Mōri-klaani

Mōri-klaani (jap. 毛利氏, Mōri-shi) oli japanilainen suku, joka hallitsi Honshu-saaren länsiosia 1500-luvun alusta 1800-luvun puoliväliin saakka. Tokugawa Ieyasun perustettua Tokugawa-shōgunaatin vuonna 1603 Mōri-klaanin päämiehestä tuli Chōshūn hanin daimio. Chōshū käsitti suurimman osan Länsi-Honshun alueesta. Vaikka Mōri-suku olikin Tokugawa-suvun vasalli, pysyivät nämä kaksi sukua vihamiehinä.^[1]

Mōri-klaani nousi merkittäväksi 1500-luvun alussa, kun eräät Ōuchi-suvun vasallit kapinoivat Ōuchin itsevaltaista hallintoa vastaan. Mōri Motonarin johdolla klaani pystyi hyötymään kapinasta, vaikka ei suoraan osallistunutkaan siihen. Vuonna 1557 Mōri Motonarista tuli Länsi-Honshun uusi hallitsija.^[1]

Motonarin pojanpojasta Mōri Terumotosta tuli 1500-luvun loppupuolella Oda Nobunagan huomattava vastustaja, kun Nobunaga pyrki alistamaan koko Japanin valtansa alle. Odan tehtyä itsemurhan vuonna 1582 Terumoto teki rauhan Odan seuraajan Toyotomi Hideyoshin kanssa. Pian Mōri Terumotosta tuli Hideyoshin luottokenraali. Vuonna 1598 kuolemansairas Hideyoshi nimitti viiden vanhimman neuvoston, jonka oli määrä toimia sijaishallitsijana, kunnes Hideyoshin alaikäinen poika Toyotomi Hideyori olisi kyllin vanha noustakseen valtaan. Mōri Terumoto oli yksi valituista sijaishallitsijoista, samoin Tokugawa Ieyasu. Hideyoshin kuoltua neuvoston jäsenten välillä alkoi valtataistelu, ja Terumoto liittyi Ieyasun vastustajiin. Tokugawa Ieyasu voitti lopulta kamppailun vallasta, mutta Mōri-klaani sai kuitenkin pitää lähes puolet Chōshūn alueesta, sillä Mōri Terumoto ei ollut Tokugawa Ieyasun pahimpia vastustajia.^[1]

Ieyasun suopeudesta huolimatta Mōri-klaani opetti joukkojaan inhoamaan Tokugawa-sukua ja kunnioittamaan sen sijaan keisaria, jonka vallan Tokugawat olivat kaapanneet itselleen. Niinpä Chōshūn soturit olivat keskeisessä roolissa, kun Tokugawa-shōgunaatti kaadettiin vuonna 1867 ja valta palautettiin Meiji-restauraatiossa keisarille. Tämän jälkeen Chōshūn alueen miehet pysyivät uuden hallinnon johtavissa asemissa aina toisen maailmansodan päättymiseen asti.^[1]