Lieksanjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lieksanjoki
Haapavitjan koski Lieksanjoessa Ruunaan retkeilyalueella.
Haapavitjan koski Lieksanjoessa Ruunaan retkeilyalueella.
Maat Venäjä, Suomi
Kunnat Pohjois-Karjalan maakunta, Karjalan tasavalta
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Pinta-ala 8 255 km²
Joen uoman kohteita
Alkulähde Tuulijärvi ja Lieksajärvi
Laskupaikka Pielinen
Läpivirtausjärvet Shavery (d) (käännä suomeksi), Kuikkaselkä, Lentieranjärvi
Sivu-uomat Tuulijoki (d), Jongunjoki, Ruokooja (d)
Mittaustietoja
Pituus 132 km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Lieksanjoki on Vuoksen vesistöön kuuluva Pieliseen laskeva joki, joka saa vetensä suurelta osin Venäjän puolelta itärajaa Karjalan tasavallasta.

Joki saa alkunsa Lieksajärvestä Venäjällä ja laskee Pieliseen Lieksan keskustaajamassa. Joen alajuoksulla on Pankakosken voimalaitos.[1] Välillä joki levenee järviksi, joita ovat Suomen puolella Säyneinen, Ruunaanjärvi ja Polvijärvi. Se kulkee Ruunaan retkeilyalueen läpi ja tällä alueella joessa on runsaasti koskia. Joki on myös suosittu melontareitti. Suomen puolella joella on pituutta 80 kilometriä. Myös Venäjän puolella joen leventyminä on isoja järviä sen lähdejärvenä olevan Lieksanjärven alapuolella.[2]

Lieksanjoen suurimpia sivujokia ovat Kainuusta Kuhmon Jonkerijärvestä alkunsa saava Jongunjoki ja Venäjän puolelta Tuulijärvestä alkuinsa saava Tuulijoki.[3]

Lähdejärvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lieksanjoen suurimpia lähdejärviä ovat lähellä Suomen rajaa Venäjän puolella sijaitsevat Tuulijoen lähdejärvi Tuulijärvi ja siitä koilliseen sijaitseva Lieksanjoen lähdejärvi Lieksajärvi (ven. Лексозеро, Leksozero), jonka rannalla sijaitsee Repolan taajama.[4] Järvistä Tuulijärvi laskee Lieksanjokeen Venäjän puolelta alkunsa saavaa Tuulijokea pitkin, joka yhtyy Lieksanojoen laajentumana olevaan Polvijärveen Ruunaanjärven alapuolella Suomen puolella. Lieksanjoen varsinaisena lähdejärvenä olevan Lieksanjärven lasku-uomana taas on Lieksanjoen Venäjän puolelta laskeva ylin jokiosuus Ruunaanjärven yläpuolella.[2][3][5]

  1. Pankakoski (Lieksanjoki) Kemijoki. Arkistoitu 25.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
  2. a b Liitekartta julkaisussa Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. a b Valkonen, Niilo & Laakkonen, Mirko: Pielisen alueen virtavedet järvitaimenen ja järvilohen näkökulmasta (s. 6) 2015. Future Missions. Viitattu 23.10.2019.
  4. Карельский пєрешеек. ТопограФическая карта 1:100 000. 2002. (venäjäksi)
  5. Tuulijoki Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 23.10.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.