Mariah Carey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Careyn samannimisestä debyyttialbumista, katso Mariah Carey (albumi)
Mariah Carey
Mariah Carey joulukuussa 2023
Mariah Carey joulukuussa 2023
Henkilötiedot
Syntynyt27. maaliskuuta 1969 (ikä 55)
Huntington, New York, Yhdysvallat
Ammatti
Puoliso Tommy Mottola (vih. 1993; ero 1998)
Nick Cannon (vih. 2008; ero 2016)
Lapset 2
Muusikko
Taiteilijanimi Songbird Supreme, Mimi, Elusive Chanteuse ja Queen of ChristmasView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1988–
Tyylilajit
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

Mariah Carey ([məˈraɪə]; s. 27. maaliskuuta 1969 Huntington, New York, Yhdysvallat)[a] on yhdysvaltalainen laulaja, säveltäjä, tuottaja ja näyttelijä. Carey lukeutuu 1990- ja 2000-lukujen vaikutusvaltaisimpiin R&B- ja popartisteihin. Hänet tunnetaan kappaleidensa sanoittamisesta, suvereenista taidostaan laulaa vihellysrekisterissä sekä melismaattisesta laulutyylistään.[1][2] Hän on vaikuttanut popmusiikkiin yhdistämällä siihen vaikutteita hip hop -musiikista sekä popularisoimalla uudelleenmiksaamisen.[3][4] Äänialaltaan Carey on viisi oktaavia kattava sopraano.[5][6]

Carey nousi musiikkimaailman tietoisuuteen 1990-luvun alussa omaa nimeään kantavan debyyttialbuminsa myötä. Carey on kautta aikain menestyneimpiä artisteja: hänen albumejaan ja singlejään on myyty maailmanlaajuisesti yli 220 miljoonaa kappaletta.[7] Carey on myös voittanut urallaan viisi Grammya ja hänellä on 19 Billboard-yleislistan ykköshittiä, enemmän kuin kenelläkään muulla sooloartistilla.[8] Monet laulajat ovat nimenneet Careyn esikuvakseen ja häntä pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista naisartisteista historiassa.[6][9] Carey tunnetaan myös vaikutuksestaan joulumusiikkiin: hänen vuonna 1994 julkaisema joululaulu "All I Want for Christmas Is You" on yksi myydyimmistä joulusingleistä historiassa.[10] Hänestä onkin toisinaan käytetty nimitystä "Queen of Christmas".[11]

Laulajanuransa ohella Carey on näytellyt myös elokuvissa ja julkaissut hajuvesiä.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carey syntyi Huntingtonissa, New Yorkissa[12] vuonna 1969.[a] Hänellä on afrikkalaisia ja venezuelalaisia juuria isänsä puolelta ja irlantilaisia äitinsä puolelta.[15] Hän sai nimensä kappaleesta nimeltä "They Call the Wind Maria", joka on peräisin vuoden 1951 Broadway-musikaalista.[b][16] Careyn perheeseen kuuluivat alun perin hänen isänsä Alfred Roy Carey, hänen äitinsä Patricia, hänen isoveljensä Morgan ja hänen isosiskonsa Allison, mutta Careyn vanhemmat erosivat, kun hän oli 3-vuotias.[17] Careyn äiti Patricia on Juilliard Schoolissa opiskellut oopperalaulaja ja laulunopettaja,[18] joka tutustutti tyttärensä laulamiseen ja huomasi tämän laulutaidon, kun tämä 3-vuotiaana imitoi häntä tarkasti hänen laulaessaan italiaksi Giuseppe Verdin oopperaa Rigoletto.[19] Carey on sanonut lapsuutensa olleen traumaattinen, ja hän on kertonut selvinneensä siitä musiikin avulla.[20]

Carey alkoi kirjoittaa runoja ja laulunsanoja opiskellessaan New Yorkissa Harborfields High Schoolissa, josta hän oli usein poissa, koska hän käytti aikaansa musiikin tekemiseen.[21] Tänä aikana hän tutustui muun muassa muusikoihin Gavin Christopher ja Ben Margulies, joiden kanssa hän teki yhteistyötä demolevyään varten. Carey muutti New York Cityyn, jossa hän teki osa-aikatöitä ja 500 tuntia kauneusalan opintoja.[21]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1988–1992: Uran alkuvaiheet, debyyttialbumi ja Emotions

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carey vuonna 1990

Laulajanura sai tuulta alleen, kun laulaja Brenda K. Starr otti Careyn taustalaulajakseen ja päätti auttaa tyttöä uralla eteenpäin. Joulukuussa 1988 Carey seurasi Starria musiikkiyhtiön juhlaan, missä hän ojensi demoäänitteensä Columbia Records -levy-yhtiön johtajalle Tommy Mottolalle. Kuunneltuaan äänitettä matkalla kotiin, hän pyysi välittömästi kuljettajaa kääntymään takaisin. Carey oli jo poistunut tilaisuudesta, ja Mottola vietti kaksi viikkoa etsiessään häntä. Toinen levy-yhtiö osoitti kiinnostusta, ja käynnistyi tarjouskilpailu. Mottola allekirjoitti Careyn Columbialle ja palkkasi tuottajiksi Ric Waken, Narada Michael Waldenin ja Rhett Lawrencen hänen ensimmäiselle albumilleen. Columbia markkinoi Careyta tärkeimpänä naisartistinaan kilpaillen Arista Recordsin Whitney Houstonin ja Sire Recordsin Madonnan kanssa. 5. kesäkuuta 1990 Carey teki ensimmäisen julkisen esiintymisensä vuoden 1990 NBA Finals -tapahtumassa laulaen kappaleen "America the Beautiful".[22]

Columbia käytti yli miljoona dollaria markkinoidakseen Careyn debyyttistudioalbumia Mariah Carey. Hitaan alun jälkeen albumi nousi lopulta Billboard 200 -listan kärkeen yhtäjaksoisesti yhdentoista viikon ajaksi Careyn altistumisen jälkeen 33. vuosittaisissa Grammy-palkinnoissa, joissa hän voitti parhaan uuden artistin ja parhaan naispopvokalistin palkinnot kappaleestaan "Vision of Love". Albumin singlet "Vision of Love", "Love Takes Time", "Someday" ja "I Don’t Wanna Cry" nousivat kaikki Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan kärkeen.[8] Mariah Carey -albumi oli Yhdysvaltain myydyin albumi vuonna 1991 ja saavutti maailmanlaajuiset myyntiluvut 15 miljoonaa kappaletta.[23]

Seuraavana vuonna Carey kirjoitti, tuotti ja äänitti toisen studioalbuminsa Emotions. Carey kuvasi albumiaan kunnianosoituksena Motownin Soul -musiikkille ja otti avukseen Walter Afanasieffin, jolla oli pienempi rooli hänen debyytissään, sekä Robert Clivillésin ja David Colen, jotka olivat danceyhtye C+C Music Factoryn jäseniä. Careyn suhde Marguliesiin huononi lauluntekijärojaltiriidan vuoksi. Hänen nostettuaan oikeusjutun Columbian emoyhtiötä Sonya vastaan, lauluntekijäduo erosi. "Emotions" julkaistiin 17. syyskuuta 1991. Albumin nimikkokappale nousi Careyn viidenneksi listaykköseksi Billboard Hot 100 -listalla, tehden hänestä ensimmäisen artistin, jonka ensimmäiset viisi singleä ylsivät listan huipulle.[24] Vaikka kriitikot ylistivät albumin sisältöä ja kuvasivat sitä kypsempänä teoksena, albumia arvosteltiin laskelmoituksi ja alkuperättömäksi. Vaikka albumi saavutti myyntilukuja kahdeksan miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, Emotions ei yltänyt edeltäjänsä kaupallisiin ja kriittisiin huippuihin.[25]

Carey ei lähtenyt maailmankiertueelle edistämään albumia. Vaikka hän selitti tämän esiintymiskammon ja kappaleidensa laulullisen vaativuuden vuoksi, huhut kasvoivat, että Carey olisi studiolaulaja ja kykenemätön tuottamaan täydellistä äänenkorkeutta ja viiden oktaavin laajuutta, joista hänet tunnettiin.[26] Lopettaakseen kaiken spekuloinnin hänen olevan "studiolaulaja", Carey varasi esiintymisen MTV Unplugged -ohjelmaan. Ohjelma esitti laulajia ilman studiovarusteita. Päiviä ennen ohjelman nauhoitusta Carey ja Afanasieff päättivät lisätä The Jackson 5:n vuoden 1970 kappaleen "I’ll Be Theren" settilistaan. 16. maaliskuuta 1992 Carey soitti ja äänitti seitsemän kappaleen shown Kaufman Astoria Studiosilla Queensissa, New Yorkissa. Kehuttu esitys lähetettiin yli kolme kertaa useammin kuin keskimääräinen jakso, ja kriitikot ylistivät sitä "vokaaliseksi voimannäytteeksi". Careyn live-versio "I’ll Be There" -kappaleesta nousi hänen kuudenneksi listaykköseksi Billboard Hot 100 -listalla. Sony hyödynsi sen menestystä ja julkaisi sen EP:na. Se sai kolminkertaisen platinasertifikaatin Recording Industry Association of America (RIAA):lta, ja sai kulta- ja platinasertifikaatiot useissa Euroopan markkinoilla.

1993–1996: Music Box, Merry Christmas sekä Daydream

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carey laulamassa kappalettaan "One Sweet Day" yhdessä Boyz II Menin kanssa.

