Marcel Pagnol

Marcel Pagnol (28. helmikuuta 1895 Aubagne – 18. huhtikuuta 1974 Pariisi)^[1] oli ranskalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja elokuvaohjaaja, jonka tyylilajina oli useimmiten lämmin komedia. Hänet valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 1946 ensimmäisenä elokuvantekijänä.^[2]

Pagnol syntyi Etelä-Ranskan Aubagnessa Marseillen lähellä ja opiskeli englanninopettajaksi, jona hän toimi viitisen vuotta kotiseudullaan ja vuosina 1922–1927 Pariisissa. Hänet vapautettiin terveyssyistä sotilaspalveluksesta tykistössä 1915, ensimmäisen maailmansodan alkuhetkillä.

Pagnol kirjoitti Pariisissa väljästi omaelämäkerrallisen näytelmän Topaze sekä suuren suosion saaneen "Marseille-trilogian" Marius, Fanny ja César, jota esitettiin 1930-luvulla Suomenkin teattereissa^[2] ja josta on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Vuonna 1926 Pagnol näki Lontoossa yhden ensimmäisistä äänielokuvista ja päätti suuntautua elokuva-alalle. Hän otti yhteyttä Paramount Pictures -elokuvayhtiöön, minkä tuloksena Alexander Korda ohjasi filmiversion Pagnolin näytelmästä Marius vuonna 1931. Se oli yksi suosituimpia varhaisia ranskankielisiä äänielokuvia, ja pian Pagnol perusti Marseillen lähelle oman elokuvastudion, josta tuli suuri menestys. Sekä näytelmissään että elokuvissaan Pagnol käytti aikansa tunnetuimpia ranskalaisnäyttelijöitä kuten Fernandel, Raimu ja Blavette.^[2]

1950-luvulla Pagnol kirjoitti lapsuusmuistoihinsa pohjautuvat nostalgiset romaanit La Gloire de mon père (suom. Isäni kunnian päivä), Le Château de ma mère ja Le Temps des secrets. Kahdesta ensimmäisestä Yves Robert teki 1990-luvun alussa elokuvat Isäni kunnian päivä ja Äitini linna. 1960-luvulla Pagnol julkaisi niin ikään Provenceen sijoittuvan romaanin L’Eau des collines, joka koostui kahdesta osasta: ”Jean de Florette” ja ”Manon des sources”. Näistä jälkimmäinen perustui Pagnolin jo 1952 käsikirjoittamaan ja ohjaamaan samannimiseen elokuvaan. Vuonna 1986 Claude Berri ohjasi romaanin pohjalta elokuvat Jean de Florette (suomeksi myös nimellä Katkeruuden lähde) ja Rakkauden lähde, joiden pääosia esittivät Yves Montand, Gérard Depardieu, Emmanuelle Béart ja Daniel Auteuil.

Vuonna 2006 Thierry Chabert ohjasi Pagnolin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin perustuvan kaksiosaisen tv-draaman Marcel Pagnolin nuoruusvuodet (Le Temps des secrets, le temps des amours).^[3]

• Topaze (1930, näytelmä)
• Marius (1930, näytelmä)
• Fanny (1932, näytelmä)
• César (1936, näytelmä)
• La Gloire de mon père ( 1957, omaelämäkerta, suom. Isäni kunnian päivä, 1964)
• Le Château de ma mère (1957, omaelämäkerta)
• Le Temps des secrets (1959, omaelämäkerta)
• L'Eau des collines (sis. Jean de Florette, Manon des sources) (1962)
• Le Temps des amours (1977, omaelämäkerta)
• Le Secret du masque de fer (1965, essee)

• Jofroi (1933)
• Angèle (1934
• Merlusse (1935)
• Cigalon (1935)
• Topaze (1930)
• César (1936)
• Regain (1937)
• Le Schpountz (1938)
• La Femme du boulanger (Leipurin vaimo, 1938)
• La Fille du puisatier (Kaivontekijän tytär, 1940)
• La Prière aux étoiles (1941, keskeneräinen)
• Naïs (1945)
• La Belle meunière (1948, värillinen)
• Topaze (1950, pääosassa Fernandel)
• Manon des sources (1952)
• Les Lettres de mon moulin (1954)

• Castans, Raymond: Marcel Pagnol m'a raconté, Editions de Provence, Editions de Table Ronde 1975.
• Timonen, Lauri: ”Marcel Pagnol – leipää, rakkautta ja unelmia”. Filmihullu 2/2017.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marcel Pagnol.

Marcel Pagnol Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

• Official Marcel Pagnol's website (ranskaksi) (englanniksi)