Nothotsuga longibracteata
| Nothotsuga Nothotsuga longibracteata |
|
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: |
Nothotsuga Hu ex C.N.Page, 1989[2] |
| Laji: | longibracteata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Suku Nothotsuga
Laji Nothotsuga longibracteata
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nothotsuga longibracteata on mäntykasvien heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suvun Nothotsuga ainoa laji. Laji luokiteltiin pitkään hemlokiksi (Tsuga), mutta siirrettiin 1980-luvulla omaan sukuunsa, koska se eroaa hemlokeista selkeästi neulastensa ja käpyjensä perusteella. Nothotsuga longibracteata on ainavihanta puu, joka kasvaa luonnossa Kiinan vuoristoissa.[2][3]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nothotsuga longibracteata on keskikokoinen puu, joka kasvaa noin 30 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan 1–1,2 metrin paksuiseksi. Runko on usein monihaarainen. Kaarna on tummanruskeaa ja lohkeilee pitkittäin. Oksat ovat pitkiä ja voivat olla siirottavia tai kohenevia. Oksanhaarat ovat jäykkiä, kaljuja ja väriltään aluksi kellertäviä tai punertavia ja myöhemmin harmahtavia.[2][4][3]
Lehdet eli neulaset ovat ruodillisia, kuten hemlokeilla. Neulaset ovat yleensä 11–20 millimetriä pitkiä ja 1–2 millimetriä leveitä. Ne ovat asettuneet kierteisesti ja siirottavat säteittäisesti oksanhaaran ympärillä. Ruoti on 1–1,5 millimetriä pitkä. Neulasissa on yleensä 5–10 ohutta ilmarakojuovaa yläpinnalla ja useita kummallakin sivulla alapinnalla. Neulasen kärki on terävä tai tylpähkö.[4][3]
Nothotsuga longibracteata on yksikotinen. Pölytys tapahtuu maalis–huhtikuussa.[3] Keltaruskeat hedekukinnot kehittyvät lähelle sivuversojen kärkiä sarjoissa. Ne ovat 5–10 millimetriä pitkiä ja riippuvia.[2] Emikukinnot eli kävyt kehittyvät sivuversoihin 5–10 millimetriä pitkä rangan kärkeen. Ne ovat aluksi punaisia tai purppuranpunaisia ja muuttuvat ruskeiksi kypsyessään. Ne ovat kypsänä 2–5,8 senttimetriä pitkiä ja 1,2–2,5 senttimetriä leveitä. Kävyt pysyvät usein puussa vuosia vielä avauduttuaan. Kävyssä on 20–30 käpysuomua. Käpysuomut ovat 9–22 millimetriä pitkiä ja 12–25 millimetriä leveitä, muodoltaan hieman vinoneliömäisiä tai pyöreähköjä ja kärjestään typäköitä tai pyöristyneitä. Suojussuomut ovat 7–18 millimetriä pitkiä ja kärjestään teräviä tai otapäisiä. Lenninsiivelliset siemenet ovat kolmiomaisen munanmuotoisia ja 4–8 millimetriä pitkiä ja 2,5–3 millimetriä leveitä. Lenninsiipi on pitkänpyöreä ja 7–12 millimetriä pitkä. Siemenet kypsyvät yleensä lokakuussa.[2][4][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nothotsuga longibracteata esiintyy luonnonvaraisena vuoristoissa yleensä 300–2 300, joskus jopa 3 200 metrin korkeudessa Kiinassa Guizhoun, Hunanin, Guangdongin, Guangxin ja Fujianin maakunnissa. Sen levinneisyysalue käsittää 1 500 neliökilometriä.[2][4][3][5]
Elinympäristö ja ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nothotsuga longibracteata on kostean, lauhkean ilmaston puu, joka viihtyy happamalla maalla. Laji kasvaa usein jyrkillä vuorenrinteillä. Sen luontaisten elinalueiden vuotuinen sademäärä on 1 000–2 000 millimetriä.[2] Se voi muodostaa pieniä yksilajisia metsiköitä, mutta sitä esiintyy myös ainavihannissa tammivaltaisissa (Quercus) metsissä sekä sekametsissä, joiden tyypillisiä lajeja ovat vietnaminpyökki (Fagus longipetiolata), kiinanherttapuu (Tetracentron sinensis) ja mäntylaji Pinus kwangtungensis.[4][3]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin kuvasi alun perin hemlokkien sukuun kuuluvana nimellä Tsuga longibracteata tunnettu kiinalainen kasvitieteilijä Zheng Wanjun vuonna 1932. Ranskalainen kasvitieteilijä Henri Gaussen piti lajia hemlokkien ja suvun Keteleeria välisenä risteymänä ja käytti nimeä Tsugo-Keteleeria longibracteata. Laji luokiteltiin pitkään yleensä hemlokiksi (Tsuga), mutta siirrettiin 1980-luvulla omaan sukuunsa, koska se eroaa hemlokeista selkeästi neulastensa ja käpyjensä perusteella.[2][4] Eräissä tieteellisissä julkaisuissa, esimerkiksi vaikutusvaltaisessa Flora of Chinassa sitä on tämän jälkeenkin pidetty hemlokkilajina.[4] Yleisesti sitä kuitenkin pidetään nykyään omana sukunaan, sillä se eroaa selvästi hemlokeista myös geneettisten tutkimusten perusteella.[2][3] Osa notho- nimessä Nothotsuga viittaa myös risteymään, mutta ei ole löydetty mitään todisteita, että suku olisi muiden mäntykasvisukujen välinen risteymä.[2]
Nothotsuga longibracteata eroaa hemlokeista neulastensa ja käpyjensä perusteella usealla eri tavalla. Sen neulaset siirottavat säteittäin, ja niissä on ilmarakoja kaikilla pinnoilla, kun hemlokkien neulaset ovat asettuneet kampamaisesti ja niissä on ilmarakoja vain alapinnalla. Nothotsuga longibracteata -lajin hedekukinnot muodostavat sarjoja, kun hemlokkien kasvavat yksittäin ja emikukinnot eli kävyt ovat pystyjä ja niiden suojussuomut ovat lähes kokonaan kiinnikasvaneita käpysuomuihin, toisin kuin hemlokeilla.[2][3]
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nothotsuga longibracteatan esiintymisalue on suppeahko ja erittäin hajanainen. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määrittänyt lajin silmälläpidettäväksi. Lajin metsiä on myös aiemmin kaadettu laajalti. Nykyisellään osa metsäalueista, joilla lajia esiintyy on suojeltu.[2][5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nothotsuga longibracteatan puuta on aiemmin käytetty metsäteollisuudessa, lähinnä rakentamiseen ja huonekalujen valmistukseen. Nykyisin se on liian harvinainen ollakseen sahateollisuudelle merkittävä. Laji soveltuu metsänistutukseen, mutta sitä ei yleisesti käytetä koristepuuna.[2][4][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nothotsuga longibracteata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 533–535. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Earle, Cristopher J.: Nothotsuga longibracteata The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Tsuga longibracteata Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Farjon, A., Christian, T. ja Zhang, D.: Nothotsuga longibracteata The IUCN Red List of Threatened Species 2013. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arkive.org – Bristlecone hemlock (Nothotsuga longibracteata) (Arkistoitu – Internet Archive) (kuvia) (englanniksi)