Emotionsin epäonnistuttua saavuttamaan debyyttialbuminsa kaupallista menestystä, Careyn seuraava julkaisu oli tarkoitus markkinoida aikuisille suunnattuna aikuispop-musiikkina. Music Box tuotettiin Careyn ja Afanasieffin toimesta, ja se käynnisti lauluntekijäkumppanuuden, joka jatkuisi aina vuoden 1997 Butterfly-albumiin saakka.[27] Albumi julkaistiin 31. elokuuta 1993, ja se sai sekalaisia arvioita musiikkikriitikoilta. Careyn laulunteko tuomittiin kliseiseksi, ja hänen lauluesityksiään kuvailtiin vähemmän tunteellisiksi ja laiskemmiksi. Arvioitaessa albumia AllMusicin Ron Wynn totesi: "joskus liiallinen henki on parempi kuin intohimon puute." Albumia markkinoitiin Music Box Tour -konserttisarjalla, joka oli Careyn ensimmäinen kiertue. Music Boxin ensimmäinen ja toinen single, "Dreamlover" ja "Hero", nousivat Careyn seitsemänneksi ja kahdeksanneksi listaykkösiksi Yhdysvalloissa, kun taas cover Badfingerin "Without You" -kappaleesta oli kaupallinen läpimurto Euroopassa, nousien ensimmäiseksi listaykköseksi Saksassa[28], Ruotsissa[29] ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa[30]. Music Box on edelleen Careyn myydyin albumi ja yksi parhaiten myyneistä albumeista, maailmanlaajuisilla myyntiluvuilla yli 28 miljoonaa kappaletta.[23]

Heinäkuussa 1994 Carey äänitti ja julkaisi dueton Luther Vandrossin kanssa. Kyseessä oli cover Lionel Richien ja Diana Rossin kappaleesta "Endless Love". Merry Christmas julkaistiin 1. marraskuuta 1994, ja siitä tuli historian myydyin joulualbumi, myyden maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta.[31][32] Albumin ensimmäisestä singlestä, "All I Want for Christmas Is You", tuli jouluklassikko, ja se jatkaa suosiotaan joka vuosi joulukauden aikana. Lokakuuhun 2017 mennessä siitä oli tullut modernin musiikin 11. myydyin single.[33] Vuonna 2019, 25 vuotta kappaleen julkaisun jälkeen, se nousi ensimmäistä kertaa Billboard Hot 100 -listan ykköseksi, ja siitä lähtien kappale on noussut listaykköseksi joka joulu. Tämän myötä kappaleesta tuli ensimmäinen, joka on pitänyt ykkössijaa useampana kuin kahtena eri vuonna.[34]

Careyn viidennellä studioalbumilla Daydreamilla hän vahvisti uransa luovaa hallintaa, mikä johti jännitteisiin Columbian kanssa. Albumi poikkesi hänen pop-uskollisuudestaan ja suuntautui vahvasti R&B:hen ja hip hoppiin. Kriittisesti albumia kuvailtiin Careyn tähänastisesti parhaaksi. The New York Times nimesi sen yhdeksi vuoden 1995 parhaista albumeista ja totesi: "albumi nostaa R&B-karkkien valmistuksen uudelle huipulle tekstuurisen hienostuneisuuden suhteen... Careyn laulunteko on ottanut harppauksen eteenpäin ja muuttunut rennommaksi, seksikkäämmäksi ja vähemmän riippuvaiseksi jykevistä kliseistä."[35] Albumin ensimmäinen single, "Fantasy", oli ensimmäinen naisartistin single, joka debytoi Billboard Hot 100 -listan ensimmäisenä. Toinen single, "One Sweet Day", jossa oli mukana R&B-yhtye Boyz II Men, pysyi Billboard Hot 100 -listan kärjessä ennätykselliset 16 peräkkäistä viikkoa, ollessaan tuolloin listahistorian pisimpään ykkössijalla ollut kappale. Kolmas single, "Always Be My Baby", oli Careyn yhdestoista listaykkönen, mikä toi hänelle Madonnan ja Whitney Houstonin kanssa eniten listaykkösiä naisartistien joukossa tuohon aikaan.

Daydreamista tuli Careyn myydyin albumi Yhdysvalloissa,[36] ja hänen toinen albuminsa, joka sertifioitiin RIAA:n toimesta timanttilevyksi Music Boxin jälkeen.[37] Albumi jatkoi Careyn dominanssia Aasian musiikkimarkkinoilla ja myi yli 2,2 miljoonaa kappaletta pelkästään Japanissa ja yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.[38] Daydream ja sen singlet olivat ehdolla kuudessa kategoriassa 38. Grammy-palkintojen aikaan. Vaikka Careya pidettiinkin suosikkina voittamaan illan ykköspalkinnot, hänet suljettiin pois, mikä sai hänet kommentoimaan: "Mitä voit tehdä? En enää koskaan pety." Alkuvuodesta 1996 hän aloitti ensimmäisen kansainvälisen konserttisarjansa, Daydream World Tourin. Seitsemän päivän mittainen kiertue kattoi kolme päivää Japanissa ja neljä Euroopassa. Forbes nimesi Careyn vuoden 1996 parhaiten ansaitsevaksi naisartistiksi, keräten arvioidut 32 miljoonaa dollaria.[39]

1997–2000: Imagon muutos Butterfly ja Rainbow -albumien myötä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Careyn myöhemmät musiikilliset julkaisut seurasivat Daydreamin aluksi asettamaa suuntausta. Hänen musiikkinsa alkoi luopua popista ja aikuisten nykyballadeista ja sen sijaan sisällyttää voimakkaita hip-hop- ja R&B-elementtejä. Butterfly-levyllä Carey teki yhteistyötä muiden tuottajien kuin Afanasieffin kanssa, kuten Sean Combsin, Q-Tipin, Missy Elliottin kanssa. Kesällä 1997, neljän avioliittovuoden jälkeen, Carey ja Mottola erosivat. Carey kuvasi Mottolaa yhä hallitsevammaksi ja näki uuden itsenäisyytensä uutena mahdollisuutena elämässään. Kahdennentoista studioalbuminsa Memoirs of an Imperfect Angelin (2009) esitteessä Carey kirjoitti pitävänsä Butterflya mestariteoksenaan ja käännekohtana sekä elämässään että urallaan. Butterfly esitteli hillitymmän laulutyylin, ja kriitikot huomauttivat Careyn sisällyttävän hengittäviä lauluääniä.[40] Jotkut näkivät hänen ylärekisterin vähentyneen merkkinä kypsyymisestä, kun taas toiset kyseenalaistivat, ennustiko se laulullisen taituruuden heikentymistä. Albumin johtosingle "Honey", hänen ensimmäisensä erottuaan Mottolasta, esitteli avoimemman seksuaalisen kuvan. Butterflysta tuli Careyn parhaiten arvioitu albumi, ja huomio kiinnittyi albumin kypsimpiin sanoituksiin. Rolling Stone kirjoitti arviossaan "[Se] ei ole niin kuin Carey olisi täysin hylännyt vanhan sokerisen, Houston-tyylisen balladinsa, mutta 'Butterflyn' vallitseva tunnelma on kylmän eroottinen haaveilu." AllMusicin toimittaja Stephen Thomas Erlewine kuvasi Careyn laulua "seksikkäämmäksi ja hallitummaksi kuin koskaan,"[41] ja albumi "osoittaa, että Carey jatkaa musiikkinsa parantamista ja jalostamista, mikä tekee hänestä harvinaisen ilmiön 90-luvun vertaisistaan." "Honey" ja albumin viides single "My All" nousivat molemmat Hot 100 -listan kärkeen, tehden Careysta naisartistin, jolla on eniten listaykkösiä listan historiassa. Vaikka albumi olikin kaupallinen menestys, Butterfly ei saavuttanut edeltäjiensä, Music Boxin ja Daydreamin, kaupallista huippua.

Careyta haastatellaan vuonna 2000

Butterfly World Tourin päätyttyä Carey osallistui VH1 Divas -hyväntekeväisyyskonserttiin 14. huhtikuuta 1998, missä hän lauloi yhdessä Aretha Franklinin, Céline Dionin, Shania Twainin, Gloria Estefanin ja Carole Kingin kanssa.[42] Carey alkoi suunnitella elokuvaprojektia All That Glitters, joka myöhemmin nimettiin yksinkertaisesti Glitter (2001),[43] ja kirjoitti kappaleita muihin elokuvaprojekteihin, kuten Men in Black – miehet mustissa (1997) ja The Grinch (2000). Kun Glitter ajautui kehityshelvettiin, Carey lykkäsi projektia ja alkoi kirjoittaa materiaalia uutta albumia varten. Sony Musicin johtajat vaativat häntä valmistautumaan kokoelma-albumiin ajoissa joulukautta varten. Albumi, nimeltään #1's (1998), sisälsi coverin Brenda K. Starrin kappaleesta "I Still Believe" ja dueton Whitney Houstonin kanssa, "When You Believe", joka sisältyi elokuvan Egyptin prinssi (1998) ääniraitaan. #1'sistä tuli ilmiö Japanissa, myyden yli miljoona kappaletta avausviikollaan, tehden Careysta ainoan kansainvälisen artistin, joka saavutti tämän saavutuksen.[44] Se myi yli 3,25 miljoonaa kappaletta Japanissa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ja pitää ennätystä parhaiten myyneenä albumina ei-aasialaiselta artistilta.[44]

Koska hänellä oli vain yksi albumi jäljellä täyttääkseen sopimuksensa Sonyn kanssa ja hänellä oli palava halu erottautua ammatillisesti levy-yhtiöstä, jota hänen ex-miehensä yhä johti, Carey sai albumin valmiiksi kolmessa kuukaudessa vuoden 1999 puolivälissä. Albumin nimi oli Rainbow, ja Carey tutustui tuottajiin, joiden kanssa hän ei ollut työskennellyt aiemmin. Rainbowista tuli Careyn ensimmäinen albumi, jossa ei ollut mukana hänen pitkäaikainen kirjoituskumppaninsa Walter Afanasieff; sen sijaan hän valitsi työskennellä David Fosterin ja Diane Warrenin kanssa. "Heartbreaker" ja "Thank God I Found You" nousivat molemmat Billboard Hot 100 -listan kärkeen, kun taas coverista Phil Collinsin "Against All Odds (Take a Look at Me Now)" -kappaleesta, jossa oli mukana irlantilainen poikabändi Westlife, tuli Careyn toinen ykköshitti Britannian listoilla. Rainbow julkaistiin 2. marraskuuta 1999, saaden avausviikollaan uransa tähän asti korkeimmat myyntiluvut, mutta debytoi silti toisena Billboard 200 -listalla. Careyn jännitteinen suhde Columbian kanssa kasvoi entisestään; hän alkoi julkaista viestejä verkkosivustollaan, jakamalla faneille tietoja riidasta sekä ohjeistaen heitä pyytämään radiokanavilta "Can't Take That Away (Mariah's Theme)" kappaletta. Lopulta kappale sai hyvin rajatun ja vähän promotoitavan julkaisun. Rainbowin vastaanotto oli yleisesti positiivinen. Vaikka kaupallinen menestys, Rainbow oli Careyn uran siihen mennessä heikoin myyvä albumi.[45] 9. huhtikuuta 2000 Carey osallistui toiseen VH1 Divas -konserttiin, joka oli omistettu Diana Rossille.

