Olmeekit

Olmeekit olivat muinainen korkeakulttuuri Mesoamerikassa Meksikonlahden rannan seuduilla Tehuantepecinkannaksella nykyisten Veracruzin ja Tabascon osavaltioiden alueella. Olmeekkien sivilisaation kukoistuskausi oli Mesoamerikan esiklassisella kaudella noin 1200–400 eaa.^[1]

Olmeekkien korkeakulttuuri oli Mesoamerikan ensimmäinen, ja olmeekit ovat antaneet runsaasti vaikutteita kaikille myöhemmille alueen korkeakulttuureille, kuten tolteekeille, mayoille ja asteekeille.^[2]

Olmeekkien sivistynyt kulttuuri poikkesi selvästi ympäröivistä yksinkertaisista heimokulttuureista. He hallitsivat ajanlaskun, olivat taitavia kivenkäsittelijöitä ja rakensivat suuria monumentteja. Parhaiten heidät tunnetaan valtavista kivipääveistoksista, jotka ehkä esittävät heidän päälliköitään.^[2]

Olmeekkien kulttuuri ajoitetaan Mesoamerikan intiaanikulttuurien niin sanotun muotoutumisvaiheen varhais- ja keskivaiheisiin (1800 eaa. – 300 jaa.). Olmeekkien kulttuuri jaetaan neljään vaiheeseen: esivaiheeseen (–1500 eaa.), varhaisvaiheeseen (1500–900 eaa.), myöhäisvaiheeseen (900–400 eaa.) ja epiolmeekkivaiheeseen (400 eaa. – 400 jaa.). Olmeekkikulttuurin ajanlasku perustuu kokonaan radiohiiliajoitukseen.^[3]

Olmeekeista ei ole jäänyt riittävästi arkeologisia jäänteitä, jotta heidän etninen alkuperänsä ja kaikki asutuksensa tunnettaisiin. Nimi olmec on asteekin kieltä ja tarkoittaa ’kumikansa’. Olmeekkien itsestään käyttämää nimeä ei tiedetä.^[1] Monet tutkijat ovat esittäneet, että olmeekit puhuivat mixe-zoquekielten varhaista versiota, sillä monessa nykyisessä mesoamerikkalaisessa kielessä on lainasanoja siitä.^[4][5]

Olmeekkien ydinalueelta on löytynyt jäänteitä ihmisasumuksista aina vuodelta 5100 eaa., mutta alueella asui ihmisiä luultavasti sitäkin aiemmin. Nykyisin arkeologit ajoittavat olmeekkikulttuurin alun 1500-luvulle eaa., jonka aikaista olmeekkiesineistöä on löydetty El Manatìn pyhäköstä. Paikka on lähellä San Lorenzon kaupunkia, joka saattoi olla olmeekkikulttuurin syntysija.^[6]

Ensimmäisten olmeekkien alkuperää ei tunneta. Joidenkin tutkijoiden mukaan olmeekkikulttuuri kehittyi paikallisista kulttuureista ilman ulkoisia vaikutteita. Toiset tutkijat uskovat heidän olleen mokayakulttuurin edustajia, jotka tulivat Chiapasista Tyynenmeren rannalta.^[7][8] Siellä kehittyi varhaisia päällikkökuntia jo noin 1650 eaa^[9]. San Lorenzon varhainen keramiikka muistuttaa Ocósin keramiikkaa, jota esiintyi Guatemalassa Tyynenmeren rannoilla noin 1600 eaa.^[10][11] Olmeekkikulttuuria esiintyi sen syntyaikoina myös Guerrerossa. Tästä kertovat ehkä Amuco-Abelinon löydöt ajalta noin 1530 eaa. ja Teopantecuanitlanin varhainen vaihe.^[12]

Olmeekkien kulttuurin keskus oli Meksikonlahden rannalla nykyisen Meksikon osavaltioiden Veracruzin ja Tabascon alueella. Siellä ovat suurimmat olmeekkiasutukset ja useimmat monumentit. Alue on lähinnä jokien halkomaa alankoa ja noin 200 × 80 kilometriä laaja. Sen vuosittainen sademäärä on korkea, ja sitä peittivät tiheät trooppiset metsät, jonka lomassa oli savannia.^[13]

