Lo-fi

Lo-fi tai lofi (< "low fidelity", suom. "matala tarkkuus") on musiikkigenre, jossa musiikkiin on jätetty epätarkkuuksia. Myös äänenlaatu voi olla huonompi ja musiikin tekoon käytetyt laitteet harrastelijamaisempia.^[1]

Ensimmäisen kerran lo-fin tyylistä musiikkia julkaistiin vuonna 1967 Beach Boys -yhtyeen Smiley Smile -albumilla. 2020-luvulla lo-fi tarkoittaa ehkä ennen kaikkea rentoa elektronista musiikkia, johon on yhdistetty hip-hop-rytmejä ja hidas rumpukomppi. Kappaleessa voi myös olla jazz-tyylisiä elementtejä ja erilaisia ääniefektejä, kuten ulkoa kuuluvia ääniä. Tyylin on tarkoitus olla rauhallinen ja rentouttava.^[1]

Suosiota lo-fi alkoi kasvattaa vuodesta 2013 lähtien, kun videopalvelu YouTube antoi käyttäjilleen mahdollisuuden tehdä suoria lähetyksiä. Moni lo-fi-artisti alkoi tuolloin lähettää jatkuvaa videota, jossa soi heidän musiikkiaan.^[1]

YouTubessa on paljon videoita, joissa soitetaan lo-fi-musiikkia ja joiden taustakuvana on animea. Animen yhdistäminen lo-fiin on peräisin Samurai Champloo -animesta, jonka ääniraidassa soitettiin Nujabesin säveltämää lo-fia. Yksi tunnetuimmista lo-fi-lähetyksistä alkoi vuonna 2017, ja siinä taustalla on anime-tyylillä piiretty tyttö opiskelemassa kodinomaisessa ympäristössä.^[1]