Lapislatsuli

Lapislatsuli (myös lasuurikivi, lapis lazuli, lasuriitti ja lapis) (Na,Ca)₈(AlSiO₄)₆(SO₄,S,Cl)₂ on läpinäkymätön, lasikiiltoinen, korukivenä käytetty puolijalokivi. Lapis on väriltään tumman- tai syvänsininen, mutta sisältää usein myös valkoisia tai kullanvärisiä sulkeumia.

Lapiksen nimessä yhdistyvät latinan lapis ’kivi’ ja persian sinistä väriä tarkoittava sana azul. Mineraali latsuriitti (lasuriitti) tuottaa lapislatsulin sinisen värin. Lapis luokitellaan kivilajiksi, koska se koostuu useammasta mineraalista.

Kovuus: 5–6^[1]

Ominaispaino: 2,38–2,42^[1]

Kidejärjestelmä: Kuutiollinen^[1]

Lapis saattaa joskus esiintyä marmorissa kauniina kiteinä. Useimmiten sen tapaa kuitenkin tiiviinä massana yhteenkasvettuneena valkoisen kalsiitin ja keltaisen rikkikiisun kanssa. Näiden mineraalien esiintyminen yhdessä lapiksen kanssa viittaavat sen aitouteen.^[1] Lapista saattaa esiintyä hyvinkin suurina kimpaleina.

Erittäin hyvälaatuista syvänsinistä lapista on löydetty antiikin ajoista lähtien vain Sar-e-sangista (”kiven paikasta”), joka sijaitsee koillisessa Afganistanissa, Hindukušvuoristossa Badahšanin maakunnassa.^[1] Sar-e-sang on kylä kahden kaupungin, Faisabadin ja Eskazirin välissä. Siellä sijaitsevat arvokkaat Badahšanin kaivokset, joista lapislatsulia on louhittu jo 6 000 vuotta. Afganistanin epävakaa tilanne nykypäivänä on vaikeuttanut kaivostoimintaa ja vähentänyt lapiksen tuotantoa. Tämän vuoksi korkealaatuisen lapiksen markkinahinnat ovat nousseet huomattavasti.

Lapista on löydetty myös Andien vuoristosta Chilestä läheltä Ovallen kaupunkia, Sambiasta, Siperian Baikaljärveltä Venäjältä, Angolasta, Burmasta, Pakistanista, Yhdysvalloista (Kaliforniasta ja Coloradosta) sekä Kanadasta.^[1] Näistä esiintymistä saatava lapis on kuitenkin hailakampaa ja vähempiarvoista kuin Sar-e-sangin kaivoksista tuotettu lapis.^[1]

Yleensä lapis pyöröhiotaan ja siitä valmistetaan helmiä kaulakoruihin. Siitä voidaan työstää myös moninaisia taide-esineitä, kuten pienoispatsaita, maljakoita ja kulhoja, koska lapista on saatavilla isoinakin kimpaleina.

Vähempiarvoisempi, väriltään vaaleansininen lapislatsuli pyritään toisinaan tummentamaan upottamalla se väriliuokseen. Tällainen kivi on kuitenkin helposti tunnistettavissa, kun sitä hierotaan alkoholiin tai asetoniin kastetulla vanutupolla. Tällöin värjätystä lapiksesta irtoaa väriainetta vanutuppoon.^[1]

Keinotekoiseen eli synteettiseen lapikseen lisätään toisinaan murskattua pyriittiä, jotta se vaikuttaisi aidolta. Tällaisesta kivestä kuitenkin puuttuvat aidolle lapikselle ominaiset pyriitin kidemuodot ja -pinnat.^[1]

Lapis on erittäin herkkä kivilaji. Se on hyvin arka erityisesti hapoille ja saippualle, ja kuuma vesikin voi olla sille vahingollista.^[1] Tämän takia kaikki korut joissa on lapislatsulia, on hyvä ottaa pois aina ennen astiapesua tai muita kotitöitä. Lapis ei myöskään kestä hyvin painetta tai iskuja.

Suurin osa lapislatsulista sai sinisen värinsä hayniitistä eikä juuri mikään näyte sisältänyt "aitoa lasuriittia".^[2] Vuonna 2021 kuitenkin latsuriitin määritelmää muutettiin niin, että pienempi sulfidin osuus riittää.^[3] Lasuriitti on lapislatsulin tärkein ainesosa.^[4]

Lapislatsuli on eräs kaikkein vanhimmista korukivistä ja sillä on käyty kauppaa tuhansien vuosien ajan. Sitä on löydetty muun muassa muinaisesta pakistanilaisesta Mehrgarhin kylästä. Lapista ovat käyttäneet sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset ja faaraoiden ajan egyptiläiset.^[1] Egyptiläinen yläluokka käytti lapista erityisesti hienona silmämeikkinä, johon tosin vain kaikkein rikkaimmilla oli varaa. Antiikin aikoina ja keskiajalla lapislatsulia kutsuttiin myös safiiriksi eli samalla nimellä, jolla nykyisin tarkoitetaan täysin toisenlaista jalokiveä.^[1] Tuolloin uskottiin, että lapislatsuli oli onnea tuova talismaani, joka muun muassa sodassa suojasi käyttäjäänsä haavoittumiselta.

Jauhettua lapista on käytetty arvokkaana sinisenä öljyvärimaalina 1500-luvulla. Materiaali kulki silkkitietä pitkin Eurooppaan. Se oli pitkien kuljetusreittiensä vuoksi erittäin kallista ja vain kuuluisilla ja rikkailla taiteilijoilla oli varaa käyttää tätä ultramariiniksi kutsuttua maalia. Vuonna 1824 ultramariinille kuitenkin kehitettiin Ranskassa synteettinen vastine, jota kutsuttiinkin ranskalaiseksi ultramariiniksi. Lapis on ollut ja on edelleenkin maailman kallein värimateriaali.

Keisariajan Venäjällä lapista käytettiin suorastaan tuhlailevasti. Esimerkiksi keisarin palatsissa Puškinissa ja Pietarissa lapista käytettiin kokonaisten huoneiden rakentamiseen ja laatoittamiseen.

• Gemstone.org – Korukiviin erikoistunut sivusto. (englanniksi)
• Lapis Lazuli by Jacqueline R. Haltom (Arkistoitu – Internet Archive) – Kattava sivusto lapiksesta. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapislatsuli Wikimedia Commonsissa