Varhaisaikoina olmeekkien vauraus perustui Meksikonlahden hedelmällisten ja kosteiden rannikoiden viljelylle. Olmeekit viljelivät esimerkiksi maissia ja papuja, ja he saivat usein kaksi satoa vuodessa. Seudulla kasvoi myös paljon keräiltäviä kasveja ja metsästettäviä merieläimiä kuten kilpikonnia ja simpukoita.^[1]

Vuoteen 1200 eaa. mennessä olmeekit olivat perustaneet merkittäviä kaupunkikeskuksia, joista tärkeimpiä San Lorenzo, La Venta, Laguna de los Cerros, Tres Zapotes ja Las Limas. Näistä La Venta, San Lorenzo ja Laguna de los Cerros oli rakennettu symmetrisesti ja suunnitelmallisesti, kuten Mesoamerikan myöhemmätkin suurkaupungit.^[1]

San Lorenzo oli olmeekkien ensimmäinen suuri kaupunki. Se asutettiin noin 1700 eaa., ja vuoteen 1500 eaa. mennessä sitä asuttivat jo olmeekit. Seuraavien 300 vuoden aikana San Lorenzo oli monin verroin suurempi kuin mikään toinen Mesoamerikan asutus.^[14] San Lorenzossa oli kumpurakennelmia, mahdollisesti pallokenttä, ja punainen palatsi. Tulvilta turvassa ollut San Lorenzo hallitsi alueen kauppaa vuosina 1200–900 eaa.^[1] Sen jälkeen kaupunki hylättiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Tuon ajan monumenteissa on runtelemisen merkkejä, mutta ne saattoivat johtua siitä, että monumentteja kaiverrettiin usein uusiksi.^[15]

San Lorenzon tuhon jälkeen La Ventasta tuli uusi pääkaupunki. Siellä asui noin 18 000 asukasta. La Ventaan rakennettiin Mesoamerikan ensimmäinen pyramidi. La Ventan monumentit tuhottiin järjestelmällisesti joskus neljännellä vuosisadalla eaa.^[1]

Olmeekkien vaikutus ja kaupankäynti alkoivat levitä vuodesta 1200 eaa. alkaen, ja ne ulottuivat lopulta nykyiseen Nicaraguaan. Olmeekit kävivät kauppaa esimerkiksi obsidiaanilla, jadella, serpentiinillä, micalla, kumilla, keramiikalla, höyhenillä sekä ilmeniitistä ja magnetiitista tehdyillä hiotuilla peileillä.^[1] Vaikka olmeekkien vaikutus alkoi levitä jo San Lorenzon aikana, La Ventan aikana olmeekkien kulttuuri levisi laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin etelään ja itään. Chiapasissa ja pohjoisessa Keski-Amerikassa omaksuttiin olmeekkien symbolit, uskomukset ja tavat, ja alueilla alkoi esiintyä niille uusia yhteiskunnallisia rakenteita, julkista taidetta, arkkitehtuuria ja eksoottisten tavaroiden kaukokauppaa. Myös maissin nousu koko alueen perusruoaksi ja tärkeimmäksi kasviksi saattoi olla olmeekkien ansiota.^[16] Länteen olmeekkien vaikutus levisi ennen vuotta 900 eaa.; sen jälkeen Meksikonlaakso ja Oaxaca jatkoivat kehitystään omiksi korkeakulttuureikseen erillään olmeekeista. La Ventan vaikutusta on havaittu vuoden 900 eaa. jälkeen vielä Chalcatzingosta.^[17] Vuoteen 500 eaa. mennessä olmeekkien kontaktit ulkomaailmaan olivat jo loppuneet.^[18]