2001–2004: Henkilökohtaiset ja ammatilliset takaiskut, Glitter ja Charmbracelet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carey sai Billboardilta vuosikymmenen artisti -palkinnon ja World Music Awardin parhaasta myydyimmästä popnaisartistista vuosituhannella,[46] ja hän irtisanoutui Columbian levy-yhtiöstä. Hän allekirjoitti huhtikuussa 2001 ennennäkemättömän 80 miljoonan dollarin arvoisen viiden albumin levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa.[47] Glitter oli musiikillinen poikkeama, luoden uudelleen 1980-luvun jälkeisen diskokauden elokuvan säestykseksi, joka sijoittuu vuoteen 1983. Careylle annettiin täysi konseptuaalinen ja luova määräysvalta projektissa.[47]

Heinäkuussa 2001 Carey kärsi fyysisestä ja emotionaalisesta romahduksesta. Hän alkoi julkaista häiritseviä viestejä verkkosivuillaan ja käyttäytyi epävakaasti live-promootioissa.[48] 19. heinäkuuta hän teki yllätysesiintymisen MTV-ohjelmassa Total Request Live (TRL). Kun show'n isäntä Carson Daly aloitti nauhoituksen mainoskatkon jälkeen, Carey tuli ulos työntämällä jäätelökärryä yllään suuri miesten paita, ja aloitti stripteasen, jossa hän paljasti tiukan kokonaisuuden. Päivien kuluttua hän julkaisi epäsäännöllisiä ääniviestejä verkkosivuillaan: "Yritän ymmärtää asioita elämässä juuri nyt, joten en todellakaan tunne, että minun pitäisi tehdä musiikkia juuri nyt. Mitä haluaisin tehdä, on vain ottaa vähän taukoa tai ainakin saada yksi yö unta ilman, että joku ilmestyy videosta. Kaikki mitä todella haluan, on olla vain minä, ja se on mitä minun olisi pitänyt tehdä alun perin... En sano tätä usein, mutta arvaa mitä, en pidä itsestäni huolta."[49] Viestien nopean poiston jälkeen Careyn edustaja Cindi Berger kommentoi, että Carey oli ollut "ilmeisesti uupunut eikä ajatellut selvästi" kirjoittaessaan kirjeitä.[50]

Mariah Carey Charmbracelet-kiertueellaan vuonna 2003

26. heinäkuuta Carey joutui sairaalaan uupumuksen ja "fyysisen ja emotionaalisen romahduksen" vuoksi. Hänet otettiin sairaalaan Connecticutissa ja hän oli lääkärinhoidossa kaksi viikkoa, minkä jälkeen hän pysyi poissa julkisuudesta pidemmän aikaa. Virgin Records ja 20th Century Fox lykkäsivät Glitterin ja sen ääniraidan julkaisua.[50] Kriitikot haukkuivat Glitterin ja sen ääniraidan; molemmat olivat kaupallisesti epäonnistuneita.[51] Ääniraita oli Careyn siihenastisen uran heikosti myyvin albumi. St. Louis Post-Dispatch hylkäsi sen "absoluuttisena sotkuna, joka jää ärsyttävänä tahran hänen uraansa." Hän selitti heikon suorituksen mielentilallaan sekä ääniraidan julkaisulla syyskuun 11. päivänä.[52]

Careyn levytyssopimus Virgin Recordsin kanssa ostettiin pois 28 miljoonalla dollarilla.[47] Hän lensi Capriin, Italiaan, viideksi kuukaudeksi, missä hän kirjoitti materiaalia uudelle albumille.[48] Hän kuvasi aikaansa Virginilla "stressaavaksi tapahtumaksi... Tein täysin impulsiivisen päätöksen, joka perustui rahaan, enkä koskaan tee päätöksiä rahan perusteella. Opin suuren läksyn siitä."[53] Hän allekirjoitti sopimuksen Island Recordsin kanssa, jonka arvo oli yli 24 miljoonaa dollaria, ja perusti levy-yhtiön MonarC. Careyn isä, Alfred Roy, jonka kanssa hänellä oli ollut vähän kontaktia lapsuudesta asti, kuoli syöpään sinä vuonna.[54] Vuonna 2002 Carey nähtiin indie elokuvassa WiseGirls – mafian kaunottaret yhdessä Mira Sorvinon ja Melora Waltersin kanssa, jotka esiintyivät tarjoilijoina mafian pyörittämässä ravintolassa. Se sai ensi-iltansa Sundance-elokuvajuhlilla ja sai kielteisiä arvioita, vaikka Careyn suoritus sai kehuja; Fox Newsin Roger Friedman kuvasi häntä "uuden vuosituhannen Thelma Ritteriksi" ja kirjoitti: "Hänen vuorosanansa toimitetaan terävästi, ja hän onnistuu saamaan oikeat naurut."[55]

Joulukuussa 2002 Carey julkaisi yhdeksännen studioalbuminsa Charmbraceletin. Charmbraceletin myynti oli kohtuullista, ja Carey'n laulunlaadusta esitettiin arvostelua. The Boston Globen Joan Anderson julisti albumin "hänen uransa huonoimmaksi ja paljasti äänen, joka ei enää kykene joko painottomiin akrobatialiikkeisiin tai pehmeisiin hyväilyihin," kun taas AllMusicin toimittaja Stephen Thomas Erlewine kirjoitti: "Mariahin ääni on tuhoutunut, kuulostaen repeytyneeltä koko levyn ajan. Hän ei enää kykene laulamaan, eikä hän pysty suorittamaan painovoimaa uhmaavia laulujuoksuja."[56] Albumia tukemaan Carey lähti Charmbracelet World Tourille, joka kiersi Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa kolmen kuukauden ajan. Yhdysvaltojen esitykset oli varattu teattereihin. Vaikka kiertueen Yhdysvaltain osuudelle varattiin pienempiä paikkoja, Carey esiintyi stadioneilla Aasiassa ja Euroopassa, laulaen yli 35 000 ihmiselle Manilassa, 50 000 Malesiassa ja yli 70 000 Kiinassa. Isossa-Britanniassa se oli hänen ensimmäinen kiertueensa, jossa oli esityksiä Lontoon ulkopuolella, varaten areenapaikkoja Glasgow'ssa, Birminghamissa ja Manchesterissa.[57] Kiertue sai yleisesti myönteiset arvostelut, ja monet kehuivat tuotantoa ja Careyn laulunlaatua.[58]

2005–2007: Uran elpyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariah Carey vuonna 2005

Careyn kymmenes studioalbumi, The Emancipation of Mimi julkaistiin vuonna 2005, tuotettiin yhteistyössä Neptunesin, Kanye Westin ja Careyn pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, Jermaine Duprin kanssa. Hän kuvasi albumia "hyvin juhlavaksi levyksi... prosessiksi, jossa laitetaan meikkiä ja valmistaudutaan lähtemään ulos... Halusin tehdä levyn, joka olisi siitä heijastava." The Emancipation of Mimi nousi Yhdysvaltojen listakärkeen ja oli Careyn viides ykkösalbumi ja ensimmäinen sitten Butterflyn (1997). Se sai lämpimän vastaanoton kriitikoilta. The Guardianin Caroline Sullivan kuvasi sitä "cooliksi, keskittyneeksi ja urbaaniksi [...] ensimmäisiksi Mariah Careyn kappaleiksi vuosiin, joiden kuuntelemisesta ei tarvitsisi maksaa",[59] kun taas USA Todayn Elysa Gardner kirjoitti, "Kappaleet todella heijastavat laululinnun uudelleen löytynyttä itseluottamusta, joka on ottanut osumia, mutta jatkanut lentämistä". Albumin toinen single, "We Belong Together", oli uran uudelleen määrittelevä kappale Careylle,[60] kohtalaisen epäonnistuneen ajanjakson jälkeen ja kohdassa, jolloin monet kriitikot olivat katsoneet hänen uransa päättyneeksi.[56]

Musiikkikriitikot ylistivät kappaletta hänen "paluuksi muotoonsa"[61] ja monien mielestä se herättäisi uudelleen "uskon" Careyn mahdollisuuksiin balladilaulajana.[62] "We Belong Together" rikkoi useita ennätyksiä Yhdysvalloissa ja nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen, ollen Careyn kuudestoista listaykkönen.[8] Pysyttyään neljätoista viikkoa ykkösenä, kappaleesta tuli toiseksi pisimpään listaykkösenä pysynyt kappale Yhdysvaltain listahistoriassa, Careyn vuoden 1995 "One Sweet Day" jälkeen. Billboard listasi sen "vuosikymmenen kappaleeksi" ja kaikkien aikojen yhdeksänneksi suosituimmaksi kappaleeksi.[63] Kappale rikkoi useita radiosoiton ennätyksiä Nielsen BDS:n mukaan ja keräsi historian suurimmat yhden päivän ja yhden viikon yleisöt.[64]

Viikolla 25. syyskuuta 2005 Carey teki toisen ennätyksen, tullessaan ensimmäiseksi naiseksi, joka hallitsi kahden kärkipaikan Billboard Hot 100 -listalla, "We Belong Togetherin" pysyessä ykkösenä ja seuraavan singlen, "Shake It Offin", noustessa toiseksi (Ashanti oli ollut listan kärjessä 2002 ollessaan "esitellynä" laulajana toisena sijalla olevassa kappaleessa). Billboard Hot 100 -listan vuoden 2005 lopun listalla "We Belong Together" julistettiin ykköskappaleeksi, ensimmäisenä Careylle.[65] Billboard listasi "We Belong Togetherin" yhdeksänneksi The Billboard Hot 100 -kaikkien aikojen suosituimmista kappaleista ja julisti sen Billboardin vuosikymmenen suosituimmaksi kappaleeksi.[66] Albumi julkaistiin uudelleen The Ultra Platinum Editionina, josta "Don't Forget About Us" nousi hänen seitsemänneksi listaykköseksi.

The Emancipation of Mimi keräsi kymmenen Grammy-ehdokkuutta: kahdeksan vuonna 2006 alkuperäisestä julkaisusta, joka oli suurin Careyn saama määrä yhden vuoden aikana, ja kaksi vuonna 2007 Ultra Platinum Editionista. Carey voitti parhaan nykyaikaisen R&B-albumin ja parhaan naispuolisen R&B-lauluesityksen sekä parhaan R&B-laulun kappaleesta "We Belong Together".

