Lewis Cass
Lewis Cass (9. lokakuuta 1782 Exeter, New Hampshire – 17. kesäkuuta 1866 Detroit, Michigan) oli yhdysvaltalainen poliitikko, sotilas ja lakimies.[1]
Cass osallistui vuoden 1812 sotaan, jonka aikana hän yleni prikaatikenraaliksi. Sodan jälkeen hän toimi 1813-1831 Michiganin territorion sotilas- ja siviilikuvernöörinä. Cass erosi kuvernöörin tehtävistään vuonna 1831 ottaakseen vastaan nimityksen sotaministeriksi Andrew Jacksonin kabinettiin, jossa hän toimi vuoteen 1836. Cassilla oli keskeinen rooli intiaanien pakkomuuttopolitiikan toteuttamisessa. Sotaministerin paikalta erottueen hän toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ranskaan vuosina 1836–1842.[1]
Cass edusti Michigania Yhdysvaltain senaatissa vuosina 1845–1848 ja 1849–185. Senaatissa toimi senaatin puheenjohtaja pro tempore yhden päivän 4. joulukuuta 1854. Vuonna 1848 hän oli demokraattipuolueen presidenttiehdokas, mutta hävisi Zachary Taylorille. Vuosina 1857–1860 hän toimi presidentti James Buchananin ulkoministerinä.[1]
Ulkoministerikauden jälkeen Cass muutti Detroitiin, jossa hän myös kuoli vuonna 1866. Cass on haudattu Elmwoodin hautausmaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d CASS, Lewis (1782-1866) Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 1.7.2020. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
