebmann sai vielä vuosina 1910–1912 sävellysoppia Aage Nordingilta ja esitteli teoksiaan Carl Nielsenille. Vuonna 1913 hän liittyi vasta perustettuun Tanskan säveltäjäliittoon. Hänen sävellystahtinsa oli kuitenkin vähentynyt ajan mittaan, eikä hän enää laatinut uusia teoksia ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen.^[1]