The Emancipation of Mimi oli Yhdysvalloissa vuoden 2005 myydyin albumi, lähes viisi miljoonaa kappaletta myyty. Se oli ensimmäinen soolonaisartistin albumi, joka nousi vuoden myydyimmäksi albumiksi sitten Alanis Morissetten Jagged Little Pillin vuonna 1996.[67] Vuoden 2005 lopussa IFPI ilmoitti, että The Emancipation of Mimi oli myynyt maailmanlaajuisesti yli 7,7 miljoonaa kappaletta ja oli toiseksi myydyin albumi vuonna 2005 Coldplayn X&Y:n jälkeen.[68][69] Sitä on sittemmin myyty 12 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.[70]

Albumia tukemaan Carey lähti ensimmäisel kiertueelle kolmeen vuoteen nimeltä The Adventures of Mimi.[71] Kiertue käsitti 40 esiintymistä, joista 32 Yhdysvalloissa ja Kanadassa, kaksi Afrikassa ja kuusi Japanissa. Se sai lämpimän vastaanoton musiikkikriitikoilta ja konserttiyleisöltä, joista monet juhlivat Careyn laulunlaadun laatua.[72]

2008–2009: E=MC², Memoirs of an Imperfect Angel sekä Precious

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 alussa Carey aloitti työskentelyn yhdennellätoista studioalbumillaan, E=MC². Vaikka suurin osa kriitikoista otti albumin hyvin vastaan,[73] osa heistä arvosteli sitä siitä, että se oli hyvin samankaltainen kuin The Emancipation of Mimi.[74] Kaksi viikkoa ennen albumin julkaisua "Touch My Body", levyn ensimmäinen single, nousi Billboard Hot 100 -listan kärkipaikalle, tullen Careyn kahdeksaksitoista ykkössingleksi ja tehdessään hänestä sooloartistin, jolla on eniten ykkössinglejä Yhdysvaltain historiassa. Hän ohitti Elvis Presleyn aikakauslehden uuden laskentamenetelmän mukaan.[75] Carey on toisena vain The Beatlesin jälkeen, joilla on kaksikymmentä ykkössingleä. Lisäksi se toi Careylle 79. viikon kärkipaikalla Hot 100 -listalla, tasoittaen hänet Presleyn kanssa artistiksi, jolla on eniten viikkoja listan kärjessä Billboardin historiassa.[76]

Carey Tribeva elokuvafestivaaleissa vuonna 2008

E=MC² debytoi ensimmäisenä Billboard 200 -listalla 463 000 myydyllä kappaleella, hänen uransa suurimmilla avausviikon myynnillä.[77] Vuonna 2008 Carey näytteli myös laulajaa Krystalia elokuvassa Tennessee ja teki cameo-roolin Adam Sandlerin elokuvassa Zohan – lupa saksia esittäen itseään. Albumin julkaisun jälkeen Carey oli suunnitellut lähtevänsä laajalle kiertueelle E=MC²:n tukemiseksi. Kiertue kuitenkin peruutettiin äkillisesti joulukuun alussa 2008. Carey myöhemmin ilmoitti olleensa raskaana tuolloin ja kokeneensa keskenmenon, minkä vuoksi hän peruutti kiertueen.[78][79] 20. tammikuuta 2009 Carey esitti "Hero"-kappaleen kun Barack Obaman vannoi virkavalansa Yhdysvaltain ensimmäisenä afroamerikkalaisena presidenttinä.[80] 7. heinäkuuta 2009 Carey – yhdessä Trey Lorenzin kanssa – esitti oman versionsa The Jackson 5 -kappaleesta "I'll Be There" Michael Jacksonin muistotilaisuudessa.[81]

Vuonna 2009 hän esiintyi sosiaalityöntekijänä elokuvassa Precious, joka perustui Sapphiren vuoden 1996 romaaniin Push. Elokuva sai pääosin positiivisia arvioita kriitikoilta, myös Careyn suorituksesta.[82] Variety kuvasi hänen näyttelemistään täydelliseksi.[83] Tammikuussa 2010 Carey voitti Breakthrough Actress Performance Award -palkinnon roolistaan Precious-elokuvassa Palm Springs International Film Festivalilla.

Syyskuussa 2009 julkaistiin Careyn kahdestoista studioalbumi Memoirs of an Imperfect Angel. Albumin vastaanotto oli pääosin vaihtelevaa; AllMusicin Stephen Thomas Erlewine kutsui sitä "hänen mielenkiintoisimmakseen albumikseen vuosikymmeneen,"[84] kun taas The New York Timesin Jon Caramanica arvosteli Careyn laulusuorituksia, moittien hänen liiallista käyttöä pehmeässä äänialassaan tehden haittaa voimakkaammille alempille ja ylemmille rekistereille.[85] Kaupallisesti albumi debytoi kolmantena Billboard 200 -listalla ja oli hänen uransa huonoiten myynyt studioalbumi.[86] "Obsessed" toimi ensimmäisenä singlenä,[87] ja debytoi sijalla yksitoista Yhdysvalloissa ennen kuin nousi sijalle seitsemän. Siitä tuli Careyn 27. top-ten-merkintä Yhdysvalloissa, ja sen myötä hänellä oli Elton Johnin sekä Janet Jacksonin ohella viidenneksi eniten top-ten-merkintöjä.[87] Sen jälkeinen single, cover-versio Foreignerin kappaleesta "I Want to Know What Love Is", onnistui rikkomaan ilmestyssuoritusennätyksiä Brasiliassa. Kappale pysyi 27 viikkoa Brasilian Hot 100 Airplayn kärjessä, tehden siitä listan historian pisimpään listaykkösenä pysyneen kappaleen.[88]

2010–nykyhetki: Uusimmat albumit ja omaelämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariah Carey vuoden 2016 Oscar-gaalassa.

2. marraskuuta 2010 Carey julkaisi kolmannentoista studioalbuminsa, joka oli hänen toinen joulualbumi Merry Christmas II you. Projektissa oli mukana muiden muassa Jermaine Dupri, Randy Jackson sekä Bryan-Michael Cox. Merry Christmas II you debytoi Billboard 200 -listan neljäntenä. Kyseessä oli näin ollen Careyn 16. top-ten -albumi Yhdysvalloissa.[89]

Neljännentoista studioalbuminsa, nimeltään Me. I Am Mariah... The Elusive Chanteuse, Carey julkaisi 27. toukokuuta 2014.[90] Albumin ensimmäinen single, "#Beautiful", julkaistiin jo vuosi aiemmin, 6. toukokuuta 2013.[91] Se nousi Billboard Hot 100 -listalla 15. Vuonna 2015 Carey vaihtoi Epic Records -levy-yhtiöön.

31. joulukuuta 2016 Careyn esiintyminen Times Squarella sai maailmanlaajuista huomiota teknisistä ongelmista johtuen: Careyn korvanapit eivät toimineet ja sen vuoksi hän ei kyennyt laulamaan kunnolla suuren yleisön edessä.[92] Helmikuussa 2017 Carey näytteli Gotham Cityn pormestaria McCaskillia Lego Batman elokuvassa.[93]

Carey julkaisi viidennenentoista studioalbuminsa Cautionin 16. marraskuuta 2018. Se debytoi Yhdysvaltain albumilistalla viidentenä.[94] Joulukuussa 2019 Careyn joulukappale "All I Want for Christmas Is You" nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa. Se oli Careyn yhdeksästoista listaykkönen.[95] Vuonna 2020 Carey julkaisi omaelämäkerran nimeltä "The Meaning of Mariah Carey". Kirja on kirjoitettu yhdessä Michaela Angela Davisin kanssa.[96]

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listamenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listamenestyksellä mitaten Carey oli Yhdysvalloissa 1990-luvun suosituin artisti. Hänellä oli 90-luvulla joka vuonna ainakin yksi single The Billboard Hot 100 -listan kärjessä. Yhteensä Careyn singleistä on kiivennyt listan kärkeen 19, enemmän kuin kenelläkään muulla sooloartistilla.[97][98] Careyn edellä ykkössijojen määrässä on vain The Beatles, jolla on 20 ykkössingleä.[97] Carey on myös ainut yli 100 miljoonaa albumia myynyt naisartisti, joka on itse kirjoittanut kaikki kappaleensa ja tuottanut albumeitaan.lähde? Careyn vuonna 2005 ilmestynyt studioalbumi The Emancipation of Mimi on myynyt maailmanlaajuisesti yli 12 miljoonaa kappaletta. Ilmestyttyään se oli Yhdysvaltojen albumilistan viiden kärjessä 22 viikkoa. Albumilta julkaistu single We Belong Together on ollut vuoden soitetuimpia kappaleita maailmalla ja vietti 14 viikkoa USA:n virallisen singlelistan kärjessä.[8]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariah Carey on voittanut uransa aikana useita palkintoja, esimerkiksi:

Kokonaismyynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhdysvalloissa myyty yhteensä 74 miljoonaa albumia[37]
  • Maailmanlaajuisesti 220 miljoonaa levyä[100]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mariah Carey esiintyi Suomessa puolityhjälle areenalle, mikä kielii hänen rajallisesta suosiosta Suomessa.

Vaikka Mariah Careyn maailmanlaajuinen suosio on ollut kiistatta erittäin suurta, Suomessa hänen menestyksensä on ollut huomattavasti vaatimattomampaa. Careyn vuonna 1993 julkaisema Music Box -albumi saavutti Suomen albumilistan ykkössijan, mutta tämä tapahtui käytännössä vain yhden kappaleen ansiosta. Alun perin albumi sijoittui listalla vain sijalle 25, mutta sen myynti lähti nousuun Without You -singlen julkaisun myötä vuonna 1994.[101] Music Boxin lisäksi ainoa Careylta Suomessa top kymmeneen noussut studioalbumi on ollut vuonna 1994 julkaistu Merry Christmas, joka nousi kuudenneksi vuonna 2021, jälleen yhden kappaleen ansiosta.[102] Muut Careyn studioalbumit eivät ole yltäneet kärkikymmenikköön Suomessa, eikä hänellä ole ollut yhtäkään albumia Suomen albumilistalla 2000-luvulla, lukuun ottamatta jouluisin säännöllisesti listalle palaavaa Merry Christmas -albumia.[101] Careyn rajallista suosiota Suomessa ilmentää myös hänen vuoden 2016 konserttinsa, jonka katsojamäärä jäi noin viiteentuhanteen, eli vain noin puoleen areenan kapasiteetista. Tämä kontrasti hänen maailmanlaajuiseen menestykseensä on selkeä osoitus siitä, että vaikka Careyn musiikki on löytänyt suuren yleisön monissa maissa, Suomessa hänen vetovoimansa on ollut huomattavasti hillitympää.[101][103]

Mariah Careyn studioalbumien listasijoitukset Suomessa verrattuna viiteen muuhun maahan
Studioalbumi Listasijoitus

Suomi

[102]

Listasijoitus

Yhdysvallat

[8]

Listasijoitus

Japani

[104]

Listasijoitus

Australia

[105]

Listasijoitus

Kanada

[8]

Listasijoitus

Yhdistynyt kuningaskunta

[30]

Mariah Carey (1990) 13 1 13 6 1 6
Emotions (1991) 12 4 3 8 6 4
Music Box (1993) 1 1 2 1 2 1
Merry Christmas (1994) 6 3 1 2 4 32
Daydream (1995) 12 1 1 1 2 1
Butterfly (1997) 12 1 1 1 1 2
Rainbow (1999) 32 2 2 4 2 8
Glitter (2001) — 7 1 13 4 10
Charmbracelet (2002) — 3 4 42 30 52
The Emancipation of Mimi (2005) — 1 2 6 2 7
E=MC² (2008) — 1 7 2 1 3
Memoirs of an Imperfect Angel (2009) — 3 9 6 5 23
Merry Christmas II You (2010) — 4 24 27 14 101
Me. I Am Mariah... The Elusive Chanteuse (2014) — 3 25 5 8 14
Caution (2018) — 5 30 15 15 40