Vuonna 400 eaa. olmeekkien kulttuuri oli jo katoamassa, sillä jokitasanko oli suureksi osaksi hylätty, kauppaverkostot eivät enää toimineet, eivätkä käsityöläiset enää tehneet olmeekkityylisiä esineitä. Tres Zapotesiin syntyi tosin vielä epiolmeekkikulttuuriksi kutsuttu kulttuuri. Sitä ei tiedetä, minne olmeekit muuttivat. San Lorenzon ja La Ventan tuhon, ja sitä kautta koko olmeekkikulttuurin tuhon, on arveltu johtuneen alueen jokien uomien luontaisesta vaihtelusta, merenpinnan noususta ja tulivuorenpurkauksista. Viljely saattoi johtaa eroosioon ja jokien liettymiseen. Olojen huonontuminen saattoi johtaa kapinoihin.^[19]

Kuten myöhemmätkin Mesoamerikan kulttuurit, olmeekit rakensivat monumentaalisia pyhiä rakennuksia ja massiivisia kiviveistoksia, pelasivat pallopelejä, joivat suklaata ja palvoivat eläinjumalia.^[1]

Olmeekkien kulttuurista ja uskonnosta ei tiedetä paljoakaan. Olmeekit ilmeisesti kunnioittivat luonnonpaikkoja kuten luolia, joista päästiin alamaailmaan, ja vuoria, joista päästiin alamaailman tason lisäksi taivaaseen ja maahan. Olmeekkien tärkeitä vuoria olivat El Manati, Chalcatzingo ja Oxtotitlan.^[1]

Olmeekit kirjasivat jumalansa ja uskonnolliset käytäntönsä ylös käyttäen symboleja. Niistä on päätelty, että olmeekeilla oli ilmeisesti järjestäytynyt uskonto pappeineen. Olmeekkien uskonnolliset tavat, kuten uhraaminen, luolarituaalit, pyhiinvaellukset, pallokentät, pyramidit ja peilien arvostus periytyivät olmeekkeja seuranneille kansoille aina 1500-luvun alkuun.^[1]

Olmeekkien jumalten nimiä ei tiedetä, joten olmeekkien taiteessa esitetyt jumalat tunnetaan nykyisin numeroin. Jumalat edustivat usein luonnonilmiöitä kuten sadetta, maata ja maissia. Olmeekit kunnioittivat etenkin ravintoketjun ylimpiä eläimiä, kuten jaguaaria, kotkaa, kaimaania, käärmettä ja haita, ja he yhdistivät ne jumaluuksiin. He kuvasivat myös olentoja, joissa yhdistyi kaksi eläintä kuten ihminen ja jaguaari. Olmeekit palvoivat taivaslohikäärmettä ja uskoivat, että neljä kääpiötä piti taivasta ylhäällä.^[1]

Joidenkin tutkijoiden mukaan olmeekit tunsivat 260 ja 365 vuorokauden sekä 52 vuoden kierrot, jotka olivat Mesoamerikan intiaanikansoille tyypillisiä. Olmeekkien kirjoitusjärjestelmä oli myöhempien mesoamerikkalaisten kirjoitusjärjestelmien kuten mayojen kirjoitusjärjestelmän pohjana.^[20]

Maissi oli olmeekkien perusruokaa. He viljelivät myös esimerkiksi papuja, kurpitsaa, perunaa, maniokkia, bataattia ja puuvillaa. Lisäksi he keräilivät kasveja luonnosta, metsästivät ja kalastivat sekä kasvattivat koiria ruoaksi.^[21] Olmeekit harjoittivat todennäköisesti kaskiviljelyä.^[22]

Olmeekkien keramiikka-astioita on säilynyt paljon. He tekivät työkaluja myös kivestä, luusta, sarvista ja puusta. Kivityökaluja tehtiin basaltista ja obsidiaanista, jota tuotiin Meksikon keskiylängöltä ja Guatemalan vuorilta. Olmeekit käyttivät myös magnetiittia, hematiittia ja ilmeniittiä.^[23]

La Ventaan olmeekit rakensivat neliönmuotoisen pyramidin irtonaisesta maalajista. Pyramidin jäänteet ovat nykyisin 34 metriä korkeat. Sen käyttötarkoitusta ei tiedetä.^[24]

