Jarkko Laine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1947 syntynyttä kirjailijaa. Muista merkityksistä katso Jarkko Laine (täsmennyssivu).
Jarkko Laine
Jarkko Laine Turussa vuonna 1997.
Jarkko Laine Turussa vuonna 1997.
Henkilötiedot
Syntynyt17. maaliskuuta 1947
Turku
Kuollut19. elokuuta 2006 (59 vuotta)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, runoilija, kääntäjä, päätoimittaja, sanoittaja
Kirjailija
SalanimiToivo Saksa ja Lauri Kenttä [1]
Tuotannon kielisuomi [2]
Esikoisteos Muovinen Buddha (1967)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jarkko Aarre Juhani Laine (17. maaliskuuta 1947 Turku – 19. elokuuta 2006 Turku) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä.[3] Hän toimi Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1987–2002 ja sai kirjallisuuden valtion­palkinnon 1972, 1974, 1977 ja 1985. Urallaan Laineelta ilmestyi 20 runokokoelmaa ja seitsemän romaania. Hän kirjoitti myös novelleja, mieteproosaa, sitaattiantologioita, näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia.[4]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laine aloitti uransa underground-runoudella. Hän debytoi kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailussa vuonna 1967 ja hänen esikoiskokoelmansa Muovinen Buddha ilmestyi samana vuonna.[4] Sen jälkeen Laine julkaisi lähes vuosittain jonkin teoksen, joskus kaksikin. Vaikka hänet tunnetaan erityisesti runoilijana, hän julkaisi myös romaaneja ja muuta proosaa. Laine toimi Parnasson toimitussihteerinä 1969–1986 ja päätoimittajana 1987–2002. Hän myös suomensi muun muassa Mark Twainia, Bram Stokeria, Richard Brautigania, William Shakespearea ja yhdysvaltalaista runoutta.[4]

Runojen lisäksi Laine tunnetaan myös sanoituksistaan. Hänen tekemiään ovat muun muassa Rauli Badding Somerjoen esittämät ”Bensaa suonissa” (1970), ”Hymyile Miss Universum” (1970) ja ”Pilvet karkaa, niin minäkin” (1970), ”Fiilaten ja höyläten” sekä Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen ”Kekkonen-rock” (1969). Suomen Talvisodan underground-hankkeen puitteissa Laine nousi suomalaisen rocklyriikan edelläkävijäksi ja uudistajaksi. Muun muassa Eppu Normaalin Mikko Saarela piti Lainetta tärkeimpänä innoituksen lähteenään suomalaisista kirjallisista vaikuttajista.lähde?

Laine oli kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1999[5] sekä Turun kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2000[6].

Laine kuoli 59-vuotiaana vaikeaan sairauteen.[7] Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.[8]

Laineen postuumisti julkaistu ajatelmakokoelma Kolmas mustakantinen vihko valittiin Vuoden aforismikirjaksi 2007. Hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 kahden vuoden välein jaettu Jarkko Laine -palkinto.

Muistomerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Laineen seura pystytti Turkuun Laineen muistoksi kuvanveistäjä Erik Mäkisen tekemän pronssisen muistomerkin Elämys on vuokrahuone, joka paljastettiin vuonna 2013 osoitteessa Itäinen pitkäkatu 70/ Kupittaankatu olevan puutaloyhtiön kivisen portinpylvään päähän Kupittaankadun puolelle. Jarkko Laine asui talossa vuosina 1951–1960.[9] Kupittaankadun, Vuorityömiehenkadun ja Itäisen Pitkänkadun rajaaman puutaloyhtiön omistaa omistaa nykyään TVT Asunnot Oy. Muistomerkin huomattiin kadonneen marraskuussa 2023. Talot ovat olleet tyhjillään.[10] Puutaloasuntojen vuokralaiset irtisanottiin maaliskuussa 2022 ja asukkaat muuttivat pois loppuvuodesta 2022.[11]

Romaani- ja runotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laineen teosten läpikäyvä teema on eksistenssi, jota kuvaa hänen American Cowboy -teoksessa oleva säe “millekään et voi mitään itsellesi vain”. [12]

