Luonnontieteellinen museo (Helsinki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luonnontieteellinen museo
Tyyppi Luonnontieteellinen museoView and modify data on Wikidata
Sijainti Etu-TöölöView and modify data on Wikidata
Kotisivut luomus.fi/englishView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°10′16″N, 24°55′52″E
Kartta
Luonnontieteellinen museo

Luonnontieteellinen museo (entinen Eläinmuseo) on osa Helsingin yliopiston Luonnontieteellistä keskusmuseota Luomusta.

Luonnontieteellisen museon rakennuksessa Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 13 sijaitsevat museon näyttelytilat.

Rakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muhkea pääporras.
Ylätasanteen penkki.

Museorakennuksen alkuperäinen käyttäjä oli vuonna 1870 perustettu Helsingin venäläinen poikakoulu eli Aleksanterin kimnaasi. Uusbarokkia edustavan koulurakennuksen suunnittelivat opetusneuvos V. V. Belevitš ja arkkitehti Lev Šiško, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1913. Rakennus tehtiin edustavaksi, jotta siihen olisi myöhemmin voitu sijoittaa kaavailtu Helsingin venäläinen yliopisto.

Rakennus koostuu kahdesta siivestä. Nelikerroksinen pääsiipi, jonka katolla on torni, muodostaa sen Arkadiankadulle ja Pohjoiselle Rautatienkadulle näkyvän julkisivun. Pääsiipeen sijoitettiin koulun johtajan ja inspehtorin virka-asunnot sekä kahden kerroksen korkuinen juhlasali. Kolmikerroksisessa, Nervanderinkadun suuntaisessa pitkässä sivusiivessä sijaitsivat luokkahuoneet sekä ortodoksinen kirkkosali. Luokkahuoneet oli järjestetty siten, että nuorimpien oppilaiden luokat olivat alimmassa ja vanhimpien ylimmässä kerroksessa.

Aleksanterin kimnaasi ehti toimia rakennuksessa vain muutaman vuoden. Itsenäistymisen jälkeen Suomessa sijainneet Venäjän valtion kiinteistöt takavarikoitiin Suomen valtiolle, joka otti myös kimnaasirakennuksen haltuunsa. Rakennus siirtyi 1917 Helsingin jääkäriprikaatin käyttöön ja toimi sisällissodan lopussa valkoisten joukkojen sotasairaalana. Rakennus oli kuitenkin takavarikoitu virheellisin perustein, sillä se ei ollut Venäjän valtion vaan yksityisen koulun omaisuutta, ja valtion oli sisällissodan jälkeen luovutettava sen hallinta takaisin Aleksanterin kimnaasin johtokunnalle. Koska kimnaasin toiminta oli loppunut, johtokunta myi rakennuksen valtiolle. Vuonna 1919 rakennukseen muutti vastaperustettu Suomen Kadettikoulu.

Itsenäisyyden ensimmäisen vuosikymmenen aikana monien Helsingin venäläistyylisten rakennusten ulkoasua muutettiin (esimerkiksi Suomenlinnan kirkko) tai niitä jopa purettiin (esimerkiksi Katajanokan Rauhankappeli). Kimnaasirakennus säästyi tältä suomalaistamisinnolta, sillä sen arkkitehtuuri ei ollut leimallisesti venäläistä vaan melko neutraalia, ja Suomen armeija saattoi ottaa entisen venäläisen koulun käyttöönsä ilman ongelmia. Ainoat muutokset olivat keisarillisen kruunun ja monogrammin poistaminen julkisivusta sekä ortodoksisen kirkkosalin seinämaalausten peittäminen.

Museo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elämän historia -näyttely.
Suomen luonto -näyttely.

Rakennukseen sijoittunut Kadettikoulu muutti vuonna 1923 Munkkiniemeen, minkä jälkeen Helsingin yliopiston eläintieteen laitos ja eläinmuseo muuttivat rakennukseen vuosina 1923–1924. Rakennuksen nimi muuttui Luonnontieteelliseksi museoksi 1990-luvulla, ja yliopiston eläintieteen laitos muutti Viikkiin 2000-luvun alussa.

Vuoteen 2005 museo käsitti rakennuksen Pohjoisen Rautatiekadun puoleisen pääsiiven sekä osia Nervanderinkadun puoleisesta sivusiivestä, jonka pääosa oli eläintieteen laitoksen hallussa. Eri eläinryhmät oli jaoteltu eri saleihin perinteisen jaon mukaan, ja näytteillä oli täytettyjä eläimiä, eläinten luurankoja, esihistoriallisten eläinten jäännöksiä sekä mineraaleja. Toisessa kerroksessa olivat kala- ja hyönteissali sekä luusali, kolmannessa kerroksessa nisäkässali ja lintusali ja neljännessä kerroksessa esihistoriasali.

Museorakennus uudistettiin vuosina 2005–2008 täysin. Uusissa näyttelyissä eläinten ryhmittelyä muutettiin ja mukaan otettiin kasvi- ja kivikokoelmia. Esimerkiksi Suomen luontoa esitellään kokonaisuutena, johon kuuluu paitsi eläimistöä, myös kasvillisuutta ja geologiaa. Juhlasalissa esitellään elämän historiaa, toisessa kerroksessa maailman luontoa ja pohjakerroksessa on luita ja vaihtuvia näyttelyitä.

Haminan mursu on esillä museon ala-aulassa.[1]

Museon edustalla on kuvanveistäjä Jussi Mäntysen Hirvi-patsas, joka on museon tunnetuin symboli. Eteissalia hallitsee täytetty afrikannorsu. Museossa on myös kahvila ja matkamuistomyymälä.

Vuodesta 1963 lähtien museorakennuksessa on pitänyt majaansa harvinainen myrkkyhämähäkkien kanta[2]. Nämä elävät ruskohämähäkit eivät kuulu museon kokoelmiin, vaan ne tulivat omin päin Argentiinasta saapuneen hedelmälähetyksen mukana[3] (tai mahdollisesti tutkittavina olleiden eläinten pehmikkeiden mukana[4]) ja asettuivat taloksi[2]. Ruskohämähäkit viihtyvät lähinnä museon yleisöltä suljetuissa kellarikerroksissa, ja näyttelytiloissa havainnot ovat hyvin harvinaisia[2]. Ruskohämähäkki on purrut ihmistä museossa yhden kerran[4].

Skepsis ry myönsi vuoden 2014 Sokrates-palkintonsa Luonnontieteelliselle museolle “ekologiaa ja evoluutiota koskevan tiedon elämyksellisestä välittämisestä aina uusille suomalaissukupolville”.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luonnontieteellinen_museo_(Helsinki)&oldid=22645650”