Molodin taistelu

Molodin taistelu
Osa Venäjän–Krimin sotaa 1552–1576
Taistelun muistomerkki.
Päivämäärä: 26. heinäkuuta – 3. elokuuta 1572 Paikka: Molodin kylä 50 km Moskovasta etelään. Lopputulos: Venäjän voitto
Osapuolet
Krimin kaanikunta	Moskovan Venäjä
Vahvuudet
40 000 [1]	25 000 – 30 000 [1]

Molodin taistelu (ven. Молодинская битва) käytiin Krimin kaanikunnan ja Moskovan Venäjän armeijoiden välillä vuonna 1572. Se päättyi kahdeksan päivän jälkeen Venäjän ratkaisevaan voittoon ja merkitsi käännettä Venäjän–Krimin sodassa.

Vuonna 1552 alkanut sota käynnistyi, kun tsaari Iivana IV Julma valtasi Kazanin kaanikunnan, jonka laillisena perijänä Krimin kaani Devlet I Giray piti itseään. Venäjä valtasi myös kaanin tavoitteleman Astrahanin 1554–1556. Krimin kaanikunnan vasalli-isäntä ja liittolainen Osmanien valtakunta osallistui sotaan 1568, mutta turkkilaisten ja tataarien yhteinen sotaretki Astrahaniin 1569 epäonnistui karvaasti. Venäjä ja Osmanien valtakunta solmivat rauhan 1570, jonka jälkeen kaani Devlet jatkoi sotatoimia Venäjää vastaan itsenäisesti. Kaani keräsi armeijan, jonka avulla hän valtasi ja poltti Moskovan 1571 ajaen tsaari Iivanan pakoon kaupungista. Pelastaakseen tilanteen tsaari lupasi kaanille poistuvansa Astrahanista, mutta seuraavana vuonna kaanille valkeni, ettei Iivana aio pitää lupaustaan. Hän keräsi uuden sotajoukon, joka lähti marssille kohti Moskovaa. Tsaari ja hänen kenraalinsa olivat kuitenkin ennakoineet tataarien saapuvan uudelleen ja valmistelleet huolellisesti vastatoimia.^[2][1]

Armeijat kohtasivat toisensa heinäkuun 1572 lopulla lähellä Molodin kylää noin 50 kilometriä Moskovasta etelään. Taistelussa tuli kuuluisaksi venäläisten käyttämä siirreltävä suoja, guljai-gorod, jonka avulla joukot saattoivat liikkua suhteellisen turvallisesti kevyiden aseiden tulituksessa. Osapuolten kärsimistä tappioista ei ole jäänyt historiaan luotettavia selontekoja, mutta Venäjän voittoon päättyneellä taistelulla oli merkittävä vaikutus osapuolten väliseen voimatasapainoon. Sen vuoksi voidaan olettaa, että tataarien armeija kärsi enemmän tappioina.^[1]

Seurauksena Krimin kaani joutui luopumaan sekä sodan jatkamiseen liittyvistä suunnitelmistaan että aikeistaan vallata Kazanin ja Astrahanin kaanikunnat Venäjältä. Tappio merkitsi Krimin kaanikunnan poliittisen ja sotilaallisen vaikutusvallan heikkenemistä, joka puolestaan antoi tilaa Moskovan Venäjän nousulle.^[1] Vasta vuosina 1588–1607 hallinneen kaanin Gazi II Girayn aikana Krimin kaanikunta oli jälleen riittävän vahva voidakseen haastaa Venäjän uudelleen.^[3]

• Davies, Brian L.: Warfare, State and Society on the Black Sea Steppe, 1500–1700. Taylor & Francis/Routledge, 2007. ISBN 0-203-96176-5
• Dowling, Timothy C.: Russia at war : from the Mongol conquest to Afghanistan, Chechnya, and beyond. ABC-CLIO, 2015. ISBN 978-1-59884-948-6