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Careyn laulutyyli ja -taidot ovat vaikuttaneet merkittävästi tämän päivän populaariin musiikkiin. Musiikkikriitikko C. Brown kirjoittaa The Denver Post -lehdessä Careyn viisioktaavisen äänialan ja melismaattisen laulutyylin innoittaneen kokonaista sukupolvea poplaulajia.[106] Rolling Stonen mukaan Carey on puolestaan inspiroinut American Idolin "äänikoulua" ja joka toista R&B-laulajaa 1990-luvulta lähtien.[107] Slate-lehden toimittaja Jody Rosen kirjoittaa artikkelissaan Careyn vaikutuksesta moderniin musiikkiin ja nimeää tämän kaikista vaikutusvaltaisimmaksi laulustilistiksi viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta.[108] Careyn on sanottu esitelleen R&B:n ja hip hopin valtavirran popkulttuurille ja popularisoineen rap-musiikin käytön osana kappaleita. Esimerkiksi The New Yorker -lehden toimittaja Sasha Frere-Jones kirjoittaa: "R&B- ja hip hop -tähdille, kuten Missy Elliottille ja Beyoncélle, tuli standardiksi yhdistää melodioihinsa rap-osuuksia. Lisäksi nuoret valkoiset poptähdet, kuten Britney Spears, Jessica Simpson, Christina Aguilera ja ’N Sync, ovat viettäneet viimeiset kymmenen vuotta tehden popmusiikkia, joka muistuttaa selvästi R&B:tä." Frere-Jones jatkaa, että "[Careyn] idea yhdistää naislaulaja ja johtava miespuolinen rap-muusikko samaan kappaleeseen muutti R&B-musiikkia ja lopulta koko popkulttuuria."[109]

Useat artistit ovat saaneet vaikutteita Careyltä, pitäneet häntä musiikillisena esikuvanaan tai nimenneet hänet ihailun kohteekseen. Näihin artisteihin lukeutuvat esimerkiksi Ariana Grande,[110] Ava Max,[111] Britney Spears,[112] Beyoncé Knowles,[113] Katy Perry,[114] Kehlani,[115] Lady Gaga,[116] Christina Aguilera,[117] Jessica Simpson,[118] Rihanna,[119][120] Kelly Clarkson,[121] Céline Dion,[122] Leona Lewis,[123] Jessie J,[124] Kelly Rowland,[125] Mary J. Blige,[126] Normani,[127] Jordin Sparks,[128] Natasha Bedingfield,[129] Missy Elliott,[130] Brandy,[131] Charice,[132] Nicki Minaj,[133] Tori Kelly,[134] Jessica Mauboy,[135] Sam Smith[136] ja Justin Bieber.[137] Laulaja Stevie Wonder onkin sanonut, että "kun ihmiset puhuvat suurista, vaikutusvaltaisista laulajista, he puhuvat Arethasta, Whitneystä ja Mariahista. Tämä on osoitus [Careyn] lahjakkuudesta. Hänen äänialansa on sen verran hämmästyttävä."[138]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväntekeväisyys ja aktivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carey esittää "Hero"-kappaleensa Obaman virkaanastujaisissa.

Carey on hyväntekijä, joka on ollut mukana useissa hyväntekeväisyysjärjestöissä.[139] Hän liittyi Fresh Air Fund -järjestöön 1990-luvun alussa, ja hän on New Yorkin Fishkillissä sijaitsevan leirin perustaja, joka antaa kaupunkien sisäisille nuorille mahdollisuuden harrastaa taidetta ja tutustuttaa heidät uramahdollisuuksiin. Leiri nimettiin Camp Mariahiksi "hänen anteliaasta tuestaan ja omistautumisestaan Fresh Airin lapsille", ja hän sai kongressin Horizon Award -palkinnon nuorisoon liittyvästä hyväntekeväisyystyöstään. Carey on jatkanut suoraa osallistumistaan Camp Mariahiin, ja vuonna 2019 Fresh Air Fundin toiminnanjohtaja kertoi, että "...Camp Mariahissa käyneillä lapsilla on korkeammat valmistumisprosentit lukiosta ja yliopistosta.[140] Vuonna 2019 hänet palkittiin Varietyn Power of Women -ohjelmassa työstään The Fresh Air Fundin Camp Mariah -leirillä.[141]

Carey lahjoitti myös rojaltit hiteistään "Hero" ja "One Sweet Day" hyväntekeväisyyteen.[142] Hän on tehnyt yhteistyötä Make-A-Wish säätiön kanssa, ja marraskuussa 2006 hänelle myönnettiin säätiön Wish Idol -tunnustus "poikkeuksellisesta anteliaisuudestaan ja lukuisista toiveiden täyttämisistä."[143]

Vuonna 2020 Koronaviruspandemian aikana Carey osallistui iHeart Living Room Concert for America- ja Rise Up New York! -televisio-ohjelmiin kerätäkseen rahaa COVID-19-tautiin sairastuneille.[144][145] Samana vuonna vastauksena George Floydin murhaan Carey käytti sosiaalista mediaa ja lauloi pätkän vuoden 1990 kappaleestaan "There's Got to Be a Way" ja kannusti fanejaan vaatimaan oikeutta.[146]

Yhteistyöt yritysten kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carey pidättäytyi tekemästä yritysten kanssa yhteistöitä vuoteen 2006 asti, jolloin hän osallistui Intel Centrino -tietokoneiden mainoksiin. Sittemmin Carey on tehnyt lukuisia yhteistöitä muun muassa Pepsin ja Amazonin kanssa.[147][148] Vuonna 2021 Carey teki McDonald'sin kanssa rajoitetun ajan saatavilla olevan jouluteemaisen menun.[149]

Parfyymit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M by Mariah Carey on Mariah Careyn ensimmäinen hajuvesi, joka ilmestyi vuonna 2007 syksyllä. Hajuveden on tuottanut Elizabeth Arden ja sen pohjana on toiminut tahitilaisten valkoisten Tiare -kukkien tuoksu, Gardenia-kukan (keikarinkukan) terälehdet, meripihkan tuoksu ja paahdetun vaahtokarkin tuoksu.[150]

Keväällä 2008 lanseerattiin ystävänpäivän kunniaksi Yhdysvalloissa hajuvedestä Golden Deluxe Edition Macy's -tavarataloon. "M" by Mariah Carey Golden Deluxe Edition -pullo on väriltään kultainen ja hieman hintavampi.

Mariahin toinen hajuvesi on nimeltään Luscious Pink ja se julkaistiin USA:ssa elokuussa 2008. Myös siitä julkaistiin erikoisversio, ja sen nimi on Ultra Pink.

Uusimmat hajuvedet Carey suunnitteli myös Elizabeth Ardenin kanssa. Sarjan nimi on Lollipop Bling ja siihen kuuluu kolme eri hajuvettä, jotka ovat saaneet nimensä Mariahin musiikkikappaleista. Ribbon-tuoksu on sekoitus vadelmaa, hunajamelonia, kurkkua, hortensiaa, sinistä lootusta, jasmiinia, myskiä, valkoista puuta ja sokeria. Mine Again -tuoksussa on punaviinimarjaa, verigreippiä, heliotrooppia, Meksikolaista vadelmasuklaata, hattaraa, magnoliaa, Creamy Musk'ia, tonkapapua ja vaniljaa. Honey-tuoksussa on ananasta, valkoista hunajaa, inkivääriä, sitruunaa, Amazonin liljaa, valkoista freesiaa, myskiä ja Linden-kukkaa.[151]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carey avioitui vuonna 1993 yhdysvaltalaisen musiikkijohtajan Tommy Mottolan kanssa, mutta erosi tästä vuonna 1997.[152] Carey meni uudelleen naimisiin 30. huhtikuuta 2008 näyttelijänä ja rap-artistina tunnetun Nick Cannonin kanssa runsaan kuukauden seurustelun jälkeen.[153] Heille syntyi kaksoset huhtikuussa 2011.[154] Vuonna 2014 raportoitiin, että pariskunta asuu erillään, ja Cannon vahvisti asian.[155] Pariskunta päätyi eroamaan, ja vuonna 2016 Carey kihlautui australialaisen miljardöörin James Packerin kanssa[156], josta hän erosi lokakuussa 2016.[157] Careyn suhde tanssija Bryan Tanakaan alkoi alkuvuonna 2017 ja päättyi loppuvuonna 2023.[158] Huhtikuussa 2018, Carey kertoi kärsivänsä tyypin II kaksisuuntaisesta mielialahäriöstä. Hän kertoi myös aloittaneensa hoidot käymällä terapiassa ja syömällä lääkkeitä. Careyn mielialahäiriö diagnosoitiin vuonna 2001.[159]

Levymyynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi ja tiedot
Mariah Carey
  • Julkaistu: 12. kesäkuuta 1990
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: 1. (11 viikkoa) US, 1. (1 viikko) CAN, #6 UK, #6 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 9 × platinaa, 15.12.1999
  • Singlet: Vision Of Love, Love Takes Time, Someday, I Don't Wanna Cry, There's Got To Be A Way
  • Myynti USA:ssa: 8,93 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 18 miljoonaa kappaletta[100]
Emotions
  • Julkaistu: 17. syyskuuta 1991
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #4 US, #5 CAN, #4 UK, #8 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 5 × platinaa, 30.1.2003
  • Singlet: Emotions, Can't Let Go, Make It Happen, Till The End Of Time
  • Myynti USA:ssa: 3,57 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 14 miljoonaa kappaletta[100]
MTV Unplugged (EP)
  • Julkaistu: 2. kesäkuuta 1992
  • Tyyppi: Live-EP
  • Listasijoitukset USA: #3 US, #3 UK, #11 CAN, #7 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 3 × platinaa, 13.12.1994
  • Singlet: I'll Be There, If It's Over
  • Myynti USA:ssa: 2,73 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 8 miljoonaa kappaletta[100]
Music Box
  • Julkaistu: 31. elokuuta 1993
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #1 (8 viikkoa) US, #1 (6 viikkoa) UK, #1 AUS, #5 CAN
  • Viimeisin RIAA ansainto: Timantti (=10x platinaa), 5.11.1997
  • Singlet: Dreamlover, Hero, Without You, Never Forget You, Anytime You Need A Friend
  • Myynti USA:ssa: 7,11 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 26 miljoonaa kappaletta[161]
Merry Christmas
  • Julkaistu: 1. marraskuuta 1994 & 25. lokakuuta 2005
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #3 US, #21 CAN, #32 UK, #2 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 5 × platinaa, 30.1.2003
  • Singlet: All I Want For Christmas Is You, Miss You Most (At Christmas Time),
    Joy To The World, Jesus Born On This Day, O Holy Night, Santa Claus Is Comin' To Town
  • Myynti USA:ssa: 4,8 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 16,5 miljoonaa kappaletta[100]
Daydream
  • Julkaistu: 3. lokakuuta 1995
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #1 (6 viikkoa) US, #1 (1 viikko) UK, #1 AUS, #3 CAN
  • Viimeisin RIAA ansainto: Timantti (10 × platinaa), 18.12.1998
  • Singlet: Fantasy, One Sweet Day, Open Arms, Always Be My Baby, Forever, Underneath The Stars
  • Myynti USA:ssa: 7,54 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: 25 miljoonaa kappaletta[100]
Butterfly
  • Julkaistu: 16. syyskuuta 1997
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #1 (1 viikko) US, #1 CAN, #1 AUS, #2 UK, #6 ITA
  • Viimeisin RIAA ansainto: 5 × platinaa, 15.12.1999
  • Singlet: Honey, Butterfly, Breakdown, The Roof (Back In Time), My All, Whenever You Call
  • Myynti USA:ssa: 3,70 miljoonaa kappaletta[160]
  • Maailmanlaajuisesti: 11 miljoonaa kappaletta[100]
#1’s
  • Julkaistu: 17. marraskuuta 1998
  • Tyyppi: Kokoelmalevy
  • Listasijoitukset USA: #4 US, #6 CAN, #10 UK, #6 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 5 × platinaa, 24.1.2003
  • Singlet: Sweetheart, When You Believe, I Still Believe,
    Do You Know Where You're Going To (Theme From Mahogany)
  • Myynti USA:ssa: 3,56 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: 17 miljoonaa kappaletta[100]
Rainbow
  • Julkaistu: 2. marraskuuta 1999
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #2 US, #2 CAN, #8 UK, #4 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: 3 × platinaa, 3.12.1999
  • Singlet: Heartbreaker, Thank God I Found You, Against All Odds (Take A Look At Me Now),
    Can't Take That Away (Mariah's Theme), Crybaby
  • Myynti USA:ssa: 2,92 miljoonaa kappaletta[100]
  • Maailmanlaajuisesti: 10 miljoonaa kappaletta[100]
Glitter
  • Julkaistu: 11. syyskuuta 2001
  • Tyyppi: Soundtrack-albumi
  • Listasijoitukset USA: #7 US, #4 CAN, #10 UK, #13 AUS, #5 ITA
  • Viimeisin RIAA ansainto: Platinaa, 16.12.2001
  • Singlet: Loverboy, Never Too Far, Don't Stop (Funkin' 4 Jamaica), Reflections (Care Enough),
    Lead The Way, Last Night A DJ Saved My Life
  • Myynti USA:ssa: 0,63 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: 3,5 miljoonaa kappaletta
Greatest Hits
  • Julkaistu: 4. joulukuuta 2001
  • Tyyppi: Kokoelmalevy
  • Listasijoitukset USA: #52 US, #46 (2001) #7 (2005) UK, #60 AUS
  • Viimeisin RIAA ansainto: Platinaa, 31.1.2003
  • Singlet: Endless Love, Never Too Far/Hero Medley (Japanese version only)
  • Myynti USA:ssa: 0,94 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: 1,88 miljoonaa kappaletta[c]
Charmbracelet
  • Julkaistu: 3. joulukuuta 2002
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #3 US, #14 CAN, #52 UK, #42 AUS, #21 ITA
  • Viimeisin RIAA ansainto: Platinaa, 9.1.2003
  • Singlet: Through The Rain, The One, Boy (I Need You), Bringin' On The Heartbreak
  • Myynti USA:ssa: 1,14 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: 3,1 miljoonaa kappaletta[163]
The Remixes
  • Julkaistu: 14. lokakuuta 2003
  • Tyyppi: Remix-albumi
  • Listasijoitukset USA: #26 US, #35 UK
  • Viimeisin RIAA ansainto: Ei luokiteltu
  • Singlet: I Know What You Want
  • Myynti USA:ssa: 0,25 miljoonaa kappaletta
  • Maailmanlaajuisesti: ~1 miljoonaa kappaletta[100]
The Emancipation of Mimi
  • Julkaistu: 12. huhtikuuta 2005 & 15. marraskuuta 2005 (Ultra Platinum Edition)
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #1 (2 viikkoa) US, #2 CAN, #7 UK, #6 AUS, #15 ITA
  • Viimeisin RIAA ansainto: 6 × platinaa, 23.02.2006
  • Singlet: It's Like That, We Belong Together, Shake It Off, Get Your Number, Don't Forget About Us,
    Fly Like A Bird, Say Somethin'
  • Myynti USA:ssa: 5,80 miljoonaa kappaletta[164]
  • Maailmanlaajuisesti: 10,5 miljoonaa kappaletta[165]
E=MC²
  • Julkaisu: 15. huhtikuuta 2008 virallisesti Amerikassa ja Suomessa 16. huhtikuuta
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset: USA: #1
  • Singlet: Touch My Body, Bye Bye, I'll Be Lovin' U Long Time, I Stay in Love
  • Myynti maailmanlaajuisesti: 2,5 miljoonaa kappaletta
The Ballads
  • Julkaisu: 17. lokakuuta 2008[166]
  • Tyyppi: Kokoelmalevy
  • Listasijoitukset: USA #10 [167]
  • Singlet: -
  • Myynti maailmanlaajuisesti: 0,8 miljoonaa kappaletta
Memoirs of an Imperfect Angel
  • Julkaisu: 25. elokuuta 2009[168]
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset: USA: #3
  • Singlet: Obsessed, H.A.T.E.U., 100 Percent, I Want To Know What Love Is (Foreigner-cover), Candy Bling, The Impossible
  • Myynti maailmanlaajuisestti: 1,0 miljoonaa kappaletta
Merry Christmas II You
  • Julkaistu: 2. marraskuuta 2010
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset USA: #4 CAN, #14 UK, #101
  • Viimeisin RIAA ansainto: kultaa, 11.1.2011[169]
  • Singlet: Oh Santa!, All I Want for Christmas Is You (Extra Festive),
    Auld Lang Syne (The New Year's Anthem)
  • Myynti USA:ssa: 432 000 kappaletta
  • Myynti maailmanlaajuisesti: -
Me. I Am Mariah... The Elusive Chanteuse
  • Julkaistu: 23. toukokuuta 2014
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset: USA #3
  • Singlet: #Beautiful, The Art of Letting Go, You're Mine (Eternal), You Don't Know What to Do
  • Myynti USA:ssa: 122 000 kappaletta[170]
#1 to Infinity
  • Julkaistu: 15. toukokuuta 2015
  • Tyyppi: Kokoelmalevy
  • Listasijoitukset: USA #29
  • Singlet: Infinity
Caution
  • Julkaistu: 16. marraskuuta 2018
  • Tyyppi: Studioalbumi
  • Listasijoitukset: USA #5
  • Singlet: With you, A No No