Olmeekkien taide on realistista ja taidokkaasti tehtyä. Monet hahmot esittävät ilmeisesti todellisia henkilöitä. Olmeekit veistivät kivestä jättimäisiä päitä, steeloja ja valtaistuimia sekä jadesta kelttejä, figuriineja ja riipuksia. He käyttiviät erilaisia tekniikoita yhdessä, kuten kaivertamista, poraamista ja viiltoja. Olmeekkien veistokset ovat yleensä kolmiulotteisia ja tarkoitettu katsottavaksi kaikilta suunnilta, ei vain edestä.^[25] Olmeekkien veistokset kuvaavat usein jumalia tai eläimiä kuten jaguaareja ja kotkia. Nykyisin tuntemattomasta syystä veistoksia haudattiin usein maahan.^[1]

Olmeekit louhivat tarvitsemansa jaden Guatemalan Sierra de las Minasista Motaguajoen laakson yläpuolelta. Sepentiiniä he louhivat Oaxacasta. Olmeekkien pieniä esineitä on löydetty kaikkialta Meksikosta, minne niitä on kulkeutunut lähinnä kauppiaiden mukana.^[25]

Olmeekkikulttuuri tunnetaan erityisesti jättimäisistä kivipäistä, jotka veistettiin basalttiin. Päitä tunnetaan 17, joista 10 on San Lorenzosta, 4 La Ventasta, 2 Tres Zapotesista ja yksi keskeneräinen La Cobatasta. San Lorenzon päät tehtiin ennen vuotta 900 eaa., mutta muuten päitä ei pystytä ajoittamaan. Päät ovat jopa kolme metriä korkeita ja painavat kahdeksan tonnia. Niiden pohja on kalteva, joten on mahdollista, että patsaat katsoivat alun perin yläviistoon. Ne oli myös ilmeisesti maalattu kirkkain värein, sillä yhdestä patsaasta on löydetty jälkiä punaisesta ja valkoisesta väristä. Patsaiden piirteet ovat yksilöllisiä, joten niiden arvellaan olevan kuninkaiden muotokuvia. Hahmoilla on usein kypärä, ja joskus otsalla on jaguaarin tassut. Kivet rahdattiin jopa 80 kilometrin päästä.^[26][1]

Päät on sijoitettu Meksikon eri museoihin, kuten Xalapan arkeologiseen museoon Veracruzissa ja Villahermosaan Tabascossa.^[27]

Pääpatsaiden kasvonpiirteet ovat negroidisia, mustaa rotua muistuttavia, pyöreitä ja paksuhuulisia. Jotkut afrosentristit ovatkin siksi väittäneet, että afrikkalaisperäiset negroidit olisivat luoneet olmeekkien kulttuurin. Tutkijoiden mukaan olmeekkien taiteessa ja veistoksissa esiintyvät hahmot ovat kuitenkin vain tyyliteltyjä ja muistuttavat enemmän intiaaneja kuin afrikkalaisia, sillä niillä on litteät kasvot ja silmissä mongolipoimu.^[28]

Olmeekit tekivät kivisiä valtaistuimia, joita on kutsuttu myös "alttareiksi": suuria, yläosastaan tasaisia basalttijärkäleitä. Niiden etuosan syvennykseen on veistetty hallitsija, joka pitää kädessään maissijumalaa tai köyttä, johon on köytetty vankeja.^[14][29]

Olmeekkien steelojen etupuolelle kaiverrettiin La Ventan kulttuurin aikaan ja sen jälkeen hahmoja ja tapahtumia. Steeloissa oli usein keskushahmo, ehkä kuningas, jonka ympärillä oli lentäviä hahmoja.^[30]

Monet olmeekkien monumenteista on tärvelty kauan sitten. Arkeologit eivät tiedä tärvelyn syytä: joidenkin mukaan sen tekivät valloittajat tai kapinalliset, toisten mukaan monumentit tärveltiin niiden omistajien kuoltua. Olmeekkien tiedetään kaivertaneen vanhoista monumenteista uusia ja pienempiä, sillä uusien kivien hankkiminen saattoi olla joskus vaikeaa.^[31]

Olmeekeilta on säilynyt myös kivikaiverruksia ja kivimaalauksia, joita tehtiin usein luolien sisäänkäynteihin. Ne kuvaavat usein istuvia hallitsijoita ja joskus luolarituaaleja.^[1]

