Jevgeni Onegin (ooppera)
| Jevgeni Onegin | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Leonid Sobinov Lenskin rooliasussa. |
|||||||
| Alkuperäinen nimi |
Евгений Онегин [jɪvˈɡʲenʲɪj ɐˈnʲeɡʲɪn] |
||||||
| Määritelmä | ”lyyrisiä kohtauksia” | ||||||
| Säveltäjä | Pjotr Tšaikovski | ||||||
| Libretto | Konstantin Šilovski | ||||||
| Pohjautuu | Aleksandr Puškinin saman nimiseen näytelmään | ||||||
| Kieli | venäjä | ||||||
| Kantaesitys |
1879 Moskova |
||||||
| Aikajana Tšaikovskin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Jevgeni Onegin (ven. Евге́ний Оне́гин) on Pjotr Tšaikovskin säveltämä kolminäytöksinen ooppera, joka perustuu Aleksandr Puškinin samannimiseen runoteokseen.[1] Sitä pidetään säveltäjän merkittävimpänä oopperateoksena. Teoksen kantaesitys oli Moskovassa 1879.lähde?
Suomessa ooppera esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1906, suomeksi vuonna 1909.[2]
Päähenkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Larina, leskeksi jäänyt rikas maatilanomistaja – sopraano
- Tatjana, Larinan tytär – sopraano
- Olga, Larinan tytär – altto tai mezzosopraano
- Njanja, Larinan lastenhoitaja – altto
- Lenski, runoilija, Olgan sulhanen – tenori
- Onegin, maailmanmatkailija, Lenskin ystävä – baritoni
- Gremin, ruhtinas – basso
Synopsis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumapaikka ja -aika Venäjä 1800-luvulla. Larina ja hänen tyttärensä Tatjana ja Olga elävät maaseutukartanossa. Tatjana lukee kirjoja ja haaveilee rakkaudesta, ja kun Olgan sulhanen Lenski tuo vierailulle maailmanmies Jevgeni Oneginin, Tatjana rakastuu.
Tatjana kirjoittaa Oneginille kirjeen, mutta Onegin torjuu hänet. Tatjanan nimipäiväkutsuilla syntyy riita, jonka seurauksena Lenski haastaa Oneginin kaksintaisteluun. Lenskin kohtalona on kuolla.
Vuosien kuluttua Onegin tapaa tanssiaisissa Tatjanan, joka nyt on ruhtinas Greminin vaimo. Onegin rakastuu ja lähettää Tatjanalle kirjeen, mutta nyt on Tatjanan vuoro torjua Onegin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaikuja Hämeestä : Hämäläis-osakunnan albumi, 1. 1.1901, nro 6, s. 193. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2018.
- ↑ Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 297. Helsinki: Otava, 1997.