Yhdysvaltojen The Billboard Hot 100 -singlelistan kärjessä olleet kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vision Of Love (1990)
  • Love Takes Time (1990)
  • Someday (1991)
  • I Don't Wanna Cry (1991)
  • Emotions (1991)
  • I'll Be There (feat. Trey Lorenz, 1992)
  • Dreamlover (1993)
  • Hero (1993–1994)
  • Fantasy (1995)
  • One Sweet Day (Mariah Carey & Boys II Men, 1995–1996)
  • Always Be My Baby (1996)
  • Honey (1997)
  • My All (1998)
  • Heartbreaker (feat. Jay-Z, 1999)
  • Thank God I Found You (feat. Joe & 98 Degrees, 2000)
  • We Belong Together (2005)
  • Don't Forget About Us (2006)
  • Touch My Body (2008)
  • All I Want For Christmas Is You (julkaistu 1994, kärkisija saavutettu vuonna 2019)[95]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Vaikka jotkin lähteet ilmoittavatkin Careyn syntymävuodeksi 1970,[11][13] Careyn kotikunnan sanomalehdestä löytyvän syntymäilmoituksen mukaan syntymävuosi on 1969.[14] Vuoden 1969 kannalla on myös usea muu lähde.[8][9]
  2. ↑ Kappaleessa 'Maria'-nimi äännetään samalla tavalla kuin 'Mariah'-nimi englannin kielessä: /məˈraɪə/.
  3. ↑ RIAA laskee yli sataminuuttiset albumit kahteen kertaan.[162]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Riihinen, Eleonoora: Vaikka Mariah Carey oli ollut albumilistan ykkösenä jo viikkoja, hän ei tiennyt suosiostaan: Puoliso hallitsi laulajatähden elämää vuosia häikäilemättömästi Helsingin Sanomat. 18.12.2020. Viitattu 12.9.2023.
  2. ↑ How to Sing Like Mariah Carey voicesinc.org. Viitattu 13.9.2023.
  3. ↑ 12 Essential Mariah Carey Cuts That Prove She's Queen Of The Remix MTV News. 27.2.2019. Viitattu 13.9.2023.
  4. ↑ Joannou, Cliff: How Mariah Carey’s ‘Dreamlover’ Changed Dance Remixes Rolling Stone. 27.7.2023. Viitattu 13.9.2023.
  5. ↑ Ariana Grande, Freddie Mercury, Mariah Carey: List of Singers With the Largest Octave Range in History musictimes.com. 7.6.2021. Viitattu 12.9.2023.
  6. ↑ a b Medford, Grace: A love letter to Mariah Carey, the most impactful person in pop gal-dem.com. 9.10.2020. Viitattu 12.9.2023.
  7. ↑ Sullivan, Coleen: Mariah Carey gets hand and footprints cemented in Hollywood history ABC News. 2.11.2017. Viitattu 13.9.2023.
  8. ↑ a b c d e f g Mariah Carey billboard.com. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
  9. ↑ a b Mariah Carey britannica.com. Viitattu 12.9.2023.
  10. ↑ Top Selling Christmas Songs of All Time medium.com. 14.12.2019. Viitattu 12.9.2023.
  11. ↑ a b Mariah Carey’s Influential Albums and Film Career masterclass.com. 14.4.2022. Viitattu 12.9.2023.
  12. ↑ LI Music Hall of Fame recognizes local talent newsday.com. 14.10.2013. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Jutila, Inka: Mariah Carey 50 vuotta! Diivojen diiva raivasi tiensä tarjoilijasta maailman menestyneimmäksi naisartistiksi – sitten ura pysähtyi ja kulissit murenivat Ilta Sanomat. 27.3.2020. Viitattu 12.9.2023.
  14. ↑ The Long-Islander. (Huntington [N.Y.]) 1839-current, April 10, 1969, Image 15. The Long-Islander, 10.4.1969, nro 1969/04/10, s. 15. ISSN 0886-8328 Artikkelin verkkoversio. (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Mariah Carey talks about her struggle with being Irish and black IrishCentral.com. 28.10.2009. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Mariah Carey - Biography - Movies & TV - NYTimes.com web.archive.org. 17.10.2013. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 17.9.2021.
  17. ↑ Mariah Carey Opens Up About Her Traumatic Childhood & More Revelations From Her Oprah Winfrey Tell-All | Entertainment Tonight www.etonline.com. Viitattu 17.9.2021. (englanti)
  18. ↑ Mariah Carey on 'Betrayal and Beauty' of Relationship with Her Mom: It's a 'Complicated Journey' PEOPLE.com. Viitattu 17.9.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Condé Nast: 5 Things You Didn’t Know About Mariah Carey Vogue. 23.1.2016. Viitattu 17.9.2021. (englanti)
  20. ↑ Mariah Carey opens up about 'tough' childhood | Buzz Buzz | Caribbean and Jamaican News, Culture, Entertainment and Trends. 6.8.2019. Viitattu 17.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ a b Chris Nickson: Mariah Carey revisited. New York: St. Martin's Griffin., 1998.
  22. ↑ Pain, Louis: Mariah Carey, America the Beautiful Youtube. 15.4.2011. Viitattu 2.1.2024.
  23. ↑ a b Cane, Clay: Mariah Celebrates Twenty Years BET. 11.6.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Runtagh, Jordan: A Complete Guide to All of Mariah Carey's Number One Hits Peoplemag. 11.4.2018. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  25. ↑ マライア・キャリー | ディスコグラフィ | Sony Music Sony Music Entertainment Japan. Viitattu 2.1.2024. (japaniksi)
  26. ↑ Goodman, Fred: POP MUSIC; The Marketing Muscle Behind Mariah Carey The New York Times. 14.4.1991. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  27. ↑ Williams, Chris: Mariah Carey’s Music Box LP (1993) revisited with co-writer Walter Afanasieff | Return To The Classics cashcomet.co.uk. 10.7.2011. Viitattu 2.1.2024.
  28. ↑ Mariah Carey - Offizielle Deutsche Charts www.offiziellecharts.de. Viitattu 2.1.2024.
  29. ↑ Mariah Carey - Without You Swedish Charts. Viitattu 2.1.2024.
  30. ↑ a b Mariah Carey Official Charts web.archive.org. 19.3.2015. Arkistoitu 19.3.2015. Viitattu 3.12.2023.
  31. ↑ Frere-Jones, Sasha: On Top The New Yorker. 26.3.2006. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  32. ↑ Sweeting, Adam: Let the yule duel begin The Telegraph. 15.12.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  33. ↑ The Greatest Rock and Roll Christmas Songs: Mariah Carey, All I Want For Christmas Is You | Rolling Stone Music | Photos RollingStone. 22.12.2010. Viitattu 2.1.2024.
  34. ↑ Trust, Gary: Mariah Carey’s ‘Christmas’ Back Atop Hot 100, As Dean Martin, Wham! & Chuck Berry Hit Top 10 Billboard. 28.12.2020. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  35. ↑ Sanneh, Kelefa: The Summer Buzz: Cicadas and Mariah Carey The New York Times. 4.8.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  36. ↑ Trust, Gary: 20/20 ‘Vision’: Mariah Marks Milestone Billboard. 2.6.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  37. ↑ a b Gold & Platinum RIAA. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
  38. ↑ ディスコグラフィ | マライア・キャリー | ソニーミュージック オフィシャルサイト Sony Music Entertainment Japan. 30.12.2018. Viitattu 2.1.2024. (japaniksi)
  39. ↑ Gerhart, Ann; Groer, Annie: Yoga teacher makes peace in Cleveland park The Washington Post. 9.9.1996. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  40. ↑ Tianen, Dave: Milwaukee Journal Sentinel archive.ph. 16.9.1997. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Hoskyns, Barney: Butterfly | Album Reviews | Rolling Stone Rolling Stone. 27.8.2013. Viitattu 2.1.2024.
  42. ↑ VH1 display of 'Divas' makes all feel 'Natural' USA Today. 25.7.2012. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Music; All that litters `Glitter'; Carey displays newfound maturity - when you can hear her among the guest stars Boston Herald. 25.7.2012. Viitattu 2.1.2024.
  44. ↑ a b McClure, Steve: Billboard. Billboard, 23.1.1999. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.1.2024). (englanniksi)
  45. ↑ Mariah Carey's Biography Fox News. 12.11.1999. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  46. ↑ Winners of the  WORLD MUSIC AWARDS - may 2000 Société des bains de mer de Monaco. 11.2.2001. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  47. ↑ a b c Billboard Staff: Virgin, Mariah Call It Quits Billboard. 23.1.2002. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  48. ↑ a b Pareles, Jon: Record Label Pays Dearly To Dismiss Mariah Carey The New York Times. 24.1.2002. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  49. ↑ Vineyard, Jennifer: Mariah Carey Hospitalized For 'Extreme Exhaustion' MTV News. 13.10.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  50. ↑ a b Vineyard, Jennifer: Mariah Carey Had 'Breakdown, 'Her Publicist Says' MTV News. 13.10.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  51. ↑ Patterson, Sylvia: Mariah Carey: Come in and smell the perfume The Telegraph. 17.3.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Reynolds, Simon: Carey blames 9/11 for 'Glitter' flop Digital Spy. 26.1.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  53. ↑ Adams, Josh: The fall and rise of Mariah Carey BBC News. 8.2.2006. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  54. ↑ Rader, Dotson: Mariah Carey "I Didn't Feel Worthy Of Happiness" Parade. 24.12.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  55. ↑ Friedman, Roger: Mariah Makes Good in Mob Movie | Fox News Fox News. 14.3.2012. Viitattu 2.1.2024.
  56. ↑ a b Erlewine, Stephen Thomas: Mariah Carey - Charmbracelet AllMusic. 10.9.2003. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Zellweger 'for Bridget sequel' BBC News. 25.5.2003. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  58. ↑ Asilo, Rito P.: Mariah Carey thrills euphoric Manila crowd Philippine Daily Inquirer. 29.11.2003. Viitattu 2.1.2024.
  59. ↑ Sullivan, Caroline: Mariah Carey, The Emancipation of Mimi The Guardian. 1.4.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  60. ↑ Jermaine Dupri Wins R&B Song Grammy; Virgin Urban Music President Dupri Shares Songwriting Honors With Mariah Carey and So So Def/Virgin Artist Johnta Austin. Business Wire. 16.4.2006. Viitattu 2.1.2024.
  61. ↑ Cinquemani, Sal: Review: Mariah Carey, The Emancipation of Mimi Slant Magazine. 5.4.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  62. ↑ Ehrlich, Dimitri: Vibe Google Books. 5.5.2005. Viitattu 2.1.2024.
  63. ↑ Billboard Hot 100 Chart 50th Anniversary web.archive.org. 24.9.2019. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  64. ↑ Trust, Gary: Ask Billboard: Katy Perry, Christina Aguilera, Lady Gaga Billboard. 25.6.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  65. ↑ "2005 Year End Charts – Hot 100 Songs" Billboard. 5.11.2005. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  66. ↑ "The Billboard Hot 100 Singles & Tracks – Decade Year End Charts" web.archive.org. 30.6.2011. Viitattu 2.1.2024.
  67. ↑ Ryan, Amy: Mariah Carey has the year's top-selling CD | EW.com web.archive.org. 29.12.2005. Viitattu 2.1.2024.
  68. ↑ "Top 50 Global Best Selling Albums for 2005" Bundesverband Musikindustrie.. 11.4.2011. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  69. ↑ Coldplay top 2005's global charts BBC News. 31.3.2006. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  70. ↑ Thompson, Ben: Pop CDs of the week: Mariah Carey, Pete Molinari and more... The Telegraph. 19.4.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  71. ↑ Popkin, Helen: Mariah Carey takes on Madonna with new tour TODAY.com. 7.8.2006. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  72. ↑ Rafer, Guzman: Mimi hits the Garden, just like that Newsday. 25.7.2012. Viitattu 2.1.2024.
  73. ↑ Macpherson, Alex: Mariah Carey, E=MC2 The Guardian. 10.4.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  74. ↑ Cromelin, Richard: It all seems relative Los Angeles Times. 12.4.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  75. ↑ Guthrie, Marisa: Mariah Carey surpasses Elvis in No. 1s TODAY.com. 3.10.2012. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  76. ↑ Mariah breaks Elvis chart record BBC News. 3.4.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  77. ↑ Hasty, Katie: Mariah Debuts At No. 1 After Monster First Week Billboard. 23.4.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  78. ↑ 'Mariah Carey is definitely pregnant' DNA India. 28.12.2008. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  79. ↑ Derschowitz, Jessica: Mariah Carey: I'm Pregnant - CBS News www.cbsnews.com. 28.10.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  80. ↑ Pareles, Jon: Music for Many Firsts at Inauguration Events The New York Times. 21.1.2009. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  81. ↑ Dubozinskis, Alex: Michael Jackson family says concert plans too much for him Reuters. 6.7.2009. Viitattu 2.1.2024.
  82. ↑ O'Niel, Tom: Dark horse nominees: Will the Oscars nominate 'Avatar'? Los Angeles Times. 19.10.2009. Viitattu 2.1.2024.
