Minas Geraes -luokka
| Minas Geraes -luokka | |
|---|---|
 Minas Geraes |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
19281 t (tyhjä) 21200 t (kuormattu) |
| Pituus |
165,5 m (kokonaispituus) 161,5 m (vesiraja) |
| Leveys | 25,3 m |
| Syväys | 7,6 m |
| Koneteho | 23500 shp |
| Nopeus | 21 solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 900 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
12 12"/L45 Elswick Pattern L tykkiä kaksoistorneissa 22 4,7" BL Armstrong 50cal tykkiä yksiputkisina Elswick Pattern asennuksina 8 kolminaulaista QF tykkiä |
| Ilmatorjunta | 4 konekivääriä |
Minas Geraes -luokan taistelulaivat olivat Brasilian laivaston kahden dreadnought tyyppisen taistelulaivan muodostama alusluokka. Alukset tilattiin Yhdistyneestä kuningaskunnasta Armstrong Whitworthilta ja ne nimettiin Brasilian osavaltioiden mukaan.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1889 vallankumoukseensa saakka Brasilialla oli Etelä-Amerikan suurin ja nykyaikaisin laivasto, mutta seuranneiden kymmenen vuoden aikana Chile ja Argentiina ohittivat sen.[1] Maalla oli 1900 ainoastaan pari 9,2 tuuman tykein varustettua rannikkopanssarilaivaa ja pari risteilijää.[2]
Maa aloitti marraskuussa 1903 keskustelut mahdollisten telakoiden kanssa vanhentuneiden alustensa korvaamiseksi. Brasilian kongressi vahvisti lokakuussa 1904 kunnianhimoisen laivasto-ohjelman, johon kuului kolme 13300 tonnin taistelulaivaa, kolme 9700 tonnin risteilijää, kuusi 400 tonnin hävittäjää, kuusi 130 tonnin torpedovenettä, kuusi 50 tonnin torpedovenettä sekä mahdollisuuden sukellusveneaseen hankkimiseksi[1]. Suunnitelman tarkoituksena oli palauttaa maan laivasto jälleen alueen vahvimmaksi.[2]
Brasilia allekirjoitti 23. heinäkuuta 1906 sopimuksen kolmen taistelulaivan toimittamisesta Armstrongin telakan kanssa. Pankkiiri Rotschildin Brasilialle takaaman lainan ehtona oli tilauksen tekeminen brittiläisen telakan kanssa.[2]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusten suunnitteluun ja tilaamiseen kului kaksi vuotta, jona aikana suunnitelmissa oli Norjan laivaston KNM Norgen kaltainen sekä Chilen laivastolle alun perin suunnitellun HMS Triumphin kaltainen alus. Lopullisen suunnitelman mukaan 13000 tonnin aluksessa piti olla kaksitoista 10 tuuman tykkiä kaksoistorneissa ja sen voimanlähteenä piti olla koneisto, jonka avulla sen nopeus olisi 19 solmua. Sen suojana piti olla yhdeksän tuuman panssarivyö ja kannen paksuuden 1,5 tuumaa.[2]
Armstrong siirsi Sao Paulon rungon ja kaikkien alusten koneiden valmistuksen Vickers-Maximille Barrow-in-Furnessiin HMS Dreadnoughtin valmistumisen mullistaessa taistelulaivojen suunnittelun joulukuussa 1906. Se muutti tehdyt suunnitelmat vanhentuneiksi yhdessä yössä, vaikka alusten valmistus oli vasta aloitettu.Niiden valmistus keskeytettiin ja niihin varatut materiaalit varastoitiin, kunnes uudet suunnitelmat valmistuisivat.[3]
Suunnitelmien valmistuttua allekirjoitettiin uusi tilaus 20. helmikuuta 1907, jonka mukaan alusten uppouma kasvoi 4500 tonnilla. Niiden aseistuksena oli kaksitoista 12 tuuman tykkiä ja niiden nopeus kasvoi 21 solmuun. Muutosten seurauksena kyettiin kuitenkin tilaamaan ainoastaan kaksi alusta ja kolmannen Rio de Janeiron valmistus voisi alkaa vasta ensimmäisen vesille laskun jälkeen.[4]
Brasilian kolmen dreadnought tyyppisen aluksen hankinta oli järkytys muille valtioille etenkin Argentiinalle, mutta sen lisäksi myös suurille merivalloille niiden huomatessa alusten suuren taistelutehon. Alusten valmistumista yritettiin viivyttää erilaisin poliittisin keinoin, jotta Brasilia peruuttaisi tai siirtäisi kolmannen aluksensa tilausta. Siitä huolimatta aluksen köli laskettiin maaliskuussa 1910 Elswickin telakalla. Poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista syistä valmisteilla ollut alus myytiin Turkille 1,2 miljoonasta punnasta. Siirto toteutettiin virallisesti 29. joulukuuta 1913, jolloin se nimettiin Sultan Osman I:ksi. Alus päätyi lopulta Britannian kuninkaalliseen laivastoon nimettynä HMS Agincourtiksi.[4]
Voimanlähde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusten voimanlähteenä kaksi Vickersin toimittamaa VTE moottoria, joihin kytkettiin kahdeksantoista Babcock and Wilcox kattilaa. Aluksella oli normaalisti polttoaineeksi 800 tonnia hiiltä ja maksimissaan 2305 tonnia.[5]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Minas Geraes
- Sao Paulo
- Rio de Janeiro
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
- Brook, Peter: Warships for Export - Armstrongs Warships 1867-1927. Gravesend, Kent, Yhdistynyt kuningaskunta: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Minas Geraes -luokka Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraajat: Rio de Janeiro ja Riachuelo |