• 
  Olmeekkipatsas "Las Limasin monumentti"
• 
  Olmeekkien jadenaamio
• 
  Olmeekkien jaguaarilapsi
• 
  El Azuzulin kaksoset

Olmeekeista ei tiedetty ennen 1900-lukua. Löytyneitä olmeekkikulttuurin esineitä oli sitä ennen pidetty asteekkien, mayojen tai jopa kiinalaisten valmistamina. Yhdysvaltain luonnontieteellisen museon George Vaillant oivalsi vasta vuonna 1932 olmeekkiesineiden vanhuuden ja niiden yhteyden Meksikonlahden rannikon alankoseutuihin.^[32] Hän alkoi ensimmäisenä kutsua esineiden valmistajia "olmeekeiksi" asteekkien 400 vuotta aiemmin espanjalaisille nimemän ja kuvaaman salaperäisen, kyseisellä seudulla asuneen kansan mukaan.^[33]

Matthew Stirling tutki vuosina 1939–1946 järjestelmällisesti kaikkia paikkoja, joista olmeekkien kiviveistoksia kuten kivipäitä oli löydetty. Tres Zapotesista, La Ventasta ja San Lorenzosta tekemiensä löytöjen pohjalta Stirling pystyi määrittelemään olmeekkikulttuurin maantieteelliset rajat, mutta ei vielä kyennyt ajoittamaan sitä. Useimmat tutkijat arvelivat tuolloin olmeekkien olleen Teotihuacánin ja mayojen aikalaisia, mutta Stirling piti olmeekkeja niiden edeltäjinä. Kalifornian yliopiston (Berkeley) arkeologit Robert Heizer, Philip Drucker ja Robert Squier onnistuivat todistamaan vihdoin vuonna 1955 uudella radiohiilimenetelmällä olmeekkien kulttuurin klassisten kulttuurien edeltäjäksi.^[32]

Michael D. Coe aloitti kollegoineen tutkimukset San Lorenzon ja Rio Chiquiton alueella vuonna 1966. Seuraavana vuonna Matthew Stirling kollegoineen löysi sieltä muun muassa viisi suurinta ja parhaiten säilynyttä olmeekkien kolossaalista kivipäätä. Vuosina 1966–1968 tehtyjen löytöjen pohjalta pystyttiin ajoittamaan eri olmeekkikeskusten kukoistus ja hylkääminen. Ann Cyphers jatkoi San Lorenzon tutkimista 1990-luvulla.^[34]

La Ventan olmeekkikaupungin tutkimus on kärsinyt siitä, että paikalta löytyy öljyä. Öljy-yhtiöiden rakennustyöt ovat tuhonneet seutua, ja sieltä on jouduttu esimerkiksi pelastamaan kivipäitä muualle. Paikka suojeltiin vihdoin vuonna 1986, ja sinne perustettiin arkeologinen museo ja vierailukeskus.^[35]

Meksikolainen Ponciano Ortiz suoritti 1970-luvulla kaivauksia Tres Zapotesissa ja onnistui ajoittamaan sieltä löytyneen keramiikan sen piirteiden kehityksen perusteella.^[36]

Olmeekkien taiteen ja ikonografian tutkimuksen pohjan loi meksikolainen taiteilija Miguel Covarrubias 1940-luvulla. Hänen kuvaustensa myötä olmeekkien taide tuli arkeologien ja taiteentuntijoiden tietoisuuteen. Hänen jälkeensä tunnetuimpia olmeekkitaiteen tutkijoita ovat olleet Beatriz de la Fuente ja Elizabeth Benson. Olmeekkien uskontoa ovat olmeekkitaiteen pohjalta selvittäneet etenkin Michael D. Coe, Peter D. Joralemon ja Karl Taube.^[37]

• Coe, Michael D. & Koontz, Rex: Mexico: From the Olmecs to the Aztecs. Thames & Hudson, 2008. ISBN 978-0-500-28755-2
• Diehl, Richard A.: The Olmecs: America's First Civilization. Thames & Hudson, 2004. ISBN 0-500-02119-8
• Kari, Risto: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 4. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1096-6.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olmeekit Wikimedia Commonsissa

• The 0lmec Dawning (Arkistoitu – Internet Archive)