  83. ↑ Calhoun, Dave: Precious: Based on the Novel 'Push' by Sapphire Time Out Worldwide. 26.1.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  84. ↑ Erlewine, Stephen Thomas: Mariah Carey - Memoirs of an Imperfect Angel AllMusic. 29.9.2009. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  85. ↑ New CDs The New York Times. 27.9.2009. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  86. ↑ Caulfield, Keith: Barbra Streisand Surprises With Ninth No. 1 On Billboard 200 Billboard. 7.10.2009. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  87. ↑ a b Ben-Yehuda, Ayala: Hannah Montana, Mariah Carey Hit The Billboard Hot 100 Billboard. 16.7.2009. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  88. ↑ Mariah Carey Does It Big in Brazil Rap-Up. 28.8.2010. Viitattu 2.1.2024.
  89. ↑ Mapes, Jillian: Mariah Carey Releasing Second Christmas Album Billboard. 21.9.2010. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  90. ↑ Hampp, Andrew: Mariah Carey Announces 14th Album, ‘Me. I Am Mariah…The Elusive Chanteuse’ Billboard. 1.5.2014. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  91. ↑ Mariah Carey feat. Miguel - '#Beautiful' Rap-Up. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  92. ↑ Healy, Patrick: Mariah Carey’s Manager Blames Producers for New Year’s Eve Nightmare The New York Times. 1.1.2017. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  93. ↑ Galuppo, Mia: Mariah Carey Joins ‘The Lego Batman Movie’ The Hollywood Reporter. 9.11.2015. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  94. ↑ Hussein, Wandera: Mariah Carey’s Caution lands inside top 5 on Billboard 200 chart The Fader. 26.11.2018. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
  95. ↑ a b Wish Come True: Mariah Carey's 'All I Want for Christmas Is You' Hits No. 1 on Hot 100 After 25-Year Wait Billboard. Viitattu 17.12.2019. (englanniksi)
  96. ↑ Macpherson, Alex: The Meaning of Mariah Carey review – fascinating memoir by a misunderstood star The Guardian. 29.9.2020. Viitattu 2.1.2024. (englanti)
  97. ↑ a b Billboard Hot 100: Most No. 1s By Artist (All-Time) Billboard. 2008. Nielsen Business Media, Inc. Arkistoitu 21.12.2008. Viitattu 27.12.2008. (englanniksi)
  98. ↑ Pietroluongo, Silvio: Mariah, Madonna eclipse Elvis in Billboard charts Reuters.com. 2.4.2008. New York: Thomson Reuters. Arkistoitu 14.10.2008. Viitattu 27.12.2008. (englanniksi)
  99. ↑ a b c d Mariah Carey Career Achievement Awards MariahCarey.com. Arkistoitu 23.6.2014. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  100. ↑ a b c d e f g h i j k Mariah Carey Discografie - Album #1's Berlini: mariah-carey-fan.com. Arkistoitu 12.12.2007. Viitattu 4.11.2007. (saksaksi)
  101. ↑ a b c Pennanen, Timo: Pitkä lama Listablogi. 7.4.2016. Viitattu 3.12.2023. (suomeksi)
  102. ↑ a b Listat - Mariah Carey Musiikkituottajat. Viitattu 3.12.2023.
  103. ↑ Kinnunen, Aleksi: Arvio | Mariah Careyn uran lama-aika heijastui Helsingin konsertissa – puolityhjälle areenalle tarjottiin siirappista nostalgiaa Helsingin Sanomat. 5.4.2016. Viitattu 3.12.2023.
  104. ↑ マライア・キャリーのアルバム売上TOP19作品 ORICON NEWS. Viitattu 3.12.2023. (japaniksi)
  105. ↑ Mariah Carey Australia Charts Australian Charts. Viitattu 3.12.2023.
  106. ↑ Brown, G.: Careyed away: The singer with the fantastic vocal range belts out songs with technical precision and too little feeling The Sun Sentinel. 29.8.2003. pqasb.pqarchiver.com. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  107. ↑ 100 Greatest Singers: Mariah Carey Rolling Stone. 27.10.2011. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 3.8.2016.
  108. ↑ Rosen, Jody: Bigger Than Elvis. Slate, 29.4.2008. ISSN 1091-2339 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  109. ↑ On Top The New Yorker. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  110. ↑ Limelight Spotlight Q&A: Ariana Grande neonlimelight.com. 13.1.2012. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  111. ↑ Leigh Nordstrom, Leigh Nordstrom: The Duality of Ava Max WWD. 18.9.2020. Viitattu 13.7.2021. (englanti)
  112. ↑ Britney Spears Music Influences MTV Music. Arkistoitu 16.6.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  113. ↑ Augustin, Camille: 40 Compliments That Celebrities Have Given To Mariah Carey 27.5.2014. Vibe. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  114. ↑ Michaels, Sean: Katy Perry wants to go folk acoustic – in style of Joni Mitchell. The Guardian, 1.10.2013. ISSN 0261-3077 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  115. ↑ Kehlani’s Favorite R&B Singers List Includes Brandy And Mariah Carey UPROXX. 11.11.2020. Viitattu 13.7.2021. (englanti)
  116. ↑ Lady GaGa Shows Mariah Carey Love In New Interview thatgrapejuice.net. 20.7.2011. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  117. ↑ Dominguez, Pier: Christina Aguilera: A Star is Made : the Unauthorized Biography, s. 25. Amber Communications Group,.
  118. ↑ Jessica Simpson Music Influences MTV Music. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  119. ↑ Tecson, Brandee J.: Rihanna Brings On Acting Career With New 'Bring It On' Flick News. 3.11.2005. MTV Music. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  120. ↑ Rihanna on Her Love of Mariah, Whitney, Celine and Shania News. 25.11.2009. The Rolling Stone. Arkistoitu 22.8.2016. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  121. ↑ Mariah Carey Overwhelms Kelly Clarkson American Idol News. 29.7.2003. Contact Music. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  122. ↑ ”Flashback: 22-Year-Old Celine Dion Admires Madonna, Mariah and Whitney”. fi-FI
  123. ↑ Gallo, Phil: Mariah Carey & Leona Lewis variety.com. 30.7.2008. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  124. ↑ Jessie J Talks Debut Album, Expectation, Inspiration, More - Singersroom.com singersroom.com. 19.3.2011. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  125. ↑ Kelly Rowland Speaks Highly Of Mariah Carey popdirt.com. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  126. ↑ Blige Thanks 'Beautiful' Carey contactmusic.com. 29.12.2005. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  127. ↑ Condé Nast: Normani: "Why Does Pop Music Have to Be So White?" Teen Vogue. Viitattu 13.7.2021. (englanti)
  128. ↑ Schonberg, Steve: 'I'm not that 17-year-old girl anymore': Jordin Sparks on growing up today.com. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  129. ↑ Mariah Carey’s “Vision of Love,” at 25, is the most influential vocal performance of all-time. – EST. 1997 est1997.com. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  130. ↑ On Top The New Yorker. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  131. ↑ Brandy Music Influences MTV Music. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  132. ↑ Almo, Nerisa: Charice Pempengco meets music idol Mariah Carey pep.ph. 21.10.2008. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  133. ↑ Nicki Minaj: Mariah Carey’s Been One of My Favorite Artists! Just Jared. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  134. ↑ Tori Kelly on Twitter twitter.com. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  135. ↑ Jessica Mauboy's "Mariah Carey" Moment webcitation.org. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
  136. ↑ Sam Smith: 5 Fact Facts About The 2015 Grammy Winner ibtimes.com. 9.2.2015. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  137. ↑ Justin Bieber Loves Mariah Carey bieber.trendolizer.com. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  138. ↑ Wonder, Stevie: The 2008 TIME 100 - TIME. Time, 12.5.2008. ISSN 0040-781X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.8.2016. (englanniksi)
  139. ↑ Hopkins, Eugene: Sun Journal news.google.com. 4.12.1994. Viitattu 4.12.2023.
  140. ↑ Ramin Setoodeh: Mariah Carey Reflects on Camp Mariah’s ‘Direct Impact on Kids Who Don’t Have Other Options’ Variety. 8.10.2019. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  141. ↑ Ellen Olivier: Jennifer Aniston, Awkwafina, Mariah Carey among Variety's Power of Women honorees Los Angeles Times. 12.10.2019. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  142. ↑ Mariah Carey ‘Embarrassed’ Over Gadhafi-Linked Concert Billboard. 3.3.2011. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  143. ↑ Carey Packs Times Square With Early Morning Show Contactmusic.com. 12.4.2005. Viitattu 4.12.2023.
  144. ↑ Aswad, Jem: Elton John’s ‘Living Room Concert for America’ Raises $8 Million for Coronavirus Relief Variety. 1.4.2020. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  145. ↑ Seemayer, Zach: Tina Fey Brought to Tears Over Success of 'Rise Up New York' Telethon Entertainment Tonight. 11.5.2020. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  146. ↑ Peters, Mitchell: Mariah Carey Sings ‘There’s Got to Be a Way’ in Response to George Floyd’s Death: Watch Billboard. 30.5.2020. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  147. ↑ Serpe, Gina: Mariah Rings Up Pepsi E! Online. 19.4.2006. Viitattu 4.12.2023.
  148. ↑ Amazon.com: Mariah Carey Gift Guide: Stores www.amazon.com. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  149. ↑ Bowenbank, Starr: Mariah Carey Teams Up With McDonald’s For a Menu of Free Goodies Leading Up to Christmas Billboard. 10.11.2021. Viitattu 4.12.2023. (englanti)
  150. ↑ Suddath, Claire: The Mariah Carey Business Model Bloomberg.com. 23.4.2015. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
  151. ↑ Basenotes Fragrance Awards 2008 — Basenotes.net web.archive.org. 28.1.2021. Arkistoitu 28.1.2021. Viitattu 4.12.2023.
  152. ↑ I was the reason Mariah succeeded, claims her music executive first husband who split from singer amid claims he abused her TV Showbiz. 6.1.2013. Daily Mail. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
  153. ↑ Poptähti Mariah Carey meni naimisiin Helsingin Sanomat. 2.5.2008. Arkistoitu 5.6.2008. Viitattu 2.5.2008.
  154. ↑ Mariah Carey, Nick Cannon debut twins on ‘20/20’ Los Angeles Times. 22.10.2011. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  155. ↑ Saad, Nardine: Mariah Carey, Nick Cannon reportedly splitting up, living apart Los Angeles Times. 21.8.2014. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  156. ↑ Jordan, Julie: How Mariah Carey's 'Princess Fairy Tale Is Coming True' with Her Billionaire Fiancé James Packer People. 27.1.2016. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
  157. ↑ Martela, Olli: Mariah Carey erosi jälleen - miljonäärimies kyllästyi laulajan diivailuun Iltalehti. 27.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
  158. ↑ Simoinen, Karoliina: Mariah Carey ja Bryan Tanaka: Ero! www.iltalehti.fi. 27.12.2023. Viitattu 27.12.2023.
  159. ↑ Kantola, Iida: Mariah Carey salasi mielenterveysongelmansa vuosia – avautuu viimein diagnoosistaan: ”Kiistin asian ja eristäydyin” Ilta-Sanomat. 11.4.2018. Viitattu 4.12.2023.
  160. ↑ a b c d e f Soundscan report (Levymyynti 31.12.2006 saakka) MariahJournal.com. Arkistoitu 14.12.2007. Viitattu 4.11.2007. (englanniksi)
  161. ↑ Bio MariahCarey.com. Arkistoitu 23.9.2007. Viitattu 3.9.2007. (englanniksi)
  162. ↑ Certification Criteria RIAA. Arkistoitu 16.5.2007. Viitattu 3.9.2007. (englanniksi)
  163. ↑ "Mariah Carey - Charmbracelet" Universal Music France. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 3.9.2007. (englanniksi)
  164. ↑ Crosley, Hillary: "Billboard Bits: Mariah Carey, Chris Brown, Mobile" News. 9.5.2007. Billboard. Arkistoitu 12.3.2008. Viitattu 3.9.2007. (englanniksi)
  165. ↑ Putnam, Richelle: "Mariah Carey receives six prestigious BMI awards" 31.8.2006. Island Records. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 3.9.2007. (englanniksi)
  166. ↑ Mariah Carey - The Ballads Internet Bookshop Italia. Arkistoitu 17.12.2008. Viitattu 28.12.2008. (italiaksi)
  167. ↑ Billboard.com: Artist Chart History - Mariah Carey billboard.com. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 22.6.2009. (englanniksi)
  168. ↑ Mariah Carey puts finishing touches on her new album, memoirs of an imperfect angel 16.6.2009. Universal Music Group. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  169. ↑ Mariah Carey’s ‘Merry Christmas II You’ Is Certified Gold News. 16.1.2011. That Grape Juice. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  170. ↑ Raeburn, Jameel: When Idols Turn Rivals: Drake & Kanye West, Ariana Grande & Mariah Carey and More Billboard. 28.4.2015. Viitattu 29.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mariah_Carey&oldid=22710027”