Jeu de paume
| Jeu de paume | |
|---|---|
 Pelaajia 1600-luvun Ranskassa |
|
| Alkuperämaa | Ranska |
| Piirteet | |
| Tyyppi | mailapeli |
| Kilpailutoiminta | |
| Levinneisyys | etenkin Ranska ja Englanti |
| Olympialaisissa | 1908 |
| MM-kilpailut | 1740– |
Jeu de paume on pallopeli, joka oli suosittu etenkin Ranskassa 1500- ja 1600-luvuilla. Se on nykyaikaisen tenniksen edeltäjä, ja se oli kesäolympialaisten kilpailuohjelmassa vuonna 1908.[1]
Jeu de paumea pelataan seinien reunustamalla sisäkentällä. Pallo saa kimmota seinistä kuten squashissa. Jeu de paume -pallot ovat pienempiä, painavampia ja vähemmän kimmoisia kuin tennispallot, ja puiset mailat ovat pieniä ja kireiksi viritettyjä, ja niissä on käyrä kärki. Peliä pelataan usein tasoitussäännöillä.[1]
Nykytenniksen pistelaskujärjestelmä ja osin myös terminologia on omaksuttu jeu de paumesta. Koska jeu de paume vaatii enemmän taitoa ja oveluutta kuin fysiikkaa, sen parhaat pelaajat ovat usein paljon iäkkäämpiä kuin tenniksessä.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jeu de paumea pelattiin Ranskassa jo 1000-luvulla. Silloin munkit pelasivat sitä ilman mailaa paljain käsin, mistä pelin nimi ”kämmenpeli” juontaa juurensa. 1200-luvun loppuun mennessä peli oli levinnyt Ranskan kaupunkeihin ja sitä pelattiin niin sisäkentillä kuin kaduillakin. Pelistä tuli niin suosittu, että vuonna 1397 Pariisissa sen pelaaminen kiellettiin muulloin kuin sunnuntaisin. 1500-luvulla jeu de paumea pelattiin jo puumailoilla, ja pelaajien kenttäpuoliskojen väliin vedettiin naru ja myöhemmin verkko.[1]
Englantiin jeu de paume tuli 1300- tai 1400-luvuilla, missä sitä kutsutaan nykyisin nimellä real tennis. Kuningas Henrik VIII tunnettiin taitavana pelaajana, ja William Shakespeare mainitsee pelin näytelmässään Henrik V vuodelta 1599.[1]
Pelin suosio saavutti Ranskassa huippunsa vuosien 1500–1700 välillä. Sen jälkeen sen suosio hiipui tavallisen kansan parissa sopupelien ja vedonlyöntiskandaalien sekä pelin elitisoitumisen myötä, ja sadat pelikentät muutettiin näyttämöiksi ja muihin tarkoituksiin.[1] Yksi tällainen on nykytaiteen ja valokuvataiteen museo Galerie nationale du Jeu de Paume.
Nykyisin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeu de paumen säännöt perustuvat yhä vuoden 1592 ”Ordonnance du Royal et Honorable Jeu de la Paume” -sääntöihin. Ranskassa on nykyisin kolme jeu de paume -pelikenttää ja Englannissa yli 20 pelikenttää. Jeu de paumen maailmanmestaruudesta on pelattu yhtäjaksoisesti vuodesta 1740 lähtien.[1]