Operaatio Uranus
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: selkeämmin esitettävä operaation tavoitteet, toteutus ja seuraukset. Artikkelissa keskitytään Stalingradin piiritykseen eikä puna-armeijan operaatioon, joka johti piiritykseen. |
| Operaatio Uranus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Stalingradin taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa | |||||||||
 Neuvostojoukkojen hyökkäykset Stalingradiin 19. - 30. marraskuuta.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
Saksa: |
1 143 500 sotilasta | ||||||||
Operaatio Uranus oli Neuvostoliiton 19. marraskuuta 1942 aloittama hyökkäys, jonka tavoitteena oli Saksan 6. armeijan saartaminen Stalingradiin sekä Saksan ja sen satelliittivaltojen ajaminen pois Kaukasukselta.[1]
Hyökkäyksen alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stalingradin pohjoispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 24. armeija ja 66. armeija tehtävänään sitoa vastassa olevat saksalaisyhtymät, jotta ne eivät voisi vetäytyä Donin yli.[2] Kaupungin luoteispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 5. panssariarmeija ja Neuvostoliiton 21. armeija Romanian 3. armeijaa vastaan romahduttaen sen rintaman 19. päivän iltaan mennessä ja suuntasivat sen jälkeen kohti Kalatšia.[3]
Seuraavana päivänä Neuvostoliiton 57. ja 51. armeijat jyräsivät Romanian 4. armeijan Stalingradin eteläpuolella.[1]
Saksan 6. armeijan komentaja, kenraali Friedrich Paulus ymmärsi heti tilanteen vakavuuden ja pyysi Adolf Hitleriltä toimintavapautta, jotta saksalaisjoukot pystyisivät välttämään saarretuksi tulemisen.
Motin muodostuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoisesta ja idästä tulevat puna-armeijan joukot kohtasivat Kalatšissa 23. marraskuuta, jolloin saksalaiset jäivät mottiin.[4] Hitler käski 6. armeijaa asettumaan siilipuolustukseen Stalingradiin. Luftwaffen komentaja Hermann Göring vakuutti, että Stalingradissa olevaa noin 225 000 sotilaan vahvuista armeijaa voitaisiin huoltaa pelkästään ilmasta käsin.[5]
Hitlerin ratkaisuun on arveltu vaikuttaneen edellisen talven kokemukset, jolloin Moskovan rintamalla saksalaiset olivat onnistuneesti huoltaneet ilmasta useita mottejaan ja myöhemmin onnistuneet vapauttamaan saarretut joukkonsa. Eräät historioitsijat ovat myös huomauttaneet, että ilman Hitlerin siilipuolustuskäskyä joulukuussa 1941 Neuvostoliiton vastahyökkäys olisi saattanut romahduttaa koko Keskustan armeijaryhmän ja näin aiheuttaa paljon vakavamman tilanteen Saksalle).lähde?
Vapautusyritykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijaryhmä Donin komentajaksi nimitettiin 27. marraskuuta Erich von Manstein. Se koostui neljästä panssaridivisioonasta, kuudesta jalkaväkidivisioonasta, yhdestä Luftwaffen divisioonasta ja romanialaisjoukkojen rippeistä. Armeijaryhmän tehtävänä oli vastahyökkäyksellä vapauttaa saarroksista Pauluksen 6. armeija. Vaikka nämä joukot eivät olleet vielä kunnolla asemissa, von Manstein aloitti hyökkäyksen heti yllättääkseen edessään olevat neuvostojoukot. Hän myös halusi hyökätä rintaman lounaispuolelta pikemmin kuin edetä suoraa tietä Stalingradiin, sillä hän arveli näin pystyvänsä iskemään heikompien venäläisosastojen kimppuun.
Operaatio Talvimyrskyksi nimetty hyökkäys käynnistyi 12. joulukuuta ja onnistui yllättämään puna-armeijan joukot. Kenraali Hermann Hothin panssarit pääsivät noin 50 kilometrin päähän Stalingradista.[6] Hoth vetosi Paulukseen, jotta tämä vetäytyisi Stalingradista ja hyökkäisi kaikilla voimillaan länteen päästäkseen pois saarroksista. Paulus ei kuitenkaan halunnut rikkoa Hitleriltä saamaansa käskyä pitää Stalingrad hallussaan, joten 6. armeija ei päässyt pois motista. On kuitenkin kyseenalaista, olisiko Paulus edes voinut järjestää koordinoitua hyökkäystä länteen päin, sillä 6. armeija oli jatkuvassa taistelukosketuksessa.
Lopputulos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotamarsalkaksi ylennetyn Pauluksen 6. armeija antautui 31. tammikuuta 1943.[7] Mottiin jääneistä noin 225 000 miehestä vankeuteen joutui 91 000 miestä, joitakin haavoittuneita oli evakuoitu lentoteitse, mutta useimmat olivat kaatuneet. Vangiksi jääneistä palasi aikanaan Saksaan noin 6 000 miestä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Clark, Alan: Barbarossa. New York: Quill, 1985. ISBN 0-688-04268-6 (englanniksi)
- Rokossovski, Konstantin: Sotilaan velvollisuus. Suomentanut Robert Kolomainen. Moskova: Progress, 1982.
- Carell, Paul: Marssi Venäjälle. Suomentanut Raimo Arhela. Gummerus, 1964.
- Gerlach, Heinrich: Petetty armeija. Suomentanut Renne Nikupaavola. WSOY, 1965.
- Crawford, Stewe: Saksan itärintama 1941–45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Suomentanut Antti Niskanen, Matti Ahola, Veikko Ahola. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8
- Beevor, Antony: Stalingrad. Suomentanut Matti Kinnunen. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39085-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Uranus Wikimedia Commonsissa
