Linkomysiini
| |
Linkomysiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,4R)-N-[(1R,2R)-2-hydroksi-1-[(2R,3R,4S,5R,6R)-3,4,5-trihydroksi-6-metyylisulfanyylioksan-2-yyli]propyyli]-1-metyyli-4-propyylipyrrolidiini-2-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H34N2O6S |
| Moolimassa | 406,537 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Liukoisuus veteen | 0,927 g/l |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 100 % |
| Proteiinisitoutuminen | 28–86 % |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 5,4 ± 1,0 tuntia |
| Ekskreetio | renaalinen, virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | peroraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi |
Linkomysiini on linkosamideihin luettava kemoterapeuttinen aine ja kliinisessä käytössä oleva antibiootti. Aine on ollut käytössä Suomessakin, nimillä: Cillimycin ja Lincocin, mutta sen johdannainen klindamysiini näyttää pääosin syrjäyttäneen sen tehokkaampana.[1] Aine on kyllä edelleen käytössä maailmalla muun muassa nimellä Lincobect.
Linkomysiini on eristetty lääkekäyttöön 1962 Yhdysvalloissa. Sitä tuottaa luonnon Streptomyces lincolnensis -bakteeri. Linkomysiini keräytyi herkästi luustoon, mikä osoittautui oivalliseksi luumädän eli osteomyeliitin hoidossa.[1]
Lääke tehoaa muun muassa Actinomyces-ryhmän bakteereihin sekä mykoplasmoihin. Jotkin Plasmodium-parasiitit ovat sille herkkiä. Sille ovat herkkiä myös pneumokokit, pneumokokit, stafylokokit, ei kuitenkaan enterokokit.[1] Aine on jonkin verran toksinen, joten se ei ole ensisijainen antibiootti, mikäli muuta on saatavilla. Antibakteerisen spektrin vaikutus on lähinnä bakteriostaattinen, sekä suuresti erytromysiiniä muistuttava.[1]
Linkomysiiniä voi nauttia suun kautta tai pistoksina. Lääke imeytyy yleensä hyvin ruuansulatuselimistöstä. Per osselvennä otettuna on annostus seuraava: 500 mg x 3-4.[1] Linkomysiini poistuu maksan ja munuaisten kautta elimistöstä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuomi-Alfering-Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, 1977, ISBN 951-0-06936-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea): ATC-luokitus, J01FF02 Linkomysiini (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Lincomycin (englanniksi)
- DrugBank: Lincomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Lincomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Lincomycin (englanniksi)