Níkos Zachariádis

Níkos Zachariádis (kreik. Νίκος Ζαχαριάδης; 27. huhtikuuta 1903 Adrianoúpoli (Edirne), Osmanien valtakunta – 8. elokuuta 1973 Surgut, Neuvostoliitto) oli kreikkalainen kommunisti, joka toimi Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) pääsihteerinä vuosina 1931–1956 ja yhtenä kommunistipartisaanien johtajista Kreikan sisällissodan aikana. Hän vietti suuren osan elämästään Neuvostoliitossa.

Zachariádis syntyi Osmanien valtakunnassa asuneeseen kreikkalaisperheeseen, joka joutui Kreikan ja Turkin väestönvaihdon yhteydessä muuttamaan Kreikkaan. Hän ryhtyi merimieheksi ja päätyi Neuvostoliittoon, jossa opiskeltuaan palasi Kreikkaan organisoimaan kommunistien toimintaa. Jouduttuaan pidätetyksi hän pakeni Neuvostoliittoon, mutta vuonna 1931 hänet lähetettiin takaisin Kreikkaan järjestämään kommunistisen puolueen toimintaa uudelleen.

Zachariádis nimitettiin KKE:n pääsihteeriksi Josif Stalinin ja Kominternin määräyksestä. Ioánnis Metaxáksen hallinto pidätti hänet vuonna 1936. Italian hyökättyä Kreikkaan lokakuussa 1940 vankilassa yhä ollut Zachariádis kannatti kreikkalaisten yhtenäistä antifasistista vastarintaa. Saksan valloitettua Kreikan keväällä 1941 hänet siirrettiin Dachaun keskitysleirille, josta amerikkalaiset sotilaat vapauttivat hänet toukokuussa 1945.^[1] Vankeutensa vuoksi Zachariádis ei voinut osallistua miehityksen aikaiseen vastarintaliikkeeseen. Kreikkaan palattuaan hän kuitenkin palasi puolueen johtoon vt. pääsihteerinä toimineen Geórgios Siántoksen tilalle.

Zachariádis oli Márkos Vafeiádiksen ohella keskeisenä henkilönä perustamassa ja johtamassa Kreikan demokraattista armeijaa (DSE), joka toimi kommunistien sotavoimana sisällissodan aikana 1946–1949. Sodan päätyttyä kommunistien tappioon DSE:n johto pakeni Neuvostoliittoon ja asettui Taškentiin Uzbekistanin neuvostotasavaltaan. Zachariádis jatkoi maanpaossa toimineen KKE:n pääsihteerinä, mutta hänen asemansa heikkeni Stalinin kuoleman jälkeen. Hänet syrjäytettiin vuonna 1956 tehtävästään ja erotettiin seuraavana vuonna koko puolueesta. Hän asui loppuikänsä Siperiassa, ensin Jakutiassa ja sittemmin Surgutissa. KGB:n virallisten tietojen mukaan Zachariádis teki itsemurhan Surgutissa vuonna 1973. Hänen ruumiinsa haudattiin uudelleen Kreikkaan Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.^[1]