Musiikkiteollisuus

Musiikkiteollisuus on toimiala, johon kuuluvat henkilöt ja yritykset osallistuvat musiikin kaupalliseen hyödyntämiseen. Tähän kuuluvat muun muassa esittäjät, studiomuusikot, säveltäjät, sanoittajat ja tuottajat.^[1] Ääniteteollisuus on musiikkiteollisuuden alue, joka keskittyy äänitteiden tuotantoon, jakeluun ja markkinointiin sekä kaupalliseen hyödyntämiseen.^[2]

Esittäjät ovat suoraan yhteydessä brändiin ja fanikuntaan. Kaupallisia keinoja ovat suoratoisto ja muut digitaaliset palvelut, levyjen myynti, rojaltit musiikin esittämisestä lähetyksessä tai julkisesti, lisensointi elokuviin, peleihin tai mainoksiin, kiertueista ja muusta tuotemyynnistä sekä markkinointisopimuksista.^[1]

Suomalainen musiikkiteollisuus oli arvoltaan noin 1,28 miljardia euroa vuonna 2023. Tämä sisälsi elävän musiikin, tekijänoikeudet, äänitteet ja tuet.^[3] IFPI:n mukaan ääniteteollisuuden liikevaihto globaalisti oli 26,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2022, jossa oli yhdeksän prosenttia kasvua.^[4]

20. vuosisadan alkuun saakka musiikkiteollisuus perustui nuottikirjoitusten julkaisuun ja konserttiesityksiin. 1920-luvun alusta levysoittimien yleistyminen muutti musiikin jakelua ja ensimmäiset levymerkit syntyivät. Ääniteteollisuus on äänitteiden tekoon ja levitykseen keskittyvä alaosa musiikkiteollisuudesta. CD-levyjen julkaisun myötä ääniteteollisuuden liikevaihto nelinkertaistui Yhdysvalloissa 14,6 miljardiin dollariin vuodesta 1983 vuoteen 1999 mennessä.^[5][6] Musiikkiteollisuus on muuttunut merkittävästi Internetin ja digitalisaation myötä sekä musiikin tuottamisessa että kuluttamisessa. Aiemmin sekä musiikin tekijät että kuluttajat olivat pitkälti levymerkkien ohjattavissa ja mieltymyksiin vaikutti mitä kulloinkin oli levityksessä. Levymerkki hallitsi kaikkea artistin uralla markkinoinnista esiintymisiin. 2000-luvun alkuvaiheeseen matkapuhelimien yleistymiseen liitetään suoratoistopalveluiden yleistyminen ja kuluttajille avautui toisenlainen pääsy musiikkiin. 2010-luvulla sosiaalinen media alkoi vaikuttaa yhä enemmän musiikin markkinointiin.^[7]

Digitalisaation myötä äänitys ja miksaus voidaan tehdä artistin kotona, joka laskee tuotantokustannuksia ilman studiokustannuksia. Digitaalisen jakelun myötä levyjen painatuskustannukset ovat laskeneet ja levymyynnin ei tarvitse olla suuren myyntimäärien painotuksessa. CD-levyjen aikana levymerkki maksoi etukäteen artistille tietyn määrän ja levymerkki pystyi keräämään suurimman osan levyn tuotoista. Toisaalta digitaalisella markkinapaikalla kuluttaja voi ostaa vain osan kappaleista, jolloin kappaleiden myyntimäärät ovat nousseet ja levymerkkien voitot ovat laskeneet.^[8]