Laineen tuotanto voidaan jakaa kolmeen kauteen. Nuoruudentuotanto on impulsiivista, riehakasta ja uteliasta ja sisältää paljon vanhojen tottumusten satirisointia beat-hengessä. Tämä kausi rajautuu vuosiin 1967–1972. Keski-ikäistymisen kausi alkoi vuonna 1973. Kirjoittaja on silloin kypsä ja oppinut, mikä näkyy ymmärryksenä asioiden monikerroksisuudesta. Huumori ja satiiri säilyivät kuitenkin tyylillisinä peruselementteinä. Kolmas kausi alkoi 1980-luvulla. Tällöin teksteihin palasi nuoruustuotannon katujen, baarien, huoltoasemien ja kerrostalojen kuvasto. Herkkäviritteisyys on tälle kaudelle leimallinen piirre.[12]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haamumaili. Helsinki: Otava, 1968.
  • Niin kulki Kolumbus. Helsinki: Otava, 1969.
  • Kuin ruumissaatto. Helsinki: Otava, 1970.
  • Vampyyri eli miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa. Helsinki: Otava, 1971.
  • Nick Naantali itäisillä mailla eli Häpeä sille joka tästä pahaa ajattelee s.o. Seikkailuja suvisessa Suomessa ja Neuvostojen maassa ynnä ”Magno conatu nugas”. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01596-6
  • Futari: Lehtiä potkupalloilijan salatusta elämästä. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04558-X
  • Vaikeita asentoja. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-07147-5
  • Saksalainen vävy. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-09214-6
  • Maailman yksinäisin mies ja muita todellisia kuvitelmia. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11056-X
  • Räävelinkadun hullu parturi. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-12889-2
  • Mustakantinen vihko: Muistiinpanoja. Turku: J. Laine, 1999. ISBN 952-91-0732-3
  • Soutajat Aurajoella: Lehtiä muistiinpanovihosta. Turku: Turun yliopisto, 2001. ISBN 951-29-1914-1
  • Laine, Jarkko & Into, Markku & Numminen, M. A.: Naapuri. Helsinki: Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27477-1
  • Toinen mustakantinen vihko: Kriipustuksia, muistiinpanoja, reunamerkintöjä. Turku: Enostone, 2003. ISBN 951-9036-34-2
  • Intialainen horoskooppi ja muita satunnaisia makulatuurikatkelmia. Helsinki: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28277-4
  • Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31794-2
  • Kolmas mustakantinen vihko: Muistiinmerkintöjä. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32961-0

Sitaattisanakirjoja (toimittajana)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KANTO – Kansalliset toimijatiedot, KansalliskirjastoView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ KirjasampoView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ Pyysalo, Joni: Laine, Jarkko (1947–2006) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.9.2016.
  4. ↑ a b c Jarkko Laine Otava. Viitattu 17.9.2016.
  5. ↑ Ehdokkaat ja valitut (XLS) stat.fi. 29.4.1999. Viitattu 11.3.2011.
  6. ↑ Turku – Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä Helsingin Sanomat. Viitattu 11.3.2011.
  7. ↑ Anhava, Martti: Muistot: Jarkko Laine HS.fi. 19.8.2006. Viitattu 17.9.2016.
  8. ↑ Jarkko Aarre Juhani Laine 17.03.1947-19.8.2006 - Turun hautausmaa: Turun seurakunnan hautahaku Hautakartta. Viitattu 27.11.2023.
  9. ↑ Salmi, Inka: "Ei hyvänen aika, missä Jarkko on?" – Kirjailijan lapsuudenystävä murehtii kadonnutta patsasta, jonka viejästä ei ole naapurustossa aavistustakaan Turun Sanomat. 19.12.2023. Viitattu 19.12.2023.
  10. ↑ Karhu, Tuomo: Mihin katosi Jarkko Laineen pää? Kupittaankadulla sijainnut pronssinen patsas hävisi paikaltaan jälkiä jättämättä Turun Sanomat. 18.12.2023. Viitattu 19.12.2023.
  11. ↑ Malkamäki, Elina: Puutaloasukkaiden pelko kävi toteen – TVT myy kohdelistalta hävinneet Itäisen Pitkäkadun asunnot Turun Sanomat. 25.3.2022. Viitattu 19.12.2023.
  12. ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10215, art. Laine, Jarkko. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarkko_Laine&